Mystisiä hukkumistapauksia Pohjois-Karjalassa – Lovi on hieno kotimainen sarjauutuus

Kuvat: Yellow Film & TV

Lovi alkaa nuoresta naisesta, joka raahustaa vaaleanpunaisessa mekossa kesäyössä metsän halki, skumppapullo kädessä. Tie vie laiturille järven rantaan ja tässä kohtaa katsoja voi jo aavistaa pahinta. Seuraavaksi nainen, Wilma (Elli Arstila), nähdäänkin ruumishuoneen pöydällä, kun vanhemmat ja pikkusisko Sofia tulevat katsomaan Wilmaa.

Sarjan päähenkilöksi nouseekin Sofia (Veera Pyykkö), 17-vuotias lukiolainen, syrjäänvetäytyvä ja ulkopuolinen nuori nainen, joka on joutunut kasvamaan loistokkaan siskonsa varjossa. Sofia huomaa ruumishuoneella Wilman ihossa tummia jälkiä, mutta vanhemmat – surusta sekoava äiti (Ria Kataja) ja bisneksiinsä uppoutunut isä (Janne Hyytiäinen) – eivät halua kiinnittää asiaan mitään huomiota. Sofia kuitenkin näkee samoja jälkiä muuallakin ja alkaa selvittää siskonsa kohtaloa.

Sarjassa on kahdeksan jaksoa, mutta pitkästä jutusta ei ole kyse. Lyhyimmät jaksoista ovat vain 12-minuuttisia, joten koko kahdeksanosainen sarja on vain vähän yli kahden tunnin mittainen. Jaksot kuvaavat takaumien kautta, miten Sofia ja Wilma olivat lapsina läheisiä, kunnes jotain tapahtui ja Wilma muuttui toisenlaiseksi, uhkaavaksikin, ja sisarusten välit viilenivät. Nyt kun Wilma on kuollut, Sofialle lopulta selviää, mitä tapahtui.

* *

Sarjan nimi vie ajatukset perinteiseen mytologiaan ja yliluonnolliseen. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin Pohjois-Karjalaan, Lovijärven rannalle. Todellisuudessa ulkokuvausten tapahtumapaikkana on Lieksa; todella kaunista itäsuomalaista kesämaisemaa sarjassa saadaankin katsella pitkin matkaa.

Lovijärven vesissä asuu jotain pahaa, mutta pahuutta on ihmisissäkin: Sofian isän järven rantaan avaama saasteita puskeva tehdas ei vaikuta ihan viattomalta. Ympäristöahdistus on nuorillakin mielessä, Sofian yhteistyökumppaniksi nouseva Tara (Olympiada Hartikainen) marssii ensimmäisessä jaksossa mielenosoituksellisesti ulos lukion limaisen rehtorin (Lauri Maijala) tunnilta, kun tämä alkaa vähätellä ilmastonmuutosta.

Loven tyylilaji keikkuu mysteerin ja kauhun välimaastossa. Sarjassa on tunnelmallisia kauhuelementtejä, mutta Sofian selvittelytyö tuo mukaan murhamysteerimäisiä sävyjä. Huumorinkin puolelle keikahdetaan välillä.

Mysteeri raottuu vähän kerrassaan ja vaihtelevan mittaiset jaksot on tehty näppäriksi kokonaisuuksiksi. Käsikirjoituksen ovat laatineet Kirsti Riekkola ja Aino Putaala, jotka voittivat käsikirjoituksellaan Ylen käsikirjoituskilpailun. Kaksikko on kirjoittanut aikaisemmin muun muassa Zombeja!-musikaalin Tampereen Ylioppilasteatterille.

Kuva: Yellow Film & TV

* *

Aikuisten rooleissa nähdään kokeneita näyttelijöitä (Eeva Litmanen on oivallinen Sofian mummona!), mutta päärooleissa on ensikertalaisia. Nuoret näyttelijät onnistuvat oikein hyvin, erityisesti Veera Pyykkö loistaa Sofian roolissa. Sofia on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, eikä Pyykkö monessa kohtauksessa juuri puhu, mutta ilmeet ovat paljonpuhuvia. Sofian ja Wilman isä uhoaa tehtaansa avajaisissa edustavansa tulevaisuutta, mutta ehkä tästä voi kuitenkin oppia sen, että nuoria kannattaa kuunnella – nuorissa se tulevaisuus on.

Sarja oli ilo katsella, katsoimme sen koko perheellä läpi parissa illassa. Monet epäilemättä vetävät lyhyet jaksot kerralla läpi, ja senkin sarja kyllä kestää hyvin. Ikäraja on 12. Parissa jaksossa on varoitus seksuaalisesta sisällöstä, niissä vilahtaa nopeasti dick pic. Muuten alaikäisten kanssa katsellessa kannattaa huomioida lähinnä se, että sarjan nuorten kielenkäyttö kuulostaa nuorten kielenkäytöltä, eli v-sanaa viljellään tiuhaan.

Kauhuelementit ovat kohtuullisia ja tuskin vievät yöunia kuin herkimmiltä.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua