Mira (Emma-Sofia Hautala) ja Rami (Petteri Hautala). Kuva: Kasper Dalkarl / Vaasan kaupunginteatteri

Vastikään Helsingin Juhlaviikkojen taiteellisen johtajan tehtävään valittu Johanna Freundlich vierailee Vaasan kaupunginteatterissa ohjaajana, ja siitä on syytä iloita. Vaasassa uskalletaan toteuttaa myös näytelmiä, jotka eivät itsestäänselvästi ole suuren yleisön hittejä. Pasi Lampelan Nollaneljäviisi-näytelmän tuominen kevään ohjelmistoon on pienimuotoinen kulttuuriteko ja aiheensa vuoksi ajankohtainenkin.

Lehdistötilaisuudessa Johanna Freundlich kertoi huomanneensa Lampelan tekstissä mikro- ja makrotason vuorovaikutuksen: isoja asioita käsitellään pienen ihmisen kautta. Työryhmä kiitteli yhteishenkeä, ja näyttelijät totesivat, ettei Freundlich ole päästänyt heitä helpolla. Nyansseja on hiottu viimeiseen saakka.

Helpolla ei pääse katsojakaan. Lampelan teksti on raaka ja rujo, se pakottaa pohtimaan ihmisen oikeutta omiin valintoihin ja loputonta tarvetta saada pieni hetki lomaa omasta päästään.

* *

Ydinhahmona on Mira (Emma-Sofia Hautala), joka on juuri rimpuillut irti pitkästä päihdeputkesta. Hän opettelee raitista elämää äitinsä asunnossa, josta tämä on muuttamassa uuden miesystävänsä Kalen (Jorma Tommila) luo. Raisa Vattulaisen esittämä äiti on täynnä toivoa ja uskoa siihen, että tällä kertaa omat ja tyttären asiat järjestyvät.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan asiantuntija arvatakseen, ettei riippuvuus niin vain hellitä otettaan. Osa katsojista vaikutti ahdistuvan huutamisesta, jolla alleviivataan päihteiden vaikutusten arvaamattomuutta ja kaikennielevää voimaa. Väliin mahtuu hiljaisia hetkiä, jotka luovat väkevän kontrastin purkauksille.

Puvustus ja lavastus piirtävät eroa raittiin ja päihdehuuruisen elämän välille värienkäytön avulla. Valinnat eivät jätä arvailujen varaan, missä kuosissa hahmot kulloinkin liikkuvat. Kun Mira sitten ratkeaa, hän pukee beigen asunsa pariksi pinkit kengät, jotka kielivät katsojalle hänen himostaan humuun jo ennen kuin hän ehkä itsekään sitä myöntää.

Vaasan kaupunginteatteri on löytänyt jälleen hienoja nuoria näyttelijöitä riveihinsä. Kuvassa Emma-Sofia Hautala ja Sonja Halla-aho. Kuva: Kasper Dalkarl / Vaasan kaupunginteatteri

* *

Alkuperäinen käsikirjoitus on lähes kahden vuosikymmenen takaa, eli suunnilleen niiltä ajoilta kuin buprenorfiini valloitti Suomen huumemarkkinat. Yleisimmin kauppanimellä Subutex tunnetusta kipu- ja korvaushoitolääkkeestä tuli maamme suosituin opioidi heroiinin tilalle.

Lampelan tekstissä ei juuri oteta kantaa huumeiden saatavuuteen, mutta subujen tuominen Ranskasta tai Tallinnasta nostetaan esille Miran ja tämän veljen Ramin (Petteri Hautala) keskustelussa.

Muutoin huumeet kulkevat yleisnimellä ”myrkky”, mikä lisää ajattomuuden tunnetta ja monitulkintaisuutta. Nyt keskitytään riippuvuuteen ja sen syihin, ihmisen kokemukseen nähdyksi tulemisesta ja siitä, miksi vaikeinta ei suinkaan ole lopettaminen, vaan tunteiden kohtaaminen selvin päin.

Mira on kokenut kovia päihdevuosinaan mutta myös raittiina. Naisten osa huumepiireissä on surkea, eivätkä itsesyytöksetkään jätä häntä rauhaan. Ainoa lääke, joka voisi hänet pelastaa, on se, jonka vuoksi hän on joutunut nykyiseen jamaan.

* *

Pasi Lampelan vahva teksti avaa kipeästi perheen traumoja ja yhteiskuntamme sokeita pisteitä. Raisa Vattulainen on tehnyt Miran roolin Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2006, kun näytelmä oli aivan uusi. Nyt kahdeksantoista vuotta myöhemmin hän on seuraavalla taakka-askelmalla äidin roolissa. Hänen ja Emmi-Sofia Hautalan kemia toimii oivasti, ja Nollaneljäviisi on muutoinkin osoitus Vaasan kaupunginteatterin kyvystä kiinnittää taitavia nuoria näyttelijöitä riviinsä.

Näytelmän toteutuksessa on mukana Irti Huumeista ry, ja työryhmä on kuullut yhdistyksen kokemusasiantuntijaa tulkintansa tueksi. Tulossa on myös paneelikeskustelu aihepiiriin liittyen maaliskuussa.

Taide on yksi keino purkaa vaikeita aiheita. Nollaneljäviisi tekee sen säälimättä mutta lempeästi.

Nadia Paavola

Nollaneljäviisi

• Käsikirjoitus: Pasi Lampela
• Ohjaus: Johanna Freundlich (vier.)
• Lavastaja: Mika Haaranen
• Pukusuunnittelija: Emilia Eriksson
• Äänisuunnittelija: Jouni Tapio
• Valosuunnittelija: Olli Haakana
• Maskeeraus- ja kampaussuunnittelija: Maija Hauta-aho
• Järjestäjä, kuiskaaja, tarpeistonhoitaja: Jaakko Seppä
• Näyttämömestari: Nuutti Saari
• Valo- ja ääniteknikko: Ville Rasila
• Kampaukset ja maskit: Maija Hauta-aho ja Ella Stolt
• Puvustuksen toteutus: Kati Ala-Hiiro, Katariina Latvala, Paula Mikkilä
• Tarpeistonvalmistus: Jaana Ala-Lähdesmäki
• Lavastuksen toteutus: Jukka Matkoski, Tommi Hokkanen, Minna Broman ja Ida Salonen
• Julistekuva: Mika Haaranen
• Valokuvat ja video: Kasper Dalkarl
• Rooleissa: Emma-Sofia Hautala, Raisa Vattulainen, Petteri Hautala, Jorma Tommila, Sonja Halla-aho

Ensi-ilta Vaasan kaupunginteatterissa 22.2.2024. Esityksiä 3.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua