Kuva: Otto-Ville Väätäinen
TEATTERI | Pandemiarajoitusten kaltoin kohtelema ja Tampereen Teatterikesässäkin vuonna 2021 vieraillut esitys ansaitsee uuden tulemisen.
”Transtaustaiselle Miiko Toiviaiselle rooli tuntuu omakohtaiselta ja työssä onkin poikkeuksellista intensiteettiä.”
ARVOSTELU
Joe Masteroff – John Kander – Fred Ebb: Cabaret
- Ohjaus ja koreografia: Jakob Höglund
- Esitys: Turun kaupunginteatterin Päänäyttämöllä 2.9.2023
Pitkän uran tehneiltä näyttelijöiltä kysytään usein syntymäpäivähaastatteluissa toiverooleista – tehdyistä tai tekemättömistä. Useat mainitsevat jonkin Shakespearen kuningasnäytelmien pääroolin. Niissä tiivistyvät ihmisyyttä ajavat luonnonvoimat rakkaudesta vallanhimoon.
Harvempi mainitsee kuitenkaan musikaaliroolia unelmakseen. En tiedä vielä uransa alkuvaiheessa olevan näyttelijä Miiko Toiviaisen toive- tai unelmaroolia, mutta veikkaanpa, että jälkipolvi tulee muistamaan hänet ainakin Cabaret-musikaalin Seremoniamestarin roolista. Turun kaupunginteatterin uusintaensi-iltaan elokuun lopulla tullut musikaali on Toiviaisen suvereeni bravuuri, tippaakaan väheksymättä muita lavalla olijoita. Näyttelijän vahva läsnäolo ja karisma kannattelee tarinaa sen koko kolmituntisen keston.
Transtaustaiselle Toiviaiselle rooli tuntuu omakohtaiselta ja työssä onkin poikkeuksellista intensiteettiä. Monipuolisen näyttelijän roolityössä on kaikki mitä täydellisesti sisäistetyssä musikaaliroolissa tarvitaan; tunnetilojen koko skaalan hallinta, musiikkinumeroiden tekninen suvereenius yhdistettynä tulkintaan, tarvittava vaativienkin koreografioiden omaksuminen.
Ohjaaja-koreografi Jakob Höglund ja koko taiteellinen työryhmä on loihtinut päänäyttämölle täydellisen kokonaisuuden, jossa jokainen skenografinen elementti tukee toisiaan. Puvustuksen punainen ja musta pääväreinä toimivat myös dramaturgian apuna. Ensimmäisen näytöksen riehakkaan syntisistä punaisen värin tunnelmista siirrytään synkälle toiselle puoliajalle, jossa hallitseva väri on musta. Eikä näyttämölle ole tarpeen rakentaa massiivisia kulisseja, jos kertomiseen riittää rekvisiitaksi kasa matkalaukkuja ja siirtymiin muutama liikuteltava ovi. Junamatkakin voidaan tehdä läpimitaltaan parimetrisellä pyörivällä alustalla.
Mutta kaikki edellä mainittu tarvitsee asiansa osaavan ensemblen. Turun Cabaret’ssa ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Vaikka alussa hehkutinkin Toiviaisen pääroolia, tämän tulkinnan vahvuus nousee koko kollektiivin työskentelystä. Töitä on totisesti tehty ja iskut ja aksentit napsahtavat millintarkasti kohdilleen. Silti jokaisen työssä on myös improvisatorista leikillisyyttä, jos ja kun siihen tilaisuus antaa myöden. Ennen varsinaisen esityksen alkua nähtävä viisiminuuttinen koreografioitu hauska prologi on tästä loistava esimerkki.
Roolitöistä voi vielä erikseen nostaa Anna Victoria Erikssonin Sally Bowlesin. Hänen sisääntulonumeronsa Kit Kat -klubin tähtenä on suorastaan tyrmäävä ja näyttelijän solistinen osaaminen totisesti laatuluokkaa.
Pientä miinusta näkemäni esitys saa lievästä ylivirittyneisyydestään. Liekö osuutensa ajankohdalla; näyttelijät yrittivät ihan tosissaan saada lauantai-iltapäiväistä yleisöä mukaansa Berliinin syntiseen yöhön. Yritys meinasi alussa mennä puskemisen puolelle, mutta onneksi lopulta rauhoittui.
Cabaret on tarinana varsin ajankohtainen. Se sijoittuu 1930-luvun Berliiniin, jossa taustalla väreilee natsien valtaannousu. Yhtymäkotia tähän päivään ei kai tarvitse kaukaa hakea ja esitys pakottaakin meidän jokaisen olemaan hereillä ennen kuin on liian myöhäistä. Viimeistään musikaalin loppukohtaus muistuttaa järkyttävyydessään historiasta, joka ei ajallisesti ole kovinkaan kaukana ja josta meidän jokaisen on kannettava vastuumme, ettei vastaava toistuisi.
Ja kaikista suurin on kuitenkin rakkaus – rakkaus kaikissa muodoissaan. Siksi Cabaret on erityisen tärkeä esitys.
Jussi Kareinen
Lue Maarit Saarelaisen kirjoittama arvio Cabaret’n Teatterikesä-vierailusta elokuulta 2021 täältä.
Cabaret
- Ohjaus ja koreografia Jakob Höglund
- Musiikin sovitus ja johto Jussi Vahvaselkä
- Lavastussuunnittelu Sven Haraldsson
- Pukusuunnittelu Heidi Wikar
- Äänisuunnittelu Eero Auvinen
- Valosuunnittelu Jarmo Esko
- Naamioinnin suunnittelu Jessica Rosenberg / Aki-Matti Kallio
- Koreografin assistentti Soile Ojala
- Taistelukoreografia Ville Seivo
- Näyttelijät Otto Rokka, Anna-Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen, Sinikka Sokka, Jukka Aaltonen, Stefan Karlsson, Minna Hämäläinen, Santeri Helinheimo, Miko Helppi, Linda Hämäläinen, Emmi Kangas, Katariina Lantto, Alen Nsambu, Soile Ojala, Joonatan Perälä, Helena Puukka, Anssi Valikainen
- Kapellimestari Jussi Vahvaselkä / Markus Länne
- Rummut, lyömäsoittimet Taneli Korpinen
- Basso Ari Kataja
- Piano Ville Vihko / Ville Pere
- Koskettimet Ville Vihko / Henna Linko
- Trumpetti Petter Järvi
- Pasuuna Jani Jokinen
- Saksofonit, huilu Kimmo Gröhn
- Viulu Katariina Sallinen
- Sello Matti Moilanen
Esityksiä 30.12.2023 asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.
Ihminen toteutuu jo paperilla, mutta entä käytännössä? Arviossa Sex – sukupolvia ja sukupuolia
TEATTERI | Gender, sex, seksuaalivähemmistöt, identiteetin määritys, sukupuolten väliset eroavuudet – näitä tullaan puimaan seuraavat kymmenen vuotta.
Miia Selin loistaa Neiti Marplena TTT:n pohjoismaisessa kantaesityksessä – arviossa Tuijottava katse
TEATTERI | Neiti Marple ja tuijottava katse on mystinen murha, jonka Samuli Reunanen on ohjannut piinaavan jännittäväksi.
Pyynikin kesäteatterin 70-vuotisjuhlanäytelmä on Väinö Linnan Tuntematon sotilas: ”Verraton ihmiskuvaus”
TEATTERI | Jo 1990-luvulla Tuntemattomassa nähty Aimo Räsänen on yksi kesäkuussa ensi-iltansa saavan juhlanäytelmän ensemblen näyttelijöistä.