Torjunta on taitavaa taidetta eikä sitä ole pakko ymmärtää nauttiakseen siitä – arviossa Verdrängen Verdrängen Verdrängen

10.11.2021

Oblivian Alice Ferl (vas.), Annika Tudeer ja Timo Fredriksson. Kuva: Saara Autere

TEATTERI | Kahta vuosikymmentään juhliva Oblivia toi harvinaisen ja musiikillisen esityksensä Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatteriin, mutta vain kahdeksi päiväksi.

”Tunti Oblivian seurassa oli mieltä mukavasti möyhivä ja sopivasti arki-illan katkaiseva kokemus.”

ARVOSTELU

4.5 out of 5 stars

Oblivia: Verdrängen Verdrängen Verdrängen

  • Esiintyjät: Alice Ferl, Timo Fredriksson ja Annika Tudeer
  • Dramaturgia: Anna-Maija Terävä
  • Tampereen ensiesitys: 9.11.2021 TTT:n Kellariteatterissa. Esityksiä vain kaksi, joista toinen 10.11.

Oikaisun paikka, Helsingin Sanomat!

Kerroitte reilu vuosi sitten, että esitystaideryhmä Oblivia esittäisi 20-vuotisjuhlanumeronsa Verdrängen Verdrängen Verdrängen Suomessa vain kerran.

No, nyt tämä musiikkiteatterikappale on vedetty Espoon kaupunginteatterin Louhisalin lisäksi ainakin Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa.

Kovin suurta ryntäystä se ei saanut aikaan. Tiistaina kellarissa istui hädin tuskin parikymmentä innokasta ja muutama vähemmän innokas päälle.

Reilun tunnin rupeama oli kieltämättä haastava, mutta aivan kokemisen väärti.

Kokeilevaa tai abstraktia taidetta ei näet tarvitse yrittää ymmärtää otsa rypyssä. Maallikko voi ihan vapaasti vain antautua esityksen vietäväksi, ottaa vastaan erilaisuuden avoimin mielin ja yllättyä positiivisesti esiintyjien osaamisesta.

* *

Oblivia-ryhmän tekeminen on paitsi minimalistista ja omaperäistä myös humoristista. Sitä paitsi nyt joukkue oli päätynyt poikkeuksellisesti tekemän musiikkiteatteria.

Se tarkoittaa, että kolmikko Annika Tudeer, Timo Fredriksson ja Alice Ferl laulaa useita korvaa helliviä lauluja kauniisti ja tarkasti. Toki mukana on myös mystistä liikehtimistä ja muuta performanssia.

”Verdrängen” on saksaa ja tarkoittaa torjuntaa. Syvällistä merkitystä ja tulkintaa teatterista hakeville on siis kriitikon velvollisuus kirjata se, että esitys on syntynyt residenssissä Detroitissa – autoteollisuuden romahduksen runtelemassa ongelmien amerikkalaiskaupungissa.

Kappaleen pääasiallinen kieli on englanti, jonka lisäksi välillä käytetään saksaa. Saksan liittotasavalta onkin Oblivian kotimaa, jos jokin sellaiseksi ylipäätään voidaan määritellä.

TTT:n kahdessa esityksessä katsojille on jaossa suomenkieliset käännöstekstit paperille printattuna. Niistä voi viimeistään jälkikäteen etsiä tapahtuman syviä merkityksiä.

* *

Suomen pimeään myöhäissyksyyn Verdrängen Verdrängen Verdrängen istuu ainakin visuaalisuutensa puolesta upeasti. Lavalla on kolme hiukan eri tavoin mustiin pukeutunutta taiteilijaa, yksinkertaisin elementein toteutettu mutta mielenkiintoisesti toimiva Meri Ekolan valaistus sekä säveltäjä Yiran Zhaon monitasoisten äänien maailma, jossa voi kuulla vaikkapa varhaisen psykedeelisen progen vaikutteita.

TTT:lle voi nostaa hattua siitä, että se tukee ja pitää esillä sellaistakin näyttämötaidetta, joka ei perustu vanhojen formaattien toisteluun ja teeveestä tuttuihin roolihahmoihin.

Jokaisessa kulttuurin lajissa on näköistaiteen rinnalla haastavampi osastonsa, oli se sitten abstraktia kuvaa, atonaalista nykymusiikkia tai tajunnanvirtaista lyriikkaa.

Kaikista niistäkin voi nauttia, vaikkei niin ymmärtäisikään, mitä tekijöiden päässä on kulloinkin liikkunut.

Ainakin minulle tunti Oblivian seurassa oli mieltä mukavasti möyhivä ja sopivasti arki-illan katkaiseva kokemus.

Matti Mörttinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua