Kuva: Teatteri Ääriraja

Kauhu on tarinankerronnan tyylilajeista parhain, sanon minä. Se antaa verrattain rajattomasti tapoja käsitellä lähes mitä tahansa aihetta. Kun jokin teos määritellään kauhuksi, siihen sisältyy lupa ilmaista jotain mahdotonta, muttei samastuttavuuden kustannuksella. Juuri siinä nimittäin piilee kauhun keskeisin voima: Pelko yhdistää ihmisiä. Kaikki pelkäävät, että elämässä tapahtuu jotain kamalaa ja mahdotonta.

Toisin kuin esimerkiksi elokuvassa, teatterissa kauhu on tyylilajina haastava. Tuotannon koko ja menestyspaineet voivat tehdä kokonaisuudesta ”pelottavan, mutta humoristisen näytelmän” tai ”mysteerin, joka sisältää jännittäviä elementtejä”. Teatteri Äärirajan Äiti ei ole sellainen.

Äiti on aito kauhunäytelmä. Se pureutuu riipivällä otteella asioihin, joista emme halua puhua. Se tarttuu asioihin, joita emme halua kokea. Se tekee mahdollisiksi asioita, jollaisia emme halua edes ajatella.

Tiivis, tasaisesti intensiteettiään kasvattava teos on kaikessa yksinkertaisuudessaan hätkähdyttävän tehokas ja erinomaisesti rytmitetty. Selkeimmät vaikutteet tulevat ilmi, mutta silti se onnistuu välttämään kaiken väkinäisyyden ja kantaa oman painonsa.

Äiti soljuu, vyöryy ja kouristelee eteenpäin, ja juuri vääjäämättömyys on siinä kaikkein pahinta. Niskavillat nousevat pystyyn yksi kerrallaan, ja tosiasiat iskostuvat mieleen. Tässä ei tule käymään hyvin enkä voi kuin katsoa sivusta.

Ääni, valo ja visuaalit elävöittävät tunnelmaa ja säätelevät intensiteetin tasoa hienovaraisesti (pois lukien aikansa elänyt strobon välkytys). Niitä vasten inhorealistisia piirteitä näytelmään tuovat lavasteet saavat aikaan uskottavan ympäristön. Kaiken keskellä Meri Kauhaniemi tekee loistavan roolin piinattuna pienokaisen äitinä, jonka maailma unohti.

Äiti ei miellytä, viihdytä eikä sovi kaikille, sillä se riisuu katsojalta suojavarustuksen. Tekijöiden rohkeutta ja näkemystä on pakko ihailla. Miksei mikään empatian määrä tässä maailmassa riitä pelastamaan meitä toisiltamme?

Aleksi Leskinen

Äiti

• Ohjaus Juho Nissinen
• Apulaisohjaus Eero Ollila
• Käsikirjoitus Juho Nissinen, Eero Ollila
• Tuotanto Matias Korhonen, Eero Ollila, Kati Niemi, Venla Kähkönen
• Valo- ja äänisuunnittelu Jukka-Pekka Nissinen
• Koreografia Anna Löövi, Eero Ollila
• Tekniikka Juho Nissinen
• Sovitus Sakari Vesa
• Lavastus Matias Korhonen, Markus Sundelin, Edith Polón
• Rooleissa Meri Kauhaniemi, Ahti Ojala, Ella Översti, Essi Hakala, Omar Löfgren, Elina Nordlund, Ilmari Huhtanen

Ensi-ilta Tampereen Yliopistolla 24.10.2025. Viimeiset esitykset 14. ja 15.11. Lisätietoja täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua