Kirjasto ja museot, kauppakeskukset, bussit ja ruokakaupat pysyvät puhtaina, koska maahanmuuttajat siivoavat niitä

Kuva: Yle Kuvapalvelu

Kuljemme päivittäin tiloissa, joiden puhtautta emme mieti. Tai sanomme, että ”onpa likaista”, jos siivous on jäänyt hoitamatta.

Siivoojat-sarja (Städarna) seuraa kuutta ihmistä, jotka siivoavat julkisia tilojamme. Emme näe heitä, mutta olisimme ärtyneitä, elleivät he olisi olleet paikalla. Sarjan aihe on tärkeä!

Ensimmäisessä osassa tavataan muun muassa leipuri, kirjanpitäjä ja kotimaassaan parinkin ammattitutkinnon suorittanut ja designalasta haaveileva ihminen, joka nyt työkseen siivoaa helsinkiläisten julkisia tiloja. Kirjasto ja museot, kauppakeskukset, bussit ja ruokakaupat pysyvät puhtaina, koska maahanmuuttajat siivoavat niitä. Useimmille suomalaisille nämä ovat niitä kuuluisia paskaduuneja, joita me emme tee.

Hanna Nordenswanin toimittamassa sarjassa päähenkilöt saavat olla päähenkilöitä. He kertovat tiestään Suomeen kotimaistaan, he kertovat ajatuksistaan ja haaveistaan, mielipiteistään ja elämästään. Se on arvokasta. Kuvat kulkevat rauhallisesti päähenkilöiden perässä ja antavat tilaa ajatuksille. Sekä kuvaus että leikkaus ovat toteutettu hienosti.

Silti tulee mieleen, että sarja on tehty niille, jotka jo ovat kiinnostuneista maahanmuuttajista myös henkilöinä, eivät pelkästään työntekijöinä tai numeroina. Ainakaan ensimmäisessä osassa dramaturgia ei ole kiinnostavaa; imurit ja mopit kulkevat sekä ihmiset niiden varsissa, mutta missään ei ole nousuja eikä laskuja. Musiikki pimputtelee taustalla eikä kerro mitään. Se on sääli, mutta olen nähnyt vain yhden osan! En kylläkään ole varma, katsonko toista osaa tämän perusteella.

Kuva: Yle Kuvapalvelu

Monilla ”tietyn ikäisillä”, siis ainakin 1950- ja 1960-luvuilla syntyneillä, on kokemuksia vastaavista siivouksen työurista Ruotsissa. Ensimmäistä osaa katsoessani muistin elävästi omat kokemukseni siivoajana Tukholmassa. Aika nopeasti Ruotsi kuitenkin tarjosi muitakin mahdollisuuksia, muun muassa maahanmuuttajakiintiöitä korkeakoulu- ja yliopisto-opiskeluihin.

Jotenkin pelkään, että tähän Suomessa on pitkä matka. Siksi ajattelen myös, että tällaisia tärkeitä sarjoja olisi hyvä tehdä otteella, joka vetää mukaansa; pitäisi kiinni ja saisi haluamaan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siihen ei Siivoojat ainakaan ensimmäisen osan perusteella yllä.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua