Sarja-arvostelu: Netflixin Locke & Key avaa oven omintakeiseen fantasiamaailmaan, jossa selvitellään taika-avaimien arvoitusta. ”Sarjassa on vanhan ajan seikkailutarinan tuntua. Mieleen tulevat sellaiset klassikot kuin Seitsemännen tien salaisuus ja Harry Potter”, Petri Hänninen kirjoittaa.
Locke & Key perustuu Gabriel Rodriguezin piirtämään ja Joe Hillin käsikirjoittamaan samannimiseen kauhusarjakuvaan, josta Netflix on tehnyt nuorisolle sopivan tv-sarjan. Joe Hill on kirjailija Stephen Kingin poika.
Tapahtumat saavat alkunsa Rendell Locken (Bill Heck) kuolemasta. Tragedian jälkeen hänen perheensä muuttaa Keyhouseen, Locken suvun vanhaan kartanoon. Pian käy ilmi, että isä on jättänyt perinnökseen muutakin kuin läpilahon kummitustalon. Bode Locke (Jackson Robert Scott) löytää kuiskuttelevia taika-avaimia, joilla voi tehdä erikoisia ja vaarallisiakin asioita. Lapset eivät kuitenkaan ole ainoita, joita avaimet kiinnostavat.
Perheen teini-ikäiset, Tyler (Connor Jessup) ja Kinsey (Emilia Jones), tapaavat koulussa uusia, mielenkiintoisia tyyppejä. Seuraa ihastumisia, väärinkäsityksiä ja anteeksiantamisia. Nuorisosarjojen tyyliin Locke & Key on kasvutarina pelkojensa voittamisesta ja rakkauden löytämisestä. Itsekkyydellä ja vastuuttomuudella on ikävät seuraukset.
Locke & Key alkaa suhteellisen kevyenä nuortensarjana, mutta kertomuksen edetessä tarinaan tulee aina vain synkempiä sävyjä. Isän salaisuudet valottuvat pikkuhiljaa, ja kun katsoja luulee päässeensä arvoituksista kärryille, tuleekin uusia käänteitä, jotka mutkistavat tarinaa ennestään.
Tyler tuntee syyllisyyttä isänsä kuolemasta, Kinsey pitää itseään pelkurina ja äiti (Darby Stanchfield) yrittää parhaansa mukaan piristää lapsiaan ja pysytellä erossa pullosta. Sarjan henkilöt ovat rosoisia, he tekevät virheitä ja heidän luonteensa muuttuvat. Arvaamaton käytös synnyttää jännitystä, ja sarjassa eletään kuin kuilun reunalla. Etenkin nuorison edesottamuksista näkee, että tuosta ei hyvä heilu.
Tarina on kasattu perinteisistä kauhu- ja fantasiasarjojen aiheista (eli kliseistä). On vanha, salaisuuksia täynnä oleva talo, jonka lähistöllä asustaa kiltti kummitus (ja toinen vähemmän kiltti). Perheen nuorimmainen alkaa kuulla ääniä ja kokea outoja, eikä kukaan tietenkään usko häntä, paitsi pihapiirissä työskentelevä jälkeenjäänyt mutta neuvokas poika. Ja niin edelleen.
Sarjassa on vanhan ajan seikkailutarinan tuntua. Locke & Keystä tulevat mieleen sellaiset klassikot kuin Seitsemännen tien salaisuus ja Harry Potter, ja jollain tavalla myös Stranger Things.
Locke & Key perustuu Joe Hillin käsikirjoittamaan ja Gabriel Rodriguezin piirtämään kauhusarjakuvaan. Kuva: IDW Publishing
Taikuus useasti rikkoo tarinan sisäisen logiikan, sillä kirjoittaja unohtaa helposti, mikä hänen luomassaan maailmassa on oikeasti mahdollista ja loogista. Sarjan juonenkäänteet olisivatkin vaatineet vielä yhden kirjoituskierroksen lisää.
Esimerkiksi kun taloon hyökätään, miksei käytetä soittorasia-avainta, jolla voi hallita ihmisiä, vaan turvaudutaan aaveavaimeen, jolla voi kulkea seinien läpi, muttei koskea mihinkään. Aaveavaimen käyttö on hyvä istutus tarinan jatkoa ajatellen, mutta mitään järkeä siinä ei ole. Lisäksi on vaikea uskoa, että lapset kuljeskelisivat yksin yöllä isossa talossa, kun on tiedossa, että pahis voi harpata sisään mistä ovesta hyvänsä.
Tarina on runnottu väkisin teiniromanssin muottiin. Juttu kompastelee kömpelösti rakennettuihin kohtauksiin, ja juonessa on reikiä kuin haulikolla ammuttuna. Tekniikka hallitsee, ei logiikka. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä turhiltakin tuntuvat juonenkäänteet luovat jännitystä ja yllätyksiä. Koskaan ei voi olla täysin varma siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja sama pätee niin ihmissuhteisiin, pahisten edesottamuksiin kuin avainten käyttäytymiseenkin. Aina ei siis ole väliä, vaikka tarina olisi höperökin, jos se vain imaisee katsojan mukaansa.
Täytyy tunnustaa, että sarjan ensimmäinen kausi meni ihan ahmimalla, ja odotukset toiseen kauteen ovat korkealla. Toivottavasti käsikirjoitusta maltetaan hioa.
Petri Hänninen
Locke & Key on katsottavissa Netflixistä.