Arttu (Elias Salonen) ja Oona (Anna Airola). Kuva: Jaakko Kahilaniemi / Yle
TELEVISIO | Kallio gentrifioituu, mutta Oona ja Arttu eivät kasva ainakaan ihan vielä aikuisiksi – eikä toisessa näistä ole mitään vikaa.
”Sarja tarttuu hetkeen eikä saarnaa sekuntiakaan.”
Ylen dramaattinen komedia Aikuiset eli ensimmäisellä kaudella maailmassa, jossa ongelmat olivat lopulta aika pieniä tai vähintään ratkesivat nopeasti. Synttärit olivat ehkä ärsyttävään aikaan ja eksän nyksä menestyi liian hyvin, mutta paras kaveri jeesasi yllätyslaskujen kanssa ja vahingossa jätetyn elämän rakkauden voi houkutella takaisin pizzalla.
Uusi kausi ottaa askeleen kohti hieman syvempiä mietteitä. Yleisluontoinen elämän tarkoituksen haeskelu saa välillä rinnalleen hieman tarkempiakin pohdintoja parisuhteesta, itsenäisyydestä ja kasvamisesta. Niin satumaisessa maailmassa ei myöskään eletä, ettei korona esiintyisi ajan hermoja sivaltelevan sarjan sivulauseissa.
Oona (Anna Airola) ja Arttu (Elias Salonen) ovat kuitenkin edelleen bestiksiä, jotka elävät älypuhelin toisessa ja ”natuviini” toisessa kädessä niin tiedostavan someaikakauden ytimessä, etteivät sitä itse edes huomaa. Taustalla komppaa tuttu galleria inhimillisen ärsyttäviä ja rakastettavia hahmoja: Graafikko, joka ei oikeasti ole graafikko (Biniyam Schelling), ihailtavan maaninen kuvataidelukiolainen Pilluminati (Linnea Leino) ja rohkeasti reppana iskä (Ville Myllyrinne).
26-vuotias Oona (Anna Airola) yrittää Aikuisten toisella kaudella löytää itsensä autokoulusta, trendiravintolasta ja esimiestehtävistä. Kuva: Jaakko Kahilaniemi / Yle
Aikuiset ei pyri toisella kaudellaan sen pahemmin alleviivaamaan vanhoja vitsejä kuin liian kiivaasti pääsemään niistä eroonkaan, vaan edistyy luontevasti, tunnistettavana itsenään pysyen. Uusia käänteitä putkahtelee sekä työ- että rakkauselämään kuin luomuravintoloita Kallioon, mutta mullistavaa liikehdintää ei ole näkyvissä. Iloisesti ei paljon mihinkään menevien kakskytjotainvuotiaiden puuhailussa toki riittää sen verran ihmeteltävää, että toisin kuin Oona jatkuvasti luulee, ei itsensä uudelleen keksimiselle ole tarvetta.
Käsikirjoittaja Anna Brotkinilla on ihailtavaa tajua yksityiskohdille, ja sarja onnistuu tekemään ensi näkemältä käsittämättömät ja jopa raivostuttavat päähenkilönsä läheisiksi pitämällä heidät hulluudessaan johdonmukaisina. Ainakin Oonan ikäluokka pystyy tunnistamaan ne todellisuuden ihmistyypit, joista sarja piirtää helliä pilakuvia.
* *
Jos Aikuiset maittoi edellisellä kaudella, se taatusti kelpaa edelleenkin. Sarja tarttuu hetkeen eikä saarnaa sekuntiakaan, vaikka heitteleekin hahmojensa suista bailaamisen ja tinderöinnin lomassa muun muassa sellaisia pieniä teemoja kuin tasa-arvo, eläinten eettinen kohtelu ja ilmastonmuutos.
Jos toisaalta himoitsee näihin aiheisiin erityisen syvällisiä näkökulmia tai karsastaa populaarikulttuuria, joka kommentoi muuta populaarikulttuuria, kannattaa Oonaa ja Arttua ehkä katsoa kuumeessa tai krapulassa – Aikuisten Kalliossa nimittäin kukaan ei ole paha, ja ihmeteltävää voi löytää vaikka siitä, mitä lehmäkuosisia tai metallinhohtoisia vaatteita siellä on tällä kertaa vedetty päälle.
Eli Harju
Oonan (Anna Airola) ja Artun (Elias Salonen) maailmassa aurinko paistaa, some laulaa ja asiat yleensä järjestyvät. Kuva: Jaakko Kahilaniemi / Yle
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Huipulle vaikka väkisin – arviossa norjalaissarja Selinan sielunmessu
TELEVISIO | Norjalaissarjan päähenkilön päämäärä oli pienestä asti päästä pois tylsästä pikkukylästä ja tulla kuuluisaksi.
Lämminhenkinen Pachinko-tv-sarja kuvaa korealaisten siirtolaisten elämää Japanissa
TELEVISIO | Min Jin Leen romaaniin perustuva, Apple TV:n tuottama Pachinko-tv-sarja kietoutuu korealaisen Sunjan ja tämän sukulaisten elämän ympärille.