Addams Familyn goottitytär hirviömysteerin jäljillä – arviossa Netflixin kauhukomedia Wednesday

Kuva: Netflix

Alfred Goughin ja Miles Millarin luoma Wednesday-sarja on haluttu tehdä niin kauhulegenda Tim Burtonin tyylin mukaiseksi, että Burton itse on ollut pakko saada ohjaamaan sen kahdeksasta jaksosta neljä. Visuaalinen ilme vastaa hänen ohjausjälkeään, vaikka ärsyttävimmät burtonismit on karsittu pois. Lavasteet eivät tällä kertaa näytä niin silmiinpistävästi lavasteilta, tai ainakaan sen enempää kuin missään muissakaan tv-sarjoissa.

Mukana ovat Burtonin tuotannosta tutut lähikuvat, joissa henkilön kasvot täyttävät puolet kuvasta, samoin kuin sivulle nopeasti käännähtelevät silmät. Ja tietysti sarjassa on Danny Elfmanin musiikki, kuinkas muutenkaan.

* *

Wednesday (Jenna Ortega) lähetetään sisäoppilaitokseen tiukan rehtori Weemsin (Gwendoline Christie) silmien alle. Koulun oppilaat koostuvat ihmissusista, seireeneistä, gorgoista ja muista yhteiskunnan pelätyistä hylkiöistä. Kuunapäivän opinahjo on ainut paikka, jossa he tuntevat kuuluvansa johonkin – paitsi tietysti Wednesday, joka on kummallinen ja syrjäänvetäytyvä nihilistiälykkö jopa synkkien goottinihilistiälykköjen mittapuulla.

Wednesday on hyvä aivan kaikessa mitä vastaan tulee, kuten jousiammunnassa, kasviopissa sekä kung fussa, mutta ihmissuhteissa hän on kömpelö ja piittaamaton hyväksikäyttäjä. Siinäpä päähenkilölle kasvun sarkaa. Kuten höperöiden teinisarjojen luonteeseen kuuluu, Wednesday oppii lopulta ystävyyden merkityksen, ja osoittaa tunteita, luottaa, pussaa ja halaa, ja tirauttaa jopa kyyneleen.

Sarjan juonenkäänteet ovat helposti oivallettavissa, ja vaikka kyseessä on murhamysteeri, ei se tuota ”ahaa, ai tuoko syyllinen olikin!” -elämystä. Epäiltyjä on pitkä rivi, valitse siitä.

Tarina on oikeastaan aika pötkömäinen ja jankuttava. Aina mennään jonnekin tutkimaan jotain, ja useimmiten siitä jäädään myös kiinni. Matkalla pieniä johtolanganpalasia tarttuu mukaan, tai sitten ei. Wednesday on ihan tavallinen teinifantasiasarja, joita Netflixistä löytyy kasapäin, mutta kun sarjaan yhdistetään Tim Burtonin nimi ja vanha Addams Family -tuoteperheen maine, tuikitavallisesta ryönästä saadaan suurta yleisöä kosiskeleva paketti. Toinen kausi on tulossa.

Jenna Ortega on Wednesday Addams. Kuva: Netflix

* *

Eiköhän tämä ryöpytys riitä, sitten sarjan hyviin puoliin. Parikymppinen Jenna Ortega on nappivalinta Wednesdayn rooliin. Ortega vetää roolinsa mainiosti jäykistellen ja ilmaisee itseään vienoilla suupielen nykäyksillä (aivan kuten Burtonin luottonäyttelijä Johnny Depp). Jenna Ortegan suoritus kannattelee koko sarjaa, ja ilman häntä se olisi melko joutavaa katsottavaa.

Myös Hunter Doohan tekee myös kelpo roolin, mutta en vain millään saa päähäni kuka toinen näyttelijä hänestä tulee mieleen. Emma Myers ylinäyttelee kämppis Enidin roolin heti kunnolla, mutta luulenpa, että hänet on tarkoituksella piiskattu siihen, jotta synkeälle Wednesdaylle saadaan eloisa vastapari. Christina Ricci on kiva valinta sarjaan, sillä Wednesday Addams oli hänen läpimurtoroolinsa elokuvissa The Addams Family (1991) ja Addams Family Values (1993).

Positiivisena voi myös pitää, että sarjan maailmaa eivät miehet hallitse. Wednesday ja hänen kämppiksensä, koulun rehtori ja terapeutti ovat kaikki naisia. Miehisiä rooleja on jaettu ainoastaan seriffille, pormestarille sekä osalle kiusaajista. Ja tietysti poikaystäväkokelaille, kaikki sivurooleja.

Kääntäjällä (tai kääntäjillä) on varmasti ollut sarjan kanssa sekä hauskaa että hankalaa. En olisi kuuna päivänä keksinyt niin lystikästä käännöstä Nevermore Academylle kuin Kuunapäivä, mutta useat muut sanaleikit eivät yksinkertaisesti käänny suomeksi.

Toivon, että toista kautta varten käsikirjoittamiseen pannaan enemmän paukkuja, ja mysteeristä tulee aidosti monipolvisempi.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua