Hyytävän hyvän Paratiisi-sarjan toisella kaudella murheet kasvavat maailmanlaajuisiin mittoihin

Andrés Villenueva (Fran Perea) ja Hilkka Mäntymäki (Riitta Havukainen). Kuva: Tiia Öhman / ReelMedia / Yle

Paratiisi-sarjan ykköskausi jätti niin hyvän maun, että kakkoskausi vaikutti ilmeiseltä. Rikoskomisario Hilkka Mäntymaan (Riitta Havukainen) maanläheinen, kaiken nähnyt persoona sai kolauksen Aarne-puolison vähän epäselväksi jääneestä kuolemasta, josta tytär päättikin tehdä taidetta.

Se on jo liian paksua Hilkallekin. Toisella kaudella murheet kasvavat maailmanlaajuisiin mittoihin, kun kuolemaa kylvää elinsiiroilla bisnestä tekevä rikollisjärjestö.

Hilkka hälytetään apuun Suomesta, kas kun uhri on suomalainen, Oulun Kärpät tatuoituna käteen.

Uusissa jaksoissa espanjalaiset kollegat Andres Villanueva (Fran Perea) ja Luisa Salinas (Maria Romero) saavat kunnon tarinat ja persoonat.

Naisen ei ole helppo olla pomo miehiseksi mielletyllä alalla, varsinkaan, jos ylin johto on tottunut ottamaan ja pitämään omansa.

Huvituksena.

Sohanna Lahti (Alina Tomnikov). Kuva: ReelMedia

* *

Paratiisi on uusissa jaksoissa hyytävän hyvä.

Sen tapa kuvata suomalaista perhedynamiikkaa on poikkeuksellisen rehellinen, siinä on hyvin arkisen oloisia ihmisiä, kertaakaan ei mennä Välimereen uimaan noin muuten vaan ja suuret salaisuudet kätkeytyvät vedenpuhdistuslaitokselle.

No eihän tuossa nyt mitään erityisen kiinnostavaa ole.

Ei, mutta katsokaa, miten nämä näyttelevät, niin espanjalaiset kuin suomalaisetkin. Tässä on nyt tapahtunut jokin nyrjähdys ja hyvään suuntaan.

Ei ole pätkääkään vaivautunut olo, on vain kiinnostunut.

Niin espanjalainen cast kuin suomalainen takoo tarinaa harvinaisen suuhun sopivasti ja mitä tulee yhteiskohtauksiin, niissäkin jännite pysyy, jollei jopa tiivisty.

Huumoriakin on, kielihuumoria ja sitä hienovaraisempaa, kansallisiin erityispiirteisiin liittyvää.

* *

Paratiisi on toisella kierroksellaan suurien tunteiden sarjaa. Perheissä tapahtuu.

Yhtäkkiä elinsiirtojen tarve ja inhimillinen tragedia onkin tässä, lapsen sairastuessa. Ja samalla se on toisella puolella Eurooppaa jonkun toive paremmasta elämästä ja tukku rahaa.

Kaikki tämä kietoutuu Paratiisin kakkoskierroksella Aurinkorannikon paperittomien, uraltaan horjahtaneiden lääkärien ja vanhoja kaunoja kantavien rikollisjengien valtataisteluksi.

Luisa Salinas (Maria Romero). Kuva: Ana Belen Fernandez

* *

Paratiisi upottaa syvemmälle kuin BMW:n tuoksuiset saksalaiskrimit tai Vera Stanhopen ylipitkät ja kryptiset, perunavanukkaanmakuiset tutkielmat.  En jaksa enää yhtäkään laahustusta nummilla berberi lepattaen.

Paratiisin tuju tyyli tuo mieleen muutaman vuoden takaisen tanskalaissarja DNA:n. Se oli samalla tavalla fragiili ja ovela.

Tässä sarjassa on aivan erinomainen käsikirjoitus, älykäs leikkaus, intensiivinen kuvaus ja mitä osuvin musiikki.

Paratiisin lopun hurja kujanjuoksu on ihan omaa tasoaan. Hilkka näkee naisen silmin mahdollisuuden varsin ilmeiseen peitehahmoon, jota ei nyt ihan heti tyhmempi hoksaisi.

Katsoin kahdeksan osaa putkeen. Sitä ei ole vähään aikaan tapahtunutkaan.

Tervemenoa Costan aurinkoon.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua