Kumpi löytää kumman ensiksi: Gillian Andersonin esittämä ylikomisario sarjamurhaajan vai tappaja poliisin?

Gillian Anderson on Stella Gibson. Kuvat: Yle Kuvapalvelu

Antti Selkokari

BBC:n poliisisarja The Fall näyttää alkupuolellaan, miten notkea, ilmeisen vahva mies Paul Spector (Jamie Dornan) murtautuu yhden naisihmisen kotiin, penkoo ja nuuhkii alusvaatteita ja tutkii huonejärjestyksen. Se on osa hänen valmistautumistaan, sillä hän tutustuu huolella uhreiksi valitsemiensa naisten koteihin palatakseen niihin joitain päiviä myöhemmin kuristamaan naisen kuoliaaksi, kylvettämään tämän ja ottamaan muistoksi valokuvia.

The Fall ei ole sarja murhaajan ajojahtimaisesta jäljittämisestä, vaan tunnelmissaan pahaenteisyyttä korostava kuvaus tappajan motiiveista. Jännitystä kasvatetaan vähän kerrallaan murhaajan ja poliisin vääjäämättä lähentyessä toisiaan. Kyseessä on kilpa siitä kumman järjestelmällisyys voittaa, poliisin vai murhaajan.

* *

Sarjalla on kaksi päähenkilöä, Fifty Shades of Grey -elokuvasarjassa rikasta rakastajaa näytelleen Jamie Dornanin esittämä murhaaja ja ylikomisario Stella Gibson (Gillian Anderson), joka saapuu Lontoosta selvittämään hänen tekojaan.

Jos The Fall -sarjalla on esikuvia, ilmeisin on naispoliiseista kertovien tv-sarjojen kruununjalokivi, 1990-luvun alkupuolella suomalaisissakin tv-ruuduissa ensi kertaa nähty Epäilyksen polttopiste (Prime Suspect), jossa Helen Mirrenin esittämä komisario Jane Tennison kamppaili mieskollegoidensa sovinistisia asenteita vastaan selvittäessään naisiin kohdistuneita sarjamurhatapauksia.

Ei liene sattumaa sekään, että The Fallin pääasiallinen käsikirjoittaja ja sarjan varsinainen luoja Allan Cubitt kirjoitti Epäilyksen polttopisteen toisen kauden.

Itsepintaisuudessaan esikuvana näyttää toimineen myös tanskalaissarja Rikoksen villapaitainen poliisi Sarah Lund. Pohjoismaisten rikossarjojen jäätävä tunnelma sopii hyvin myös Belfastiin.

* *

Vaikka The Fallin alkuasetelma voi kuulostaa ikävän tutulta, sen ei pidä antaa johtaa harhaan, sillä sarja uhmaa ennakko-odotuksia monta kertaa. Valitettavan ja suorastaan tympeän tuttua on antaumuksellisuus, jolla sarja kuvaa tapettujen naisten eriasteisesti paljaita ruumiita ja yhden sekopäisen tirkistelijä-tappajan puuhia. Paneutuneisuus saa katsojankin miettimään mitä tarvetta hänessä itsessään palvelee sarjamurhien katseleminen.

Epämukavin ajatus, jonka sarja synnyttää on, että tappaja – väkivallantekijä – on aina jonkun veli, puoliso, isä, poika tai ystävä.

Murhaaja, perheenisä Paul Spector (Jamie Dornan) ja perheen lapsenvahti Katie (Aisling Franciosi).

* *

Komisario Gibson saattaa hyvinkin olla jo alkuminuuteilla nähtyä murhaajaa kylmäpäisempi tapaus. Gibson iskee itselleen sänkyseuraksi nuoren komean etsivän suoraan rikospaikalta mainiten kuin sattumalta hotellihuoneensa numeron. Eikä komisariota vähääkään kiinnosta uuden ihmissuhteen rakentelu, yhden yön seura riittää ja heippa.

Samaan aikaan kun ylikomisario Gibson harrastaa yöjumppaa komistuksensa kanssa, on murhaaja yövuorossa. Ylikomisario Gibsonilla ja murhaajalla, traumaterapeuttina työskentelevällä Paul Spectorilla on paljonkin yhteistä. He kumpikin urheilevat; Gibson ui, kun taas Spector lenkkeilee. Heitä yhdistää älyllisyys ja sen arvostaminen. Kumpaakaan ei kiinnosta kerjätä myötätuntoa tai kehuja, ei kollegoilta eikä muiltakaan.

He molemmat tietävät, miltä kuolleesta on täytynyt tuntua ennen kuolemaansa. Epäluulo riivaa kummankin ajatuksia; murhia tutkivan poliisin pitää oppia ajattelemaan kuin murhaaja. Murhaajan puolestaan täytyy ennakoida poliisin ja muiden epäluulot.

The Fall rinnastaa ylikomisarion ja murhaajan myös kuvakerronnallaan. Heidät näytetään toistuvasti lähikuvissa siten kuin he katselisivat toisiaan. Merkitsevintä on, että Paul Spector murhaa hyvinkin komisario Gibsonin kaltaisia, korkeakoulutettuja, urallaan eteneviä sinkkunaisia. Eikö komisario Gibson vain olisikin murhaajan ihanneuhri? Juuri tällä mahdollisuudella The Fall leikittelee niin paljon, että se alkaa vaikuttaa kömpelöltä, mutta vain, jos sitä jää miettimään liikaa.

Jahdin osapuolet, sarjamurhaaja Paul Spector (Jamie Dornan) ja ylikomisario Stella Gibson (Gillian Anderson).

Sarjan ensimmäisen kauden kaikki jaksot ohjannut belgialaisohjaaja Jakob Verbruggen pitää sarjan tunnelman Brittein saarille sopivasti sateisen harmaana. The Fallista tekee poikkeuksellisen sarjamurhasarjan se, että sen tappaja ei ole epärealistisen seinähullu hirviö, vaan ulkoisesti onnellista perhe-elämää viettävä kahden lapsensa palvoma iskä.

Komisario Stella Gibsonilla ei puolestaan ole mitään, ei perhettä, ei historiaa, eikä muita ystäviä kuin tuttuja töistä. Hän voi keskittyä täysillä kaikkeen siihen mitä murhaaja hänen eteensä tuo. Jotain vastaavaa on murhaaja Paul Spectorissakin.

* *

Jos sarjassa jokin kismittää, niin se, miten epätasapainossa sen päähahmot ovat. Murhamies on paljon enemmän esillä kuin määrätietoinen ylikomisario, jonka esittämisessä Gillian Anderson jää valitettavan vähälle huomiolle. Muutamissa jaksoissa Spectorin ja Gibsonin rinnastaminen tehdään kiusallisen kömpelösti, mutta kokonaiskuvaa se ei haittaa. Voin kuvitella, että yksin pimeässä katsottuna sarja saattaa hyvinkin nostaa pelon kurkkuun.

Ensimmäisen kautensa aikana The Fall hipaisee kysymyksiä naisvihasta, hulluudesta, pakkomielteisyydestä ja psyyken pimeistä puolista – vastaako se jatkossa yksiinkään kysymyksistään ja kauanko kestää ennen kuin poliisi ja tappaja pääsevät vastatusten, se selviää katsomalla sarjan seuraavat kaudet, jotka nekin ovat katsottavissa Yle Areenassa.

The Fallin kolme kautta katsottavissa Yle Areenassa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua