”Totuus on liikaa vaadittu ihmiseltä” – arviossa TTT:n Pieni maailma

14.09.2023
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Inke Koskinen (vas.) ja Emmi Kaislakari sekä Seela Sella (videolla). Kuva: Kari Sunnari

TEATTERI | Michael Baranin Pieni maailma avautuu Tampereen Työväen Teatterin pienimmällä näyttämöllä, Kellariteatterissa, mutta vie ajatukset suureen maailmaan.

”Pieni maailma on yhdistelmä tosiasioita ja kuvitelmaa.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Pieni maailma

  • Käsikirjoitus ja ohjaus: Michael Baran
  • Rooleissa: Emmi Kaislakari, Inke Koskinen, Petra Karjalainen, Seela Sella
  • Kantaesitys: TTT:n Kellariteatteri 12.9.2023

Näyttämökuva on paljas mutta paljaudessaan kiehtova: muutama tuoli eri aikakausilta, pari kattokruunua, nurkassa pesuallas ja peili. Mitä alkaa tapahtua? Yllättäen koko tarina kietoutuu vanhan valokuvan herättämien kysymysten ympärille laajeten menneisyyteen ja ulottuen nykyaikaan asti. Yksittäisten henkilöiden elämänympyrät saattavat olla pienet ja katsantokannat kapeat, mutta vaaralliseksi asia muuttuu, jos pahat ajatukset liitetään yhteen.

Nuori nainen, Saija (Inke Koskinen), löytää epäselvän valokuvan mumminsa jäämistöstä ja alkaa tutkia sitä sekä mummin päiväkirjamerkintöjä. Kuvassa on kolme naista. 1960-luvun puolivälissä mummi on ollut tarpeistonhoitajana helsinkiläisessä Intimiteatterissa. Siihen ajankohtaan kuva taitaa liittyä, sillä peilin kautta näkyvän mummin lisäksi Saija on tunnistavinaan roolipukuisen, tunnetun näyttelijän Selma Manuelin (Emmi Kaislakari), joka on kääntynyt juutalaisuuteen avioiduttuaan juutalaisen Arielin kanssa. Mutta kuka on kuvan kolmas hahmo?

Näytelmä rakentuu monologeista, ja sitä viedään eteenpäin niiden kautta. Naiset ovat lavalla yksin, kaksin tai yhdessä, mutta he eivät ole kosketuksissa keskenään, vaan kukin kertoo omaa osuuttaan tarinasta, tai oikeastaan vain omaa tarinaansa, sillä tarina ei ole yhteinen, vaan sattumanvarainen, tai kohtalon sanelema, jos niin haluaa uskoa.

Pieni maailma DSC03660

Petra Karjalainen (vas.), Emmi Kaislakari ja Inke Koskinen. Kuva: Kari Sunnari

* *

Pieni maailma on yhdistelmä tosiasioita ja kuvitelmaa. Ohjaaja Michael Baran sai impulssin näytelmän kirjoittamiseen paljon kokeneelta ja nähneeltä Seela Sellalta, joka todellakin näytteli 1960-luvulla Intimiteatterissa ja kääntyi juutalaisuuteen miehensä Elis Sellan uskon mukaisesti.

Hankalaksi ja painostavaksi tilanne muuttui, kun Intimiteatterin johtaja, Mauno Manninen, meni yllättäen naimisiin saksalaisen naisen, Lina Heydrichin kanssa. Sillä Lina oli SS-kenraalin ja holokaustin pääsuunnittelijan Reinhard Heydrichin leski ja kiihkeä juutalaisten vihaaja itsekin.

Näytelmän loppupuolella Seela Sella kertoo vuosikymmenten takaisista ja häntä vaivaamaan jääneistä asioista videon välityksellä. Kaikesta huolimatta hän luottaa tuleviin sukupolviin ja näkee heissä lupauksen paremmasta.

* *

Ensimmäisessä näytöksessä keskiössä ovat Saija ja Saijan mummi nuorena (jota myös näyttelee Inke Koskinen) sekä omaa ristiriitaista tilannettaan kipuileva ja itsesyytöksien piinaama Selma. Miksi hän ei lähtenyt Intimiteatterista, vaikka joutui hengittämään samaa ilmaa tuon hirveän natsiakan kanssa! Selma jäi taloudellisista syistä. Selman ja Arielin perhe kasvoi ja vakituinen työpaikka oli toimeentulon vuoksi tuiki tärkeä. Silti asia ei lakkaa kalvamasta Selmaa.

Väliajan jälkeen Kellariteatterin lavan valtaa Lina Manninen, entinen Heydrich, jonka viileä hahmo on jo ensimmäisessä näytöksessä liikuskellut taustalla.

Petra Karjalainen on tarkasti kiinni roolissaan. Jo kevään tiedotustilaisuudessa hän sanoi, että polveilevan ja runsaan tekstin opetteleminen ja omaksuminen on sekä kiinnostavaa että jopa nautinnollista.

Pieni maailma DSC04087

Petra Karjalainen. Kuva: Kari Sunnari

* *

Nyt näyttämöllä nähdään monenlaisia Linoja. Jutellessaan Saijan tulevan mummin kanssa (joka osaa jostain syystä saksaa) Lina kertoilee hymyhuulin miellyttävästä elämästään Saksassa ja Tsekkoslovakiassa, muuttuen sitten toisessa kohtauksessa huutavaksi hirviöksi, joka raivoaa ja vihaa uhkuen syyttää juutalaisia, moista roskasakkia, kaiken pilaamisesta. Kauhunväreet kulkevat katsojankin iholla.

Myöhemmin, näytettäessä autenttista filminpätkää vanhasta ja hauraasta, melkein herttaisen näköisestä Linasta, tuosta paholaismaisen ensimmäisen miehensä aktiivisesta taustapirusta, tuntuu käsittämättömältä, mitä kaikkea ihmisen nahan alle voi kätkeytyä.

Aivan näytelmän alussa näyttämön taustaseinälle ilmestyy teksti: ”Totuus on liikaa vaadittu ihmiseltä”. Havainto on oikea. Mietelause on Ingeborg Bachmannin, jonka

väitöskirjan aiheena vuonna 1949 oli filosofi Martin Heidegger.

* *

Näyttämöllä naisten monologit vuorottelevat. Yhden puhuessa toisten on puuhailtava hiljakseen jotakin muuta. Siitä muodostuu mielenkiintoinen, hieman surrealistinenkin kuvio, jota on mukava seurata. Olla läsnä olematta läsnä; näyttelijät tekevät sen taitavasti.

Saija levittelee mummin valokuvia lattialle tai muuttuu mummiksi ja taas takaisin itsekseen vaatteita vaihtamalla. Selma näpertelee kukkien kanssa tai sonnustautuu rooliasuihin kavahtaen Lina Heydrichin kosketusta. Selma asettuu myös ykskaks lattialle pitkälleen jalat näyttämölle päin, muu keho avoimen oven ulkopuolella. Välillä hän lukee keskittyneesti sivummalla. Samoin tekee Saija paneutuen mumminsa päiväkirjamerkintöihin vastauksia etsien.

Linan ilmestyminen paikalle on aluksi koleailmeistä hiippailua, myöhemmin kuolleen Reinhardtin asepuvun puistattavaa hipelöintiä. Kuumissaan tai kuohuksissaan olevat naiset viilentävät oloaan käsienpesualtaan äärellä samalla peiliin vilkaisten.

Pieni maailma DSC03128 kopio

Emmi Kaislakari. Kuva: Kari Sunnari

* *

Pieni maailma -näytelmän rakenne on hieman hajanainen ja monia asioita avoimeksi jättävä. Katsojakunnan iästä ja aiemmasta tietämyksestäkin riippuu, mitä näytelmästä itselleen saa, mutta toki se, mitä kerrotaan, näytetään tai kuvitellaan, antaa osviittaa menneestä ja ohjaa ajatukset myös nykyhetken ongelmiin ja puheenaiheisiin.

Harkittu ja pelkistetty lavastus- ja pukusuunnittelu on Pirjo Liiri-Majavan. Ääni-, valo- ja projisointisuunnittelu sekä musiikki ovat Kyösti Kallion, paitsi Schubertin kaihoisa laulu Leise flehen meine Lieder durch die Nacht zu Dir, jota kuullaan tässä soitettuna versiona, mutta se liikuttaa silti.

Ritva Alpola

Pieni maailma

  • Käsikirjoitus ja ohjaus Michael Baran
  • Lavastus- ja pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava
  • Musiikin sävellys, ääni-,valo-ja videosuunnittelu Kyösti Kallio
  • Lauluosuuksien suunnittelu Juhani Nuorvala
  • Rooleissa Emmi Kaislakari, Inke Koskinen, Petra Karjalainen, Seela Sella

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 12.9.2023. Esityksiä 16.12.2023 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua