Koskipuiston henki Titania (Maria Koivukari). Kuva: Aalto Puutio
TEATTERI | Tampereen ylioppilasteatterin Kusiyön unelma on oivaltavaa kreisikomediaa. Se tökkii nokkelasti niin paikallisia kuin maailmanlaajuisiakin aiheita.
”Kusiyön unelma saa ohjailtua monet tasonsa ja tarinansa eheään loppuun.”
ARVOSTELU
Kusiyön unelma
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Aksu Piippo
- Alkuperäisidea: Jouko Piipponen
- Ensi-ilta: Tampereen Ylioppilasteatteri 12.5.2022.
Kusiyön unelma varoittaa jo alkusanoissaan olevansa räävitön ja tuhma. Niin on toki sitä innoittanut teoskin, Shakespearen Kesäyön unelma.
Jo näytelmän alussa monella on Tampereella kusiset paikat. Tammerkosken henki, yön kuningas Oberon (Saija Nygård), on riidoissa tyttöystävänsä, Koskipuiston hengen Titanian (Maria Koivukari) kanssa. Girlboss-tyyliin itsevarma Titania kun on villiintynyt keväästä ja haluaisi vehdata vähän kaikkien kanssa.
Toksisuuteen asti jämäkkä Oberon purkaa kiukkuaan kypsimmällä tavalla, jonka keksiä saattaa: panemalla haisemaan. Hän tonkii järven likaisinta pohjamutaa ja saa koko Tammerkosken löyhkäämään jätöksiltä. Tämä aiheuttaa murheita kaupunginvaltuustolle, joka haluaisi järjestää kesäfestivaalin, mutta jota Koskipuiston likaisuus ja yleinen siveettömyys rassaavat jo muutenkin.
Tammerkosken henki Oberon (Saija Nygård). Kuva: Aalto Puutio
Samaan aikaan Koskipuistossa treenaa ylioppilasteatteri, jonka nuoret jäsenet haluaisivat päästä kyseisille festareille esiintymään, vaikka heidän ohjaajallaan on intohimoisten visioiden lisäksi kyseenalaisia visioita intohimosta. Työn alla heillä on tietenkin tampereenkielinen käännös Kesäyön unelmasta.
Ja tämä on todellakin vasta alkuasetelma näytelmälle, jossa tanssitaan, lauletaan ja kiroillaan sydämen kyllyydestä. Tarinassa on niin paljon tasoja, lyhyitä vitsejä ja ovelia karikatyyrejä, että ei voi olla ihan varma, ehtikö kaiken ajatella ja nauraa. Koko teatterisali on käytössä eikä mikään inhimillinen ole vierasta.
Ylioppilasteatterin keijut ja Titania rakkaassa likaisessa Koskipuistossa. Kuva: Aalto Puutio
Kusiyön unelma hyödyntää innoittajaansa hyvin vapaamielisesti ja pilke silmäkulmassa. Näytelmästä nauttiakseen ei siis tarvitse välttämättä tuntea Shakespearea Wikipedia-artikkelia enempää, eikä edes Tamperetta paljon laajemmin kuin Aleksanterinkadulta Aleksis Kiven kadulle.
Se on kuitenkin ehdottomasti hauskempi vannoutuneille paikallisille. Kun naseva tölviminen pääsee vauhtiin, liriin joutuvat niin kuntapoliitikot kuin portsaritkin, mutta eipä Kusiyön unelma kavahda suurempiakaan aiheita. Huumori kukoistaa, mutta samalla käsitellään oivaltavasti parisuhteita, toisen rajojen kunnioittamista ja teatterin tekemistä.
Kaikki kiroilu ja rivoilu on sisällön kannalta perusteltua, ei pelkkää halpahintaista vitsailua tai shokkiefektin hakemista. Kusiyön unelma saa myös ohjailtua monet tasonsa ja tarinansa eheään loppuun.
Tulos on onnistunut sekoilukomedia ihmisistä ja henkiolennoista, jotka ovat ihan Tampereelta ja vähän perseestä – mutta ainakin toisesta näistä voi yrittää päästä eteenpäin.
Eli Harju
Kusiyön unelma
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Aksu Piippo
- Apuohjaus: Aalto Puutio
- Alkuperäisidea: Jouko Piipponen
- Rooleissa: Inari Aaltonen, Emma Heikkilä, Tino Karttunen, Senni Klemola, Maria Koivukari, Sannimari Kokkinen, Katja Malinen, Iris Mikkonen, Saija Nygård, Jere Riekkinen, Miikka Saraniemi, Senja Veijalainen
Ensi-ilta 12.5.2022. Esityksiä 5.6. asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uusia näkökulmia ja epätavallisia keskustelun avauksia – Farm Fatale ja Pasionaria Teatterikesässä
TEATTERIKESÄ | Teatterikesä pääsi jatkamaan pitkää traditiotaan ja toi festivaalille kansainvälisiä vieraita parin vuoden tauon jälkeen. Hyvä niin. Yhteistä teoksille on ihmisten katoaminen dystopiauhan alla olevista maailmoista.
Ventovieraanvaraisuutta, tankotanssia, korvapuusteja ja kansallispukuja – arviossa Kotiteatterin Olohuoneessa
TEATTERIKESÄ | Ennen vanhaan illalla sammutettiin valot, pidettiin rattoisaa hämäränhyssyä ja kerrottiin tarinoita. Olohuoneessa-konseptin idea on elvyttää kyläilyä ja kotoilua.
Kansallisteatterin Sokea piste esittää tärkeitä kysymyksiä, mutta vastausyritykset hukkuvat ylilyövän toteutuksen alle
TEATTERIKESÄ | Suomen Kansallisteatterin dokumentaarinen esitys lupaa paljon, mutta toteutus ei tee oikeutta kiinnostavalle journalistiselle työlle.
Taisto Reimaluoto säteilee lavalla ja siirtää valon suoraan katsojan sydämeen – arviossa Onnellisinta on olla onnellinen
TEATTERIKESÄ | Taisto Reimaluodon monologi Onnellisinta on olla onnellinen on näyttelijätyön ja tekstin yhteistä juhlaa. Tätä on teatteri, joka tekee hyvää.