Musta kuningatar: Voiko shakkilaudalle sijoittuva draama olla räväkkä, jännittävä ja syvän inhimillinen?

Anya Taylor-Joy on Beth Harmon. Kuva: Phil Bray / Netflix

Shakin maailmaan sijoittuva psykologinen draama saattaa kuulostaa pelin salaisuuksiin vihkiytymättömälle katsojalle parhaimmillaankin tylsältä, mutta Scott Frankin ohjaama ja käsikirjoittama Netflix-sarja Musta kuningatar on alusta loppuun tyylikäs, älykäs, ja elokuvallisestikin kiinnostava kokonaisuus.

Walter Tevisin kulttiromaaniin The Queen’s Gambit perustuva sarja seuraa nuorta Beth Harmonia (Anya Taylor-Joy) 9-vuotiaasta orpotytöstä 22-vuotiaaksi nuoreksi naiseksi, joka kamppailee niin lapsuuden traumojen, perheongelmien, shakkilaudan kuin myös vuosista toiseen erilaisten riippuvuuksien kanssa.

Käsikirjoittajana Hollywood-uransa aloittanut Frank on tunnettu kovaksikeitetyistä leffoistaan (Vastustamaton houkutus, 2007 ja Liam Neesonin tähdittämä Tanssi haudoilla, 2014) sekä aiemmasta Netflix western-sarjasta Jumalaton (2017). Musta kuningatar on miehen ensimmäinen kiinnitys modernin tv-tuotannon valtavirtaan, unohtamatta aiempien töiden teräviä särmiä. Voimakas ja hallittu tuotanto tarjoaa paljon, monenlaiselle katsojalle, vaatimatta pienintäkään tuntemusta shakista.

Sarja on avauksesta loppupeliin visuaalisesti kekseliäs ja kiinnostava. Toinen toistaan seuraavat shakkimatsit voisivat toisissa sormissa olla puuduttavia, mutta tässä kontekstissa ne on kanavoitu päähenkilön psykologiseen kehitykseen. Nappuloiden liikkeet laudalla ovat koreografioitu kuin tanssikohtaukset. Tai nyrkkeilyottelut.

Näistä nouseekin voimakkaasti esiin sarjan yllättävä vahvuus, eli keskittyminen yhteen ainoaan päähenkilöön. Rönsyilevillä näyttelijäkaarteilla varustetut tuotannot helposti kadottavat jännitteensä, kun yritetään tarjota modernisti tusinoittain näkökulmia joka aiheeseen. Musta kuningatar kertoo harkitsevasti yhden fiktiivisen kasvutarinan yhdestä nuoresta naisesta, jonka ympärillä on toki monia lumoavia henkilöhahmoja.

Anya Taylor-Joy on tähtenä nousuvedossa, ja hänen voimakkaan maneerinen näyttelijätyönsä on jatkuvasti mielenkiintoista, vaikkei aina ehkä täysin uskottavaa katsottavaa. Mutta tylsempi näyttelijävalinta olisi vienyt pois sarjan räväkkää vetoa, enkä asiasta valita pätkääkään. Huomioin vain, että jollekulle toiselle se voi olla helposti ärsyttäväkin saavutus. Tämä toinen toki olisi väärässä, koska kyseessä on yksilöllisen tyylikäs uroteko, joka vetää sarjan muutamat notkahdukset vanavedessään suoriksi.

“Luovuus ja psykoosi kulkevat usein käsi kädessä.”

Seitsenosaisena sarja tuntuu noin yhden jakson verran liian pitkältä, ja loppusuoralla sen mukaansatempaava tahti on vetää akut tyhjiksi. Huumehoureiset soolotanssit kotona toki antavat jutulle vähän nyrjähtänyttä vääntövoimaa, mutta nekin olisivat voineet toimia sujuvammin lomiteltuina muun juonen suvantokohtiin. Viimeinen jakso nostaa kuitenkin sarjan takaisin pinnalle, hiukan melodramaattisesti alleviivaten, mutta tyylillä ja taidolla, joka siirtää sarjan selkeään shakkimattiin.

Walter Tevisin romaaneista on syntynyt useita upeita filmatisointeja, niin Robert Rossenin Suurkaupungin hait (The Hustler, 1961) kuin sen jatko-osakin, Martin Scorsesen Suuret setelit (The Color of Money, 1986), sekä Nicolas Roegin ohjaama Mies toisesta maailmasta (The Man Who Fell to Earth, 1976). Scott Frankin käsikirjoittama ja ohjaama Musta kuningatar pitää yllä näiden laatutasoa.

JT Lindroos

Musta kuningatar (The Queen’s Gambit)

• Netflix-sarja, 2020.
• Sarjan luonut: Scott Frank
• Perustuu: Walter Tevisin Musta kuningatar (The Queen’s Gambit, 1983)
• Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Bill Camp, Marielle Heller, Thomas Brodie-Sangster, Isla Johnston, Moses Ingram
• Katso: Netflix, 1. kausi, 7 jaksoa 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua