Lauri Heinonen ja Marko Itkonen. Kuva: Teatteri-illat
TEATTERI | Teatteri-illat-ryhmää luotsaavalla Marko Itkosella on omanlaisensa tapa tehdä teatteria. Katsoja tulee viihdytetyksi mutta myös sivistetyksi.
”Kun Itkonen näytelmän alussa ilmestyy lavalle Marimekossaan, luulee hetken näkevänsä Lenita Airiston”.
ARVOSTELU

Teatteri-illat: Heinätalkoot / Yhdesneljättä runo
- Ohjaus, käsikirjoitus ja dramatisointi: Marko Itkonen
- Ensi-ilta: Valkeakosken Kauppilanmäki 2.6.2025
Maaseudun historiaa 1960-luvulta tähän päivään. Näin voi tiivistää valkeakoskelaisen Teatteri-illat -ryhmän näytelmän Heinätalkoot. Mutta kun ei voi. Tälle teatteriryhmälle tyypilliseen tapaan keitto on täysin ennalta-arvaamaton, viihdyttävä ja koskettava yhtaikaa.
Heinätalkoot käy läpi hengästyttävään tahtiin paitsi maaseudun murroksen, myös ihmissuhteiden kummallisuuden ja sattumanvaraisuuden. Työpaikan seksuaalisen hyväksikäytön. Dementian. Hyvinvointialueiden ongelmat. Ja ylipäätään tapamme suhtautua elämään ja toisiin ihmisiin.
Marko Itkosen käsikirjoituksen taustalla on somessa kerätyt ihmisten muistot ja ajatukset. Itkonen on kirjoittanut niistä hauskan ja vauhdikkaan tarinan, joka sai ensi-illassa yleisön hyrskymään. Meno oli hulvatonta kuin Suomi-Filmissä, tosin sata kertaa nopeutettuna.
Jälkikäteen Heinätalkoista muistaa päällimmäisenä kuitenkin haikeuden. Kaiken takana oli se kuuluisa rakkaus. Rakkaus melko sattumanvaraisesti valittuun puolisoon ja rakkaus poikaan, joka ei ollut biologisesti oma.
* *
Teatteri-illat-ryhmää luotsaavalla Marko Itkosella on omanlaisensa tapa tehdä teatteria. Käsikirjoitukset ovat todella kunnianhimoinen paketti tunnetta ja tietoa. Katsoja tulee viihdytetyksi mutta myös sivistetyksi. Kunnianhimo vaatii paljon ryhmän näyttelijöiltä yksin jo fyysisesti, sillä näytelmät esitetään Kauppilanmäellä suhteellisen pienessä tilassa, jossa katsojat ovat aivan liki.
Ryhmän näyttelijät selättävät näitä tulikokeita onnistuneesti. Janne Kulosaari on liikuttavan vilpitön ja hellyttävä roolissaan viittä vaille peräkammarin poikana. Mira Flinkman siirtyy läpi näytelmän uskottavasti nuoren morsmaikun mekosta elämästä viisastuneen, muistisairaan ihmisen kiikkustuoliin.
Katja Sillanpää on päättäväinen modernissa mainospiirtäjäunelmassaan, joka kääntyy pettymykseksi ja paluuksi takaisin maalle. Ulla Huoviala-Kääpä on puolestaan niin karski ja kova mummo, että katsojaakin pelottaa, porautuuko haukansilmä yleisöön saakka. Pauliina Laaksonen hallitsee näpsäkästi itsekkään tyttären ja siskon ärsyttävät elkeet.

Katja Sillanpää, Pauliina Laaksonen, Janne Kulosaari, Mira Flinkman ja Ulla Huoviala-Kääpä. Lauri Heinonen ja Marko Itkonen. Kuva: Teatteri-illat
* *
Teatteri-illat esittää joka kesä kaksi keskenään erilaista näytelmää, joita erottaa väliaika. Niin tapahtuu nytkin. Toisena näytelmänä nähdään suomalainen kabukinäytelmä Yhdesneljättä runo. Suomeksi tehtyä kabukinäytelmää ei ole todennäköisesti nähty maailmassa koskaan tätä ennen.
Kabukiin kuuluu perinteisesti paljon tanssia ja laulua. Teatteri-iltojen versiossa homma laitetaan hyvällä tavalla överiksi ja siihen kuuluu vähän kaikkea. Jo yksin erilaiset lavastus-, puvustus- ja tehosteratkaisut ovat niin makoisia, että voi vain ihmetellä sitä mielikuvitusta ja taitoa, joilla ne on kehitetty, ja sitä nopeutta ja huumoria, joilla ne tarjoillaan.
Näytelmässä käsittelyyn pääsevät monet suomalaiset muinaisuskomusten hahmot. Aineiston kirjoittamiseen voi sanoa osallistuneen niin Mikael Agricolan, Elias Lönnrotin, Aleksis Kiven kuin J. H. Erkonkin puhumattakaan nimettömistä kirjoittajista suomalaisten perinnetarinoiden ja helkavirsien takaa. Kiitos Itkosen oivaltavan dramatisoinnin, yleisö tuli pikasivistetyksi siitä, että perinnetarinat ovat härskiä tavaraa.
Tämä suomalainen kabukinäytelmä on aivan hervoton. Harvinaisempien tyylilajien esittely voisi olla riski, mutta Teatteri-illat ei laskeudu mahalleen.
Päärooleissa Marko Itkonen ja Lauri Heinonen ottavat nokkelasta mutta vaikeasta dialogista ihan kaiken irti. Molemmat hallitsevat myös elekielen ja lavasäteilyn siihen malliin, että näytelmä voisi toimia jopa ilman puhetta. Kun Itkonen näytelmän alussa ilmestyy lavalle Marimekossaan, luulee hetken näkevänsä Lenita Airiston.
Teatteri-iltojen kaikki kymmenen esitystä ovat olleet loppuunmyytyjä jo aikaa sitten. Mahdollisia lisäpaikkoja voi kysellä ryhmältä. Jos on oikein hyvä tuuri, löytää itsensä katsomasta kesäistä teatteria, joka jäähän pääkoppaan pyörimään hyvin pitkäksi aikaa.
Heli Mustonen
Heinätalkoot
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Marko Itkonen
- Rooleissa: Janne Kulosaari, Mira Flinkman, Katja Sillanpää, Ulla Huoviala-Kääpä ja Pauliina Laaksonen
Yhdesneljättä runo
- Dramatisointi: Marko Itkonen
- Päärooleissa: Marko Itkonen ja Lauri Heinonen
Ensi-ilta Valkeakoskella Kauppilanmäellä 2.6.2025. Esityksiä 17.6. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




