Koskipuiston henki Titania (Maria Koivukari). Kuva: Aalto Puutio
TEATTERI | Tampereen ylioppilasteatterin Kusiyön unelma on oivaltavaa kreisikomediaa. Se tökkii nokkelasti niin paikallisia kuin maailmanlaajuisiakin aiheita.
”Kusiyön unelma saa ohjailtua monet tasonsa ja tarinansa eheään loppuun.”
ARVOSTELU
Kusiyön unelma
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Aksu Piippo
- Alkuperäisidea: Jouko Piipponen
- Ensi-ilta: Tampereen Ylioppilasteatteri 12.5.2022.
Kusiyön unelma varoittaa jo alkusanoissaan olevansa räävitön ja tuhma. Niin on toki sitä innoittanut teoskin, Shakespearen Kesäyön unelma.
Jo näytelmän alussa monella on Tampereella kusiset paikat. Tammerkosken henki, yön kuningas Oberon (Saija Nygård), on riidoissa tyttöystävänsä, Koskipuiston hengen Titanian (Maria Koivukari) kanssa. Girlboss-tyyliin itsevarma Titania kun on villiintynyt keväästä ja haluaisi vehdata vähän kaikkien kanssa.
Toksisuuteen asti jämäkkä Oberon purkaa kiukkuaan kypsimmällä tavalla, jonka keksiä saattaa: panemalla haisemaan. Hän tonkii järven likaisinta pohjamutaa ja saa koko Tammerkosken löyhkäämään jätöksiltä. Tämä aiheuttaa murheita kaupunginvaltuustolle, joka haluaisi järjestää kesäfestivaalin, mutta jota Koskipuiston likaisuus ja yleinen siveettömyys rassaavat jo muutenkin.
![kuva2 oberon](https://kulttuuritoimitus.fi/wp-content/uploads/kuva2_oberon.jpg)
Tammerkosken henki Oberon (Saija Nygård). Kuva: Aalto Puutio
Samaan aikaan Koskipuistossa treenaa ylioppilasteatteri, jonka nuoret jäsenet haluaisivat päästä kyseisille festareille esiintymään, vaikka heidän ohjaajallaan on intohimoisten visioiden lisäksi kyseenalaisia visioita intohimosta. Työn alla heillä on tietenkin tampereenkielinen käännös Kesäyön unelmasta.
Ja tämä on todellakin vasta alkuasetelma näytelmälle, jossa tanssitaan, lauletaan ja kiroillaan sydämen kyllyydestä. Tarinassa on niin paljon tasoja, lyhyitä vitsejä ja ovelia karikatyyrejä, että ei voi olla ihan varma, ehtikö kaiken ajatella ja nauraa. Koko teatterisali on käytössä eikä mikään inhimillinen ole vierasta.
![Kuva3 keijut](https://kulttuuritoimitus.fi/wp-content/uploads/Kuva3_keijut.jpg)
Ylioppilasteatterin keijut ja Titania rakkaassa likaisessa Koskipuistossa. Kuva: Aalto Puutio
Kusiyön unelma hyödyntää innoittajaansa hyvin vapaamielisesti ja pilke silmäkulmassa. Näytelmästä nauttiakseen ei siis tarvitse välttämättä tuntea Shakespearea Wikipedia-artikkelia enempää, eikä edes Tamperetta paljon laajemmin kuin Aleksanterinkadulta Aleksis Kiven kadulle.
Se on kuitenkin ehdottomasti hauskempi vannoutuneille paikallisille. Kun naseva tölviminen pääsee vauhtiin, liriin joutuvat niin kuntapoliitikot kuin portsaritkin, mutta eipä Kusiyön unelma kavahda suurempiakaan aiheita. Huumori kukoistaa, mutta samalla käsitellään oivaltavasti parisuhteita, toisen rajojen kunnioittamista ja teatterin tekemistä.
Kaikki kiroilu ja rivoilu on sisällön kannalta perusteltua, ei pelkkää halpahintaista vitsailua tai shokkiefektin hakemista. Kusiyön unelma saa myös ohjailtua monet tasonsa ja tarinansa eheään loppuun.
Tulos on onnistunut sekoilukomedia ihmisistä ja henkiolennoista, jotka ovat ihan Tampereelta ja vähän perseestä – mutta ainakin toisesta näistä voi yrittää päästä eteenpäin.
Eli Harju
Kusiyön unelma
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Aksu Piippo
- Apuohjaus: Aalto Puutio
- Alkuperäisidea: Jouko Piipponen
- Rooleissa: Inari Aaltonen, Emma Heikkilä, Tino Karttunen, Senni Klemola, Maria Koivukari, Sannimari Kokkinen, Katja Malinen, Iris Mikkonen, Saija Nygård, Jere Riekkinen, Miikka Saraniemi, Senja Veijalainen
Ensi-ilta 12.5.2022. Esityksiä 5.6. asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.