Kuvat: Harri Hinkka

Vuosikymmenien ajan televisioissa ympäri Euroopan pyörinyt brittiläissarja Pokka pitää (Keeping Up Appearances) oli käsikirjoittaja Roy Clarkin mestarinäyte. Sarjan päätähden, Patricia Routledgen, täysosuma puolestaan oli roolityö Hyacinth Bucketina. Tämä myöhäiskeski-ikäinen rouvashenkilö halusi olla hieno ja arvokas, mutta aiheutti sen sijaan ympärilleen hämmennystä ja sekasortoa. Hänen ylitsepursuava läsnäolonsa ei synnyttänytkään kanssaihmisissä ilahtumista, vaan pikemminkin pakokauhua, aivan toisin kuin niissä miljoonissa tv-katsojissa, jotka varta vasten asettuivat vastaanottimiensa ääreen nauttimaan Hyacinth Bucketin liioitellun käytöksen seurauksista hänelle itselleen ja muille.

Sarjansa suurmenestyksen – tai sen alkuperäisnimen mukaisen hyvän vaikutelman ylläpidon vaateen – innoittamana Roy Clark kirjoitti vuonna 2010 samoille roolihenkilöille näytelmän, joka sekin on levinnyt laajasti maailmalle. Nyt vuorossa on Tampereen Komediateatteri.

* *

Pokka pitää -näytelmän ohjaa Teatteri Imatran johtaja Timo Rissanen. Hyacinth Bucketin (lausutaan ”bukee”, kukkakimppu, eikä missään nimessä Bucket niin kuin ämpäri, yrittäkää muistaa!) roolissa on Komediateatterissa vieraileva Minna Koskela.

Minna Koskela on täydellinen Hyacinth! Huoliteltu vaatetus antaa ensivaikutelman asiallisesta rouvashenkilöstä, mutta hieman teennäinen ulosanti, liian laajakaariset liikkeet ja viimeistään hänen puheittensa sisältö paljastavat yliyrittämisen ja itseriittoisuuden.

Hyacinthissa on kaikkea liikaa, paitsi harkintaa, jota on liian vähän tai ei lainkaan. Kömmähdysten korjausyritykset johdattavat hänet yhä hankalampiin tilanteisiin, joista me vahingoniloiset katsojat nautimme. Mutta ei huolta: Hyacinth nousee nöyryytyksistään kuin Fenix-lintu – tai ehkä pikemminkin riikinkukko, sulkiaan pörhistellen – ja jatkaa entiseen malliin erehdyksistään mitään oppimatta.

* *

Hyacinthin kotikulmille on perustettu näytelmäkerho. Nyt on tarkoitus harjoitella 1930-luvulle sijoittuvaa rikostarinaa, mutta kaikkiin rooleihin ei ole löytynyt sopivaa esittäjää. Hyacinth on saapunut paikalle taidenäyttelyasioissa, mutta saatuaan vihiä näytelmäkerhosta hän haluaa oitis mukaan luullen, että hänen ilmaantumisensa suorastaan pelastaa näytelmäprojektin, vaikka muiden mielestä tilanne on päinvastainen.

Erityisesti ohjaajaksi pestattu Emmet (Jari Ahola) on aivan tolaltaan. Hänellä ja sisarellaan Elizabethilla (Merja Koivula) on vuosien kokemus Hyacinthista, naapuruksia kun ovat. Hyacinth puolestaan järkyttyy huomatessaan, että hänen sisarensa Rose (Hanna Gibson) ja Daisy (Leena Rousti) sekä Daisyn mies Onslow (Aku Sajakorpi) ovat kaikki mukana näytelmässä. Juuri näitä henkilöitä Hyacinth ei haluaisi tunnustaa sukulaisikseen, saati kelpuuttaa näyttelijäkollegoiksi, koska pitää heitä aivan liian moukkamaisina. Kieltämättä he ovat melko suorasukaisia.

Rosen lyhyet miessuhteet vaihtuvat tiheään, ja jo nyt, ennen ensimmäistäkään näytelmäharjoitusta, Rose on kietaissut uuden tulokkaan, herra Milsonin (Jere Riihinen), tiiviiseen syleilyynsä. Daisy puolestaan kiehnää laiskan ja kaljamahaisen Onslowinsa kyljessä aviollisten iltailojen toivossa, mutta Onslow katsoo mieluummin jalkapalloa televisiosta. Tiedätte varmaan tyypin. Ja myös tämän näytelmän tyylilajin, sillä pikkutuhmuuksia viljellään Hyacinthin hienosteluyritysten lomassa aina kun mahdollista.

Pokka pitää -näytelmä etenee riettauksilla rasvattuna, mutta 1930-luvun rikostarina junnaa paikallaan ohjaaja Emmetin verenpaineen kohotessa ja kiltin Elizabethin tasoitellessa tilanteita. Hyacinthiahan ei pysäytä mikään, vaikka mieluisen ladyroolin lisäksi hänet velvoitetaan sonnustautumaan kerrassaan rahvaanomaisen, kenties ulkomaalaistaustaisen kokin likaiseen essuun ja naurettavaan hattuun, joiden yhteydessä ei voi käyttää sanaa ”tyyli”.

* *

Mitä lienee ollut käsikirjoittaja Roy Clarkin mielessä hänen valitessaan supersuositun sarjansa jälkeen uudeksi näyttämösovitukseksi juuri tällaisen tarinan? Patricia Routledge lopetti aikoinaan Hyacinthin näyttelemisen, kun hänestä tuntui, että kaikki oli jo sanottu tarpeeksi moneen kertaan, eikä uusia ulottuvuuksia löytynyt. Olisi siis luullut, että Roy Clark olisi pinnistellyt hieman enemmän kirjoittaakseen ehjän näytelmän, kun jaksoihin jakamisen tai jatkuvuuden tarvetta ei ollut. Tätä mahdollisuutta Clark ei ole hyödyntänyt, vaan näytelmä toistaa tv-sarjan kliseitä, jotka tuntuvat nyt vaivaannuttavilta, eivät enää nokkelilta.

Jos näytelmää katsoo ihminen, jolle televisiosarja ei ole tuttu, hän saattaa ajatella, että kyseessä on vaikkapa pikkujouluaikaan suunnattu kiireessä tehty puolivillainen farssi. Sääli, että Roy Clark hukkasi mahdollisuutensa, sillä sarjan myötä tutuiksi tulleet henkilöt eivät lopulta olleet täysin yksiulotteisia, vaan heissä oli aihioita muuhunkin sekä myös syitä käytökseensä.

Olen varma, että hauskuus olisi säilynyt, vaikka hahmojen olisi annettu näytelmässä kasvaa yhden ominaisuuden tyypeistä oikeiksi ihmisiksi.

En siis ollenkaan moiti Komediateatterin Pokka pitää -näytelmän ohjausta, vaan olisin toivonut tekstiltä enemmän! Tässä toteutuksessa Hyacinth ja hänen sukulaisensa vaikuttivat toki esikuviltaan, olemustaan ja luonnettaan myöten, ollen pohjimmiltaan ihan herttaisia kaikki. Ainoastaan Emmetin mielsin ja muistin toisenlaiseksi, en näin huutavaksi, vaan Hyacinth-kammossaan tyystin maan alle vajoavaksi. Niille katsojille, joille henkilöhahmot ovat uusia tuttavuuksia, näytelmä tarjoaa joka tapauksessa saman kuin muillekin: hetken huvitusta ja irrotuksen arjesta, paitsi tietysti siinä tapauksessa, että näyttämöltä tuntuisi löytyvän omaa sukua tai naapureita itseään häpäisemässä…

Ritva Alpola

Pokka pitää

• Käsikirjoitus Roy Clarke
• Suomennos Joel Elstelä
• Ohjaus Timo Rissanen
• Lavastus Oskari Löytönen
• Pukusuunnittelu Marja Liukkonen (vier.)
• Rooleissa Minna Koskela, Jari Ahola, Hanna Gibson, Merja Koivula, Jere Riihinen, Leena Rousti, Aku Sajakorpi

Ensi-ilta 15.9.2023 Tampereen Komediateatterin Päänäyttämöllä. Esityksiä 20.1.2024 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua