Kuva: ALL3Media International Limited / Yle
TELEVISIO | Poliisisarjoista tuttua prostituution liittyvää rikollisuutta nähdään Ihmiskaupan jäljillä -sarjassa oikeassa elämässä. Brittipoliisin erikoisryhmä seuraa ihmiskauppiasta epäiltyä ja tämän apuria kolmen vuoden ajan.
”Uhreja on helppo riistää, raiskata ja pahoinpidellä; he eivät mene poliisin puheille, koska ovat maassa ilman työlupaa.”
ARVOSTELU
Ihmiskaupan jäljillä
- 3 jaksoa, 2021.
- Katso: Yle Areena. Yle TV2 torstaisin alkaen 2.12.2021 klo 21.
Työ vaatii kärsivällisyyttä poliiseilta ja sen seuraaminen myös sarjan katsojalta; epäillyn varjostus on välillä pitkästyttävää. Siinä käydään loputtomasti läpi puhelintiedostoja, katsotaan tuntitolkulla valvontanauhoja, istutaan passissa autossa – kaikkea sitä, mistä fiktiossakin kerrotaan, mutta pätkittynä sopiviin pikku pätkiin tukemaan käsikirjoitusta.
Seksikaupassa liikkuu maailmanlaajuisesti miljardeja ja taas miljardeja euroja, dollareita − mitä hyvänsä valuuttaa maasta ja mantereesta riippuen. Ihmiskauppaa tutkivien brittipoliisien mukaan liiketoiminta on hyvin suoraviivaista: ihminen siirretään paikasta A paikkaan B, missä hänet laitetaan tienaamaan, ja joku muu ottaa voitot. Mutta todisteiden löytäminen on vaikeaa, koska useimmiten uhrit eivät uskalla puhua.
Erikoisryhmä seuraa saamansa nimettömän vihjeen perusteella Mark Viner -nimistä miestä, joka matkustaa usein Britannian ja Brasilian välillä. Poliisilla on suuri syy epäillä, että hän tuo sieltä naisia, valjastaa heidät prostituutioon, maksaa heille vähän ja tienaa itse moninkertaisesti. Miehellä on lukuisia luksusautoja tallissaan, pari huvijahtia laiturissa ja asuntona ökyhuvila. Poliisin mukaan pienet viralliset tulot ja leveä elämä ovat tyypillisiä tämän alan rikollisille.
Kun poliisi pidättää Vinerin avustajan, tämä esittelee itsensä ”mainosmieheksi”. Hän kertoo auttavansa ”haavoittuvassa asemassa olevia naisia” ottamalla heistä hyviä kuvia ja kirjoittamalla heistä houkuttelevia tekstejä seuralaispalvelumainoksiin, mikä ei ole laitonta.
Naisille on saatettu luvata hyvää elämää ja jotain muuta kuin 15-tuntisia työpäiviä sängyssä puolen tunnen välein vaihtuvan miehen kanssa. Jotkut ovat saattaneet lähteä Britanniaan vapaaehtoisesti uskoen, että elämä joka tapauksessa olisi valoisampaa kuin samoissa töissä kotimaassa. Ihmiskauppa on kaupankäyntiä kurjuudella. Uhreja on helppo riistää, raiskata ja pahoinpidellä; he eivät mene poliisin puheille, koska ovat maassa ilman työlupaa.
Ihmiskaupan jäljillä ei kerro uhrien tarinoita vaan kuvaa suorasukaisesti sitä, miten vaikeaa on saada ihmiskauppaa harjoittavia rikollisia telkien taakse ja miten paljon yhteiskunnan resursseja se nielee.
Sarja näyttää myös, että ihmiskauppiaat eivät välttämättä ole suuria liikemiehiä, vaan naapurin mieheltä näyttäviä yksittäisiä tekijöitä Mark Vinerin tapaan. Mutta poliisin sanoin: ”Ilman häntä nainen ei tule Brasiliasta Britanniaan raiskattavaksi”.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Jarno ja minä, Queen of Fucking Everything, Hyvä pomo, House of the Dragon…
TELEVISIO | Onko Queen of Fucking Everything niin hyvä kuin hehkutetaan? Naurattaako Hacks? Onko Hayao Miyazaki nero?
HBO:n tuottama rikossarja The Penguin nilkuttaa kahdeksan pitkäveteisen jakson läpi
TELEVISIO | The Penguin -tv-sarjassa parasta on Colin Farrellin maskeeraus, ja siihen hyvät puolet melkeinpä jäävätkin.
Suihkuseurapiirit tukkanuottasilla – Tom Hollander loistaa Feud: Capote vs. The Swans -tv-sarjassa
TELEVISIO | Tom Hollander on kuin ilmielävä Truman Capote tv-sarjassa Feud: Capote vs. The Swans, jossa kuvataan kirjailijan ja seurapiirirouvien vihanpitoa.
Halln on kuin The Office turkistarhalla: ”En ole aikoihin nähnyt näin erinomaista ja erikoista suomalaissarjaa”
TELEVISIO | Kettu- ja minkkitarhoille häkkejä valmistavasta pedersöreläisyrityksestä kertova työpaikkakomedia vyöryttää kiusallista ja absurdia huumoria ehdalla österbottniskalla.
