Sarja-arvostelu: Mark Gatissin ja Steven Moffatin BBC:lle ja Netflixille kirjoittama Dracula-minisarja on puhdasoppista campia Hammer-yhtiön vampyyrielokuvien hengessä. ”Britit väittävät, että Dracula kuulostaa Mike Reidiltä, joka esitti Frank Butcheria EastEnders-saippuaopperassa. Dracula ei sentään kauppaa käytettyjä autoja”, Petri Hänninen kirjoittaa.
Harvoin näkee tv-sarjan luisuvan kadotukseen sellaista vauhtia kuin Draculan. Mark Gatissin ja Steven Moffatin käsikirjoittamassa, Hartswood Filmsin ja BBC:n Netflixille tuottamassa minisarjassa on kolme puolitoistatuntista jaksoa.
Ensimmäisen jakson jälkeen sarjalle on valmis pamauttamaan neljä tähteä, mutta kahden seuraavan jakson jälkeen sarja on enää vaivoin kahden tähden arvoinen.
* *
Tv-sarjassa varioidaan Bram Stokerin alkuperäisteosta, ja alkuasetelma on mehukas. Vampyyrin linnasta pelastautunut Jonathan Harker kertoo tarinaansa sisar Agathalle, jonka suhde nunnaluostariin on enemmän käytännöllinen kuin uskonnollinen.
Jokainen jakso muodostaa kokonaisuuden, ei täysin itsenäistä, mutta kuitenkin omanlaisensa. Ensimmäinen jakso sijoittuu Draculan linnaan ja nunnaluostariin, toinen Demeter-laivaan ja kolmas nykyaikaan.
Sarja vetää perässään kaikkien aiempien draculoiden haamuja, mikä on hienoa. Katsojalle vyörytetään kollaasinomaisesti lainauksia Murnaun, Browningin ja Herzogin draculaelokuvista, kunnes pitäydytään Hammer-yhtiön tyyliin. 1960–1970-lukujen vaatetus, kampaukset, lavasteet ja efektit eivät ole huono valinta, päinvastoin sarjan henki on varsin nostalginen. Siis alussa.
VIDEO: Dracula-sarjan traileri.
Kreivi Draculaa esittää tanskalainen Claes Bang (miten sattuva nimi niinkin eroottissävytteiseen rooliin) ja hänen arkkivastustajansa Agatha (ja Zoe) Van Helsingin roolissa nähdään Dolly Wells.
Bangin aksentti on herättänyt huvitusta. Britit väittävät, että Dracula kuulostaa Mike Reidiltä, joka esitti Frank Butcheria EastEnders-saippuaopperassa.
Dracula ei sentään kauppaa käytettyjä autoja, mutta dialogi on aika campia tilanteeseen osuvine sanaleikkeineen: ”You do look a bit… drained.” Lisäksi sarjassa viljellään runsaasti vuoden 1931 Tod Browningin Draculan dialogia, mutta ilman Bela Lugosin karismaa ja lipevää persoonaa.
VIDEO: Bela Lugosi loistaa kreivi Draculana Tod Browningin elokuvassa Dracula – vanha vampyyri (1931).
Sarjan ensimmäinen jakso on puhdasta rautaa. Kehystarina on uusi ja toimiva, ja Dolly Wells selvästi nauttii roolistaan Jumalansa kadottaneena nunnana. Mutta sitten taso laskee nopeasti. Jo toinen jakso pitkästyttää, sillä samoja asioita vatvotaan vain eri näkökulmasta.
Kolmannessa jaksossa ollaan jo nykyajassa, ja käänne tuo mieleen Uusi Sherlock -sarjan erikoisjakson Karmea morsian (2016), jossa Holmes matkusti huumepöllyssä menneisyyteen ottaakseen yhteen Moriartyn kanssa (kuulostaa tasan niin tyhmältä kuin se onkin). Sekin on saman kynäilijäkaksikon, Mark Gatissin ja Steven Moffatin, tekele.
Yhtäkkiä Dracula muistuttaa Holby Cityä niin ulkoisesti kuin kerronnaltaankin. Jakson kaikki ainekset tulevat käytetyksi ensimmäisen puolituntisen aikana, ja loppu onkin sitten tyhjän pitkittämistä.
Gatiss ja Moffat ovat BBC:n lempilapsia, ja he ovat kirjoittaneet yhdessä muun muassa sellaisia tv-sarjoja kuin Uusi Sherlock ja Jekyll. Kaksikolla on kieltämättä omintakeinen tapa kirjoittaa. Alkuasetelmat ovat aina mielenkiintoisia ja yllättäviä juonenkäänteitä piisaa, mutta jossain välissä jutusta vain häviää tolkku.
Petri Hänninen
Dracula katseltavissa Netflixissä.
