Alex (Margaret Qualley) jynssää vessoja. Kuva: Netflix
TELEVISIO | Netflixin minisarja Maid kuvaa yhteiskunnan tukiverkoston mutkikkuutta ja alkoholismia, mutta ei vastaa kysymykseen miksi Jeppe juo.
”Alexin äitiä esittää 1990-luvun suuri tähti Andie MacDowell, joka on Qualleyn äiti oikeassakin elämässä.”
Sellaisen, joka ei ole joutunut kokemaan parisuhdeväkivaltaa, on helppo sanoa, että otat vain eron ja jatkat elämää.
Tarina alkaa, kun nuori äiti Alexandra eli Alex (Margaret Qualley) hiipii keskellä yötä ulos traileritalosta tytär kainalossaan ja hurauttaa turvakotiin. Avomiehen juominen ja kännissä riehuminen on ylittänyt tietyn rajan, ja Alex on kyllästynyt pelkäämään häntä.
Siitä sitten asunto ja työpaikka alle, ja oma elämä alkuun. Vaan eipä se noin vain käykään. Alexin elämä tuo mieleen Alice Cooperin kappaleen Lost in America:
”I can’t get a car
cause I ain’t got a jobI can’t get a job
cause I ain’t got a car”
Suurin ongelma on, ettei Alexilla ole mustelmia. Sean (Nick Robinson) ei ole lyönyt häntä, ainoastaan uhkaillut, rikkonut astioita, ja pamauttanut nyrkkinsä seinän läpi Alexin pään vierestä. Yhteiskunnan tarjoama tukiverkosto ei ota huomioon henkistä väkivaltaa, joten hakija jää tyhjän päälle.
Maid perustuu Stephanie Landin muistelmateokseen Maid: Hard Work, Low Pay, and a Mother’s Will to Survive. Televisiosarja on siksikin varsin uskottava, ettei siinä ole pahiksia. Kaikki yrittävät parhaansa ja auttavat omien rajojensa puitteissa, mutta yhteiskunnan ja lain kirjaimen asettamat rajat, henkilökohtaiset sairaudet ja sidokset muihin ihmisiin estävät heitä niin, ettei Alex saa sellaista apua kuin tarvitsisi, ainoastaan jotain väliaikaista ja puolittaista.
Alex kahlaa yhteiskunnan rattaissa ja pienessä ihmissuhdeverkossaan ja yrittää saada päänsä pinnalle upottavasta ahdistuksesta. Hetkeksi ansaittu turva ja saavutukset ovat hauraalla pohjalla. Mitä isommin Alex panee tanssiksi, sitä murheellisemmin häneltä viedään kaikki. Alex siivoaa rikkaiden koteja, mutta varallisuuskaan ei automaattisesti tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Komea tönö on usein vain kulissi.
VIDEO: Alice Cooperin Lost in America.
Entä jos Alex ei olisikaan tarmokas ja ahkera, vaan masentunut ja alistunut? Entä jos hän ei jaksaisikaan siivota herraskaisia asuntoja surkealla palkalla, ottaa vastaan ylimielisyyttä ja haukkuja ja taistella itselleen ja lapselleen asuntoa, autoa ja päivähoitopaikkaa. Tähän kuoppaan monet putoavat.
Traumoilla on tapana periytyä, ja rakastuminen väärään mieheen on Alexin suvun trauma. Alexin ailahteleva taiteilijaäiti tarvitsisi hoitoa ja lääkitystä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöönsä, mutta hän itse kokee sellaisen turhana, mielen ja taiteen vapautta kahlitsevana.
Alexin vastahakoinen suhde omaan isäänsä tuntuu epäreilulta, koska isä on parantanut tapansa, lopettanut juomisen ja kääntynyt uskoon. Hänellä on kaksi tytärtä uudesta avioliitosta, sekä nuori ja välittävä vaimo, jolla ei ole valittamista nykyisestä liitostaan. Alexin isän ja avomies Seanin hyvät välit tuovat tarinaan mukavan jännitteen. Perhe on sukulaisten ja ystävien verkosto, ja kaikilla on omat sidonnaisuutensa.
Alexia esittävä Margaret Qualley on tuttu muun muassa Quentin Tarantinon elokuvasta Once Upon a Time in Hollywood. Alexin äitiä esittää 1990-luvun suuri tähti Andie MacDowell, joka on Qualleyn äiti oikeassakin elämässä. Sarjassa on paljon hyviä roolitöitä, mutta parhaasta vastaa vasta viisivuotias Rylea Nevaeh Whittet, joka tulkitsee erinomaisesti kaikki nauru- ja kiukkukohtaukset.
Sarjassa suurimmaksi vihulaiseksi on nostettu juominen, mutta onko alkoholi kuitenkaan syy vai vain aine, joka nostaa todelliset ongelmat pintaan. Myös alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttö saattaa olla sukupolvien mittainen trauma, mutta sarja ei kysy miksi Jeppe juo. Asioita voisi pohtia vieläkin syvemmin, sillä usein sieltä löytyy henkisen yksinäisyyden synnyttämää katkeruutta.
Myös JT Lindroos kirjoitti Maid-sarjasta Parasta juuri nyt -palstallaan.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…
TELEVISIO | Lokakuussa 2024 Petri Hänninen on katsellut sairaspedillä paljon löyhäpäisiä elokuvia, jotka eivät vaadi aivoilta mitään.
Televisiopäiväkirja: Alien, Fight Club, Poor Things, Bosch, The Whale, i’m thinking of ending things…
TELEVISIO | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen on kirjannut lyhyitä arvosteluja vuoden 2024 kesän ja alkusyksyn aikana katsomistaan elokuvista ja tv-sarjoista.
Turboahdettu Rooma – Those About to Die heittää katsojat keskelle roomalaista veristä kilpaurheilua ja loppumatonta juonittelua
TELEVISIO | ”Ikuinen kaupunki” on kuin nykyajan maailma siirrettynä parin vuosituhannen taakse, ja ihmishenki oli yhtä halpa kuin Venäjän hyökkäyssodissa.
Concorde-yliäänikoneen tarina on pitkä pettymysten sarja, mutta ainakin samppanja virtasi matkustamossa
TELEVISIO | Neuvostoliitto vakoili projektia härskisti sen kaikissa vaiheissa. Siitä huolimatta Tupolev-yliäänikone epäonnistui vielä karseammin kuin esikuvansa.