Äiti Anna (Jessica Grabowsky) ja tytär Tessa (Saana Koivisto) tahtoisivat molemmat rakastua ja heti. Kuva: Peter Salovaara / Yle
TELEVISIO | Aikaisemmin eturivin popmuusikoille videoita ohjannut Viivi Huuska laajentaa Kullannupuissa repertuaariaan tv-sarjoihin. Kiinnostavista yksityiskohdista huolimatta hatarajuoniseen sarjaan on vaikea koukuttua.
All you need is love, väittää moni, ja mitäpä muuta voisivatkaan niin 40-vuotias lentoemäntä Anna (Jessica Grabowsky) kuin tämän 17-vuotias tytär Tessa (Saana Koivisto) elämäänsä kaivata. Löytyyhän heiltä jo luksusasunto, kreisin kannustavat parhaat ystävät, kaikesta päätellen mielettömästi vapaa-aikaa ja no – siinäpä sarjan raamit pääpiirteissään.
Onnellisia loppuja vaaliva komedia Kullannuput kertoo siis hulppeissa puitteissa elelevän äidin ja tyttären moninaisista mielikuvituksellisista yrityksistä rakastua. Eri tapoja sössiä sen oikean löytäminen on vaikeaa väittää omaperäiseksi aiheeksi, eikä Kullannuput yritäkään peitellä esikuviaan – puvustuksesta päätellen muutama Sinkkuelämää on tullut katsottua, ja tunnuskappaleessakin räppäri F laulaa olevansa ”pihalla kuin Bridget Jones”.
Ajoittain sarja onnistuu silti lähestymään teemaansa raikkailla ja oivaltavilla huomioilla. Tapahtumien hidas tempo ja näyttelijöiden todenmakuinen vähäeleisyys antavat katsojalle tilaa pohtia itse, mitä vaikka luonnollisuus tai hengellisyys eri sukupolville merkitsevät. Välillä taas juoni sotkeutuu punaisen langan poissaoloon ja kaatuu rähmälleen perustelemattomiin saippuaoopperaratkaisuihin. Lieneekö syynä käsikirjoittajien vaihtelu vai tarkoituksena saavuttaa jonkinlainen unenomaisuus, mutta joidenkin jaksojen juoni on suorastaan reikäinen, kuin useita ratkaisevia kohtauksia olisi pudonnut leikkaamon lattialle.
Henkilöhahmoihinsa Kullannuput ei saa läheistä otetta. Epävarmuuksien kimppu Anna sentään muuttuu Grabowskyn esittämänä omalla tavallaan hellyttäväksi, mutta Tessalle ei ole annettu ominaisuuksia rakkaudenkaipuuta ja lempijuomaa enempää. Jääkahvinlämpöistä hahmoa kohtaan on vaikea tuntea empatiaa, kun kriittisyyden puute ja räväkkä bestis Marla (oikeastikin 17-vuotias Reetta Ylä-Rautio) siirtelevät ilmansuunnasta toiseen.
On virkistävää nähdä komedia, joka ei perusta huumoriaan jatkuville yllätyskäänteille ja liioitellulle elehdinnälle. Välillä kuitenkin jää epäselväksi, mistä se huumori tässä pitäisi repiä. Anna ja Tessa vain tupsahtelevat myötähäpeää herättävästä tilanteesta toiseen maailmassa, jossa yhden jakson ajan viipyvillä miehillä on ammatteja ja harrastuksia, mutta kahdella rinnalla järkähtämättömästi pysyvällä ystävättärellä yhteensä kolme luonteenpiirrettä.
Dialogi ei ole erityisen nokkelaa, eikä mitään naurua hersyttävää kliimaksia saavuteta – oikeastaan joka episodin jälkeen päädytään samaan ummehtuneeseen suvantoon. Viivi Huuskan vain parissa kohdassa oikeuksiinsa pääsevä visuaalinen ote ja nuoret näyttelijälupaukset eivät riitä tekemään sarjasta klassikkoainesta, kun sen kantava teema on perattu jo lukuisissa muissa sarjoissa, elokuvissa, stand up -seteissä ja Taylor Swiftin lauluissa.
Sarjan parasta nähtävää ovat Tessan elämää manageroivan Marlan ehtymätön idearikkaus sekä Annan ja Tessan suhde. Äidin ja tyttären hätkähdyttävän aito ja varaukseton rakkaus olisi ansainnut enemmän ruutuaikaa tai voinut tulla paremmin hyödynnetyksi katkeilevan juonen liimana.
Eli Harju
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
True crime -podcastaajat vaarassa – Only Murders in the Building niittää menestystä Disney Plussalla
TELEVISIO | Rikoskomediasarja Only Murders in the Building kertoo true crime -podcastia pitävästä kolmikosta, joka ratkoo murhia New Yorkin ytimessä sijaitsevassa kotitalossaan.
Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…
TELEVISIO | Lokakuussa 2024 Petri Hänninen on katsellut sairaspedillä paljon löyhäpäisiä elokuvia, jotka eivät vaadi aivoilta mitään.