Jason Schwartzman. Kuva: FX
TELEVISIO | Rikossarja Fargon neljännellä tuotantokaudella Chris Rockin ja Jason Schwartzmanin johtamat rikollissyndikaatit ottavat verisesti yhteen 1950-luvun pikkukaupungissa.
”Jos tv-sarjoista voi mitään päätellä, niin Yhdysvaltain Keskilänsi on melkein yhtä vaarallinen paikka kuin brittiläiset syrjäkylät.”
Tv-sarja Fargon neljännellä kaudella tapahtumat sijoittuvat Missourin Kansas Cityyn ja vuoteen 1950. Eloonjääneiden pyynnöstä nimet on muutettu, mutta muutoin tarina kerrotaan totuudenmukaisesti. Usko tai älä.
Jokainen kausi on omanlaisensa, mutta alkuperäisen Fargo-elokuvan aineksista koottu. Mukana ovat rahaongelmat, jäällä liukastelu, kuumakalle ja viilipytty, sekä kassillinen rahaa. Syypäitä kaikkeen verenvuodatukseen ovat itsekkyys, ahneus, epäluottamus, väärinymmärrys ja kateus.
Fargon tavaramerkki on tiuhaan tahtiin syntyvät ruumiit. Sarjassa ei arvuutella kuka heittää henkensä, vaan kuka ylipäätään jää henkiin. Jos verta on mahdollista vuodattaa, sitä vuodatetaan. Mustaa huumoria annostellaan lumilapiolla.
Jos tv-sarjoista voi mitään päätellä, niin Yhdysvaltain Keskilänsi on melkein yhtä vaarallinen paikka kuin brittiläiset syrjäkylät.
Joel ja Ethan Coenin rikoselokuva Fargo sai ensi-iltansa vuonna 1996. Pääosissa olivat Frances McDormand, William H. Macy, Steve Buscemi ja Peter Stormare. Fargo-tv-sarja alkoi vuonna 2014 Martin Freemanin uskomattoman hienolla roolityöllä vaimonsa tappaneena vakuutusmyyjänä.
Ensimmäinen kausi oli vielä täynnä aukkoja, ja se näytti siltä kuin joku olisi vain matkinut Coenin veljesten elokuvia, mutta jo toisella tuotantokaudella sarja löysi oman äänensä. Sen jälkeen sarjaa on tehty selkeästi Coenin veljesten tyyliin mutta ei apinoiden.
Vuosien mittaan sarjassa ovat esiintyneet muun muassa Billy Bob Thornton, Kirsten Dunst, Ewan McGregor ja David Thewlis.
VIDEO: Fargo-elokuvan traileri vuodelta 1996.
Tälläkin kertaa luvassa on hienoja hitchcockmaisia kamera-ajoja ja Coenin veljeksille tyypillisiä kuvia, joissa kohde on keskellä, ja alas sijoitettu kamera ajetaan kohti kohdetta. Kerronta on epälineaarista, eli asioita kerrotaan osin takaumilla, ja sarjassa seurataan yhtä aikaa useita toisiaan risteäviä juonia. Kaikki nämä pitävät yllä jännitettä.
Lavastemiehet ovat kasailleet kaduille ja rapuille lunta uskottavan oloisiksi kasoiksi. Puolen välin jälkeen nähdään taivaalta satanutta luntakin.
Chris Rock. Kuva: FX
Fargo-tv-sarja ei ole yhdelläkään kaudella yltänyt siihen mihin sillä olisi ollut täydet mahdollisuudet. Aina jotain jää puuttumaan. Juonia ja henkilöitä on niin paljon, ettei heihin ole aikaa keskittyä, ja hienosta kerronnasta huolimatta he jäävät aavistuksen etäisiksi. Näin ollen katsoja ei samastu heihin eikä itse tarinaan.
Neljännen kauden ongelma on, ettei tarinassa ole selkeää keskushenkilöä, jonka ympärille tapahtumat nivoutuisivat. Sarja jää hajanaiseksi. Neljäs kausi ei myöskään ole yhtä hauska kuin aiemmat kaudet, ja asiaa on yritetty paikata pieruhuumorilla.
Kausi on täynnä hyviä hahmoja ja hyvää näyttelijäntyötä. Mieleenpainuvimpia ovat myrkkyhoitajaa näyttelevä Jessie Buckley, Timothy Olyphant ovelana saarnaaja-seriffinä ja Ben Whishaw irlantilaisena vaihdokkaana.
Chris Rock on aivan väärässä roolissa, samoin Jason Schwartzman. Tarkoituksena on ollut esittää typerät gangsteripomot itseään karismaattisempien ja älykkäämpien henkilöiden keskellä, mutta sarjan sisäinen uskottavuus kärsii. Mutta Fargon tapauksessa uskottavuus on muutenkin toissijaista.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tie natsiksi – arviossa saksalaisdokumentti Natsivalokuvien salaisuus
TELEVISIO | Saksalainen historioitsija Stefan Hördler sai vuonna 2016 käsiinsä tutkijan lottovoiton: valokuva-albumin, joissa esiintyi etupäässä SS-miehiä eri tilanteissa.
Huipulle vaikka väkisin – arviossa norjalaissarja Selinan sielunmessu
TELEVISIO | Norjalaissarjan päähenkilön päämäärä oli pienestä asti päästä pois tylsästä pikkukylästä ja tulla kuuluisaksi.