Baritoni Waltteri Torikka. Kuva: Turun kaupunginteatteri
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.
”Yhteys on syntynyt, mutta onko kyse rakkaudesta vai sitäkin syvemmästä?
ARVOSTELU
Ihminen parhaan kykynsä mukaan
- Sävellys: Joel Järventausta
- Libretto: Tommi Kinnunen
- Ohjaus: Pertti Sveholm
- Esitykset: Kansallisooppera 20.–22.11.2025
Sodassa sotilaan ei ole aikaa miettiä. On toimittava käskyjen mukaan. Jollei sitten ole jäänyt rintamalinjojen väliin ja kaverit kuolleet ympäriltä.
Tommi Kinnusen librettoon perustuva Ihminen parhaan kykynsä mukaan -pienoisooppera purkaa yksinäisen, kauhunsa kanssa kamppailevan miehen sisäistä maisemaa.
Ympärillä jylisee ja huokaa suomalaisesta talvisotakuvastosta niin tuttu korpi hankineen.
Kolmekymppisen säveltäjälupauksen Joel Järventaustan musiikki kannattelee vahvoin äänikuvin kahden hengen oopperan runollista dialogia ja eri aikatasoissa tempoilevia muistoja.
Mies ja Nainen ovat kohdanneet tansseissa, yhteys on syntynyt, mutta onko kyse rakkaudesta vai sitäkin syvemmästä? Eletäänhän isossa historiallisessa hetkessä, jossa marssitaan, vallataan ja tallataan, valtioiden rajat muuttuvat ja päämiehet ja johtajat sopivat taas kerran yksilön pään yli uusista säännöistä.
Kinnusen sanoma lienee se, että romanttisen rakkauden sijaan voi ihmissuhteen arvoa ja antia punnita ymmärryksen ja yhteyden kriteerein.
Niin kuin mies helpotuksensa ilmaisee:
”Ensi hetkestä alkaen
sinä näit minut oikein.
Et vaatinut,
käskenyt muuttua,
vaan katsoit
kunnioittavasti.
Paljon ihmiselle,
jota maailma sylkee.
Niin eivät katso toiset,
muut ihmiset, edes äiti.”
Naisen (Pihla Penttinen) ymmärtävä ja kuunteleva puhe luo vastapainon identiteettinsä kanssa kamppailevan Miehen (Waltteri Torikka) lauluroolille. Kuva: Turun kaupunginteatteri
* *
Joel Järventaustan musiikki antaa tarinalle selkeän kartan, jota Marko Hilpon pianon äärestä johtama kuuden muusikon jousivoittoinen yhtye taitavasti tulkitsee.
Kun yhtye soittaa vielä näkösällä lavan takavasemmalla, se on osa maisemaa ja interiöörejä. Se on selkeästi roolissaan myös kommentoijana.
Järventaustan sävelkuvissa on kädenojennus Šostakovitšille lyömäsoitintehoineen ja 1940-luvun iskelmille foxtroteineen. Ilmaisu on kuitenkin itsenäistä ja kiinnostavaa ja sointivärien hallinta vahvaa.
Säveltäjä antaa puheroolin tekevälle Pihla Penttiselle kevyesti hengittävän, alleviivaamattoman taustan, jossa näyttelijä voi ilmaista tasaveroisesti itseään suuremman huomion keräävän lauluroolin rinnalla.
Waltteri Torikka taituroi kyllä nyt erityisen vivahteikkaan ja koko rekisterin sävyt käyttävän roolin. Hän löytää yhtälailla aikansa pilkkaaman ”epämiehen” kuin tanssilattian vaatiman hurmaajan, pelossaan sähköistyvän sotilaan kuin ironisen, itseään satirisoivan keskustelijan.
Muodonmuutokset ovat mielenmuutosten selkeää heijastumaa.
Pertti Sveholmin ohjaus pitää tarinassa jäntevyyden ja asemoi näyttelijöitä tehokkaasti eri puolilla palkkien ja heijastefondin jakamaa näyttämöä.
Sanna Malkavaaran sota-ajan marsseja ja uutisvälähdyksiä heijastavat videoprojisoinnit tuovat palkkeihin uuden, päällekäyvän ulottuvuuden.
Ja lunta sataa, lunta, joka sodassa oli yksi strategiatyökalu.
Miehen ja Naisen kohtalo jää avoimeksi. Kuva: Turun kaupunginteatteri
* *
Aina voi kysyä, mihin tämä tarina päättyy? Mikä on suojapaikastaan ja kätköstään esiin nousevan ja eteenpäin lähtevän sotilaan kohtalo? Ammutaanko hänet?
Hän halusi kuitenkin olla ihminen parhaan kykynsä mukaan, omalla tavallaan tunteva ja rakastava.
Yksi kohtalo on meille nyt kerrottu, eikä ainakaan se perinteisin.
Mies ja Nainen voivat kohdata niin monella tavalla. Tässä se käy toinen toisensa henkisesti riisuen ja rohkeutta valaen.
On halua ymmärtää yli sukupuoliroolien ja -rajojen toista ihmistä.
On myös monta syytä olla jättämättä toista, kuten Mies ja Nainen oopperan loppumetreillä sanovat:
”Nainen:
En sinua jätä, sillä sinun kanssasi olen kevyt. Muualla liian iso ja itseäni pienempi.
Mies:
En sinua jätä,
sillä me olemme niin
toisissamme,
ettei väliin
mahdu kolmas.
Kaksi virhettä
on yhdessä yksi oikea.”
Anne Välinoro
Ihminen parhaan kykynsä mukaan
- Sävellys Joel Järventausta
- Libretto Tommi Kinnunen
- Ohjaus Pertti Sveholm
- Kapellimestari Marko Hilpo
- Lavastussuunnittelu Jani Uljas
- Pukusuunnittelu Tiina Valkama
- Naamioinnin suunnittelu Petriina Suomela
- Äänisuunnittelu Mika Hiltunen
- Valosuunnittelu Timo Alhanen
- Videosuunnittelu Sanna Malkavaara
- Ooppera-yhteistyö Päivi Nisula
- Baritoni Waltteri Torikka
- Näyttelijä Pihla Penttinen
- Tuotanto Saaristo-ooppera
Esitykset Kansallisoopperan Alminsalissa Helsingissä 20.–22.11. 2025. Ensi-ilta Turun kaupunginteatterissa 4.4.2024. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uskalletaan unelmoida ja haaveilla! Arviossa Tampereen Komediateatterin Ella ja Paterock
TEATTERI | Timo Parvelan kirjoista tutuilla kaveruksilla on kaksi ongelmaa: rokkitähteydestä haaveilevan luokkatoverin matematiikantaidot ja isännöitsijää ärsyttävän opettajan asumisjärjestelyt.
Marja Skaffari -museo leikittelee minuudella – voimautuminen sai kriitikon irvistämään
TEATTERI | Teatteri Telakalla nähty esitys on neljättä seinää rikkova komedia, jossa irvaillaan minuuskäsityksille, taiteilijamyyteille ja esikuville.
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.