Laholatvaisuudestaan huolimatta ihan hyvä tv-sarja – arviossa Disney Plus -kanavan Alien: Earth

Kuva: Hulu / FX

Tutkimusalus on tuomassa näytteitä avaruuden pimeydestä, kun kummalliset onnettomuudet alkavat. Aluksella täytyy olla sabotööri. Pian Maata lähestytään ohjauskyvyttömällä aluksella, ja tarkoin varjellut näytteet ovat päässeet irti. Varotoimet pettävät, ja älykkäät lajit käyttävät puutteet heti hyväkseen.

Alus putoaa suuryhtiö Prodigyn hallitsemaan Uuteen Siamiin, missä se tömähtää pilvenpiirtäjän juureen. Pilvenpiirtäjä on sortumispisteessä ja alus on vaarassa pudota kuiluun, mutta urheat pelastajat painelevat sisään alukseen. Kiväärit pidetään ampumavalmiina, vaikka etsijöiden tiedossa ei ole, että aluksessa olisi minkäänlaisia avaruusmörköjä. Loukkaantuneita siis etsitään pyssyt tanassa.

Tässä yksi esimerkki sarjan epäloogisuuksista, ja niitä riittää. Alien: Earth -tv-sarjan juoni on toimintavetoinen, ja logiikka on sille alisteista. Käsikirjoittamisessa on lähdetty siitä, miten kohtauksista saadaan mahdollisimman toiminnallisia ja jännittäviä. Näin on synnytetty varsin viihdyttävä toimintaseikkailu, jossa ei ole mitään järkeä.

* *

Kaikkien Alien-elokuvien ytimessä on 1970-lukulainen, vasemmistolainen eetos, joka kuuluu suurin piirtein näin: suuryhtiöt ja niiden omistajat ovat ahneita, epäluotettavia ja läpeensä pahoja. Heidän tavoitteensa saattavat edistää ihmiskuntaa pitkällä aikavälillä ja isossa kuvassa, mutta pienessä mittakaavassa – siinä jonka katsojakin näkee – tavalliset duunarit ovat uhrattavissa, jotta omistava luokka voi tehdä muutaman miljardin lisää voittoa.

Alien-maailmassa päähenkilöt ovat ahkeria likaisen ja raskaan työn puurtajia, jotka eivät ole koskaan edes nähneet sen suuryhtiön kiiltäviä toimistotiloja, jolle he työskentelevät. Työläiset ovat käytännössä yhtiöiden vallassa ja riistosopimukset ovat asettaneet heidät liki orjan asemaan. He ovat joutuneet myymään onnensa ja unelmansa, sillä heillä ei ole juurikaan ollut muuta mahdollisuutta.

Kyborgi Morrow (Babou Ceesay) jutustelee Äidin kanssa. Kuva: FX

* *

Alien: Earth -tv-sarjan alkupuoli etenee vetelästi, ja panee ihmettelemään, miksi sarjaan on lätkäisty K16-ikäraja, kun eihän tämä ole sen verisempi kuin K13-rankattu Wednesday. Kunnes tulee viides jakso.

Haluaisinpa nähdä sarjan alkuperäisen käsikirjoituksen, sillä väitän, ettei jakso ole alun perin ollut viidentenä, vaan se on ollut kauden avausjakso. Veikkaan, että alun tapahtumat on siirretty viidennen jakson takaumaan vasta leikkauspöydällä.

Viides jakso vie hienosti alkuperäisen, vuoden 1979 Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvan tunnelmaan. Tutkimusalus Maginot on hyvin alkuperäisen Alien-elokuvan Nostromo-aluksen kaltainen valaistukseltaan, teknisiltä laitteiltaan ja miehistöltään. Aivan kuin tuossa istuisivat John Hurt, Yaphet Kotto ja Harry Dean Stanton. Nostalgista.

Tällä kertaa aluksessa ei ole vain yhtä muukalaista, vaan monta saalistavaa lajia tutun xenomorphin lisäksi. Joukossa on happoa ruiskuttavia hyönteisiä, punkin lailla uhristaan verta imeviä hyönteisiä, sekä hellyttävän näköinen parasiitti, joka ottaa uhrinsa haltuun kaivautumalla tämän silmämunan paikalle.

Jos kausi olisi avattu kyseisellä jaksolla, sarjan imu olisi ollut todella hurja. Katsojalla ei olisi ollut minkäänlaisia ennakkotietoja tapahtumista, ja hän olisi jännittänyt täysillä USCSS Maginotin miehistön puolesta. Kuka jää henkiin, kuka joutuu minkäkin ötön uhriksi.

Timothy Olyphant on synteetti Kirsh. Kuva: FX

* *

Alien: Earth -sarjan jaksot on rakennettu jännitteellisiksi, mutta ne ovat usein niin pitkiä, että kerronta lässähtää puisevaan jutusteluun ja tyhjäkäyntiin. Tämä tuntuu olevan perussynti nykyisissä televisiosarjoissa. Kertomisen taito on hukattu.

Parasta sarjassa ovat lapset, joiden mielet on istutettu aikuiselta näyttäviin, synteettisiin ruumiisiin. Näin ollen he käyttäytyvät, ajattelevat ja puhuvat kuin lapset, vaikka näyttävätkin ulkoisesti aikuisilta. Adarsh Gourav ja Jonathan Ajayi tekevät hienot roolityöt, ja heidän henkilöhahmonsa ovat hyvin kirjoitettuja.

Sarjassa on monia muitakin hyviä hahmoja, kuten liki terminaattorin elkein etenevä, hyvän ja pahan välimaastossa tasapainoileva kyborgi Morrow (Babou Ceesay). Karismaattinen Timothy Olyphant esittää synteetti Kirshiä.

* *

Sarja käyttää symbolina J. M. Barrien näytelmää ja lastenkirjaa Peter Pan sekä siitä tehtyä Disney-elokuvaa. Prodigy-yhtiön johtaja Boy Kavalier (Samuel Blenkin) on pöydällä paljain jaloin istuskeleva lapsinero, ikään kuin Peter Pan.

Synteettisiin ruumiisiin istutetut lapset taas on nimetty suoraan Kadonneiden poikien mukaan, siitäkin huolimatta, että puolet heistä on naisia. He kaikki asuvat saarella, kuten Kadonneet pojat, ja xenomorphi on ikään kuin sadun krokotiili. Kaikki tämä joko kerrotaan tai näytetään peittelemättä.

Jokainen jakso päättyy raskaaseen rockiin. Mukana on kappaleet Black Sabbathilta, Toolilta, Metallicalta, Jane’s Addictionilta, Smashing Pumpkinsilta, Godsmackilta, Queens of the Stone Agelta ja Pearl Jamilta. Katso sarjan koko soundtrack täältä.

Petri Hänninen

Lue arvio Alien-elokuvasta täältä, Kaarina Lehtisalon pitkä artikkeli Alien-elokuvasta täältä ja Antti Selkokarin arvio vuoden 2025 Alien: Romulus -elokuvasta täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua