Meksikolainen rikollispomo Luis tiikereineen. Kuva: Production / BBC / Yle
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.
”Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo.”
Rikollispomot-dokumenttisarja (2023) lupaa näyttävänsä, miten jotkut maailman pahimmista ja vaarallisimmista rikollisliigoista ovat syntyneet, miten niitä johdetaan ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan Meksikossa, Libanonissa ja Englannissa. Sen sijaan sarja näyttää ylimalkaisia kuvituskuvia, puhuvia päitä ja kameralle ilmeisen mielellään esiintyvän toimittajan, joka korostaa työnsä vaaroja.
Meksikossa toimittaja Ben Zand lupaa esitellä paikallisen huumepomon arkea ja yrittää ymmärtää, miksi tämä tekee mitä tekee. Libanonissa kuvattavana on asekauppias, hieman Beirutia ja hieman maaseutua, sekä paljon erilaisia aseita.
Kumpikaan rikollisista ei vaikuta kovin merkittävältä, kumpikaan ei juuri kerro elämästään. Yhteiskunnalliset analyysit rikollisuuden seurauksista jäävät vähiin. Kolmatta osaa en enää viitsinyt katsoa, koska kaksi ensimmäistä olivat kuin toistensa peilikuvat eikä ollut syytä olettaa, että kolmas olisi sen kummoisempi.
Libanonin poliisi varustautuu. Kuva: Production / BBC / Yle
Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo. Mukaan on toki otettu myös rikollisuuden uhreja, mutta kokonaiskuvaa ei tästä vielä synny. Toimittaja painaa eteenpäin ja vetää tämän tästä kameralle yhteen sen, mitä juuri on nähty ja haastateltava sanonut. Saatu tieto on sitä, mikä on jo entuudestaan ollut tiedossa Libanonin kaaoksesta ja Meksikon huumekartelleista.
Ei kuitenkaan liene toimittaja Ben Zandin syytä, että sarjan rakenne on mitä on ja sisältö kevyt. Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle; tämä sarja on vain yksi niistä. Samaan suuntaan ollaan menossa jo suomalaisissa televisiouutisissakin.
Tällaista on luonnollisesti halvempaa tehdä, mutta kuten vanha sanonta kuuluu: ”Jos polkupyörästä maksaa, Rolls-Roycea ei saa”.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Muutakin kuin poliisisarja – arviossa Hankala perintö
TELEVISIO | Uusi islantilainen draamasarja Hankala perintö ei harvinaista kyllä ole rikossarja eikä myöskään pelaa kauniilla luontokuvilla.
”Olen internetin mittapuulla maailman kuuluisin elävä ihminen” – dokumentti Andrew Tatesta Ylellä
ELOKUVA | Dokumentti toksisen maskuliinisuuden esikuvaksi mainitusta sosiaalisen median vaikuttajasta Andrew Tatesta ei juuri miestä mairittele. Moniin nuorukaisiin hänen sanomansa kuitenkin uppoaa.
Järjestelmän vanki – Elina Talvensaaren How to Please nyt Yle Areenassa
ELOKUVA | Elina Talvensaarinen dokumentaarinen lyhytelokuva on tervetullut lisä valaisemaan joidenkin turvapaikanhakijoiden todellisuutta ja vuosien mittaista kiirastulta.
Lunastamattomia lupauksia – arviossa Ylen uutuussarja Sekunnit
TELEVISIO | Ylen uusi draamasarja kertoo kymmeniä kuolonuhreja ja satoja loukkaantuneita aiheuttaneesta junaturmasta. Hyvä näyttelijäntyö on ilonaihe läpi sarjan.
