Elsa Saisio ja Henrik Hammarberg. Kuva: Tero Vihavainen
TEATTERI | Reetta Ristimäki on ohjannut Musiikkiteatteri Kapsäkille pienellä lavalla toimivan näytelmän Anneli Kannon tekstistä.
”Stadin slangi luo tunnelmaa ja tekee henkilöhahmoista ja tapahtumista uskottavia.”
ARVOSTELU

Sörkka svengaa
- Ohjaus: Reetta Ristimäki
- Käsikirjoitus: Anneli Kanto
- Ensi-ilta: Musiikkiteatteri Kapsäkki 5.11.2025
Anneli Kanto on kirjoittanut loistavia kirjoja ja näytelmiä. Hänen näytelmiään on nähty aiemminkin useiden teattereiden näyttämöillä ja aina laatu on ollut taattu. Niin nytkin.
Musiikkinäytelmä Sörkka svengaa on hilpeästi ja vauhdikkaasti kuvitettua arkidraamaa 1920-luvun Helsingistä, Sörkan laitamilta. Paikallista ravintolaa Paratiisia hoitaa tarjoilija Eeva (Elsa Saisio). Paikan omistaa hänen poikaystävänsä Oskar V. Alho (Henrik Hammarberg), joka kosii Eevaa joka päivä ja saa aina pakit.
Ajan huomioon ottaen ravintolassa tarjotaan salakuljetettua pirtua, jota tarjoillaan nimellä ”kova tee”. Samalla asiaan kuuluvat myös parhaat päivänsä nähneet muna-silli-leivät.
Eeva on kadottanut suuren rakkautensa Eman kahdeksan vuotta aikaisemmin.

Hanna Vahtikari, Juha Hostikka ja Karlo Haapiainen. Kuva: Tero Vihavainen
Ravintolan pianistina on Pettersson (Marko Puro) ja vierailevana ajattelijana on Pelastusarmeijan upseeri Anitta (Hanna Vahtikari). Ravintolaan juotavan Virosta toimittavat kuuluisa salakuljettaja Algot Niska ja AKS-aktiivi Vilho Helanen (molemmissa rooleissa Juha Hostikka). Turun murretta puhuva alkoholitarkastajakin vierailee ravintolassa yrittäen tehdä työnsä. Elämä sujuu jotenkuten ja toisiaan kannustaen.
Eräänä päivänä Ema eli Emil Front (Karlo Haapiainen) saapuu ravintolaan ja kertoo olleensa ”Tammisaaren yliopistossa” eli keskitysleirillä ja haluaa naisensa takaisin. Puukko taskussa ja kovat sanat aseenaan Ema hakee paikkaansa.

Marko Puro ja Juha Hostikka. Kuva: Tero Vihavainen
Asiakkaiden puheissa vilahtavat erilaiset asiat, jotka aiheuttavat länsäolijoissa erimielisyyttä, muun muassa Itä-Karjalan asia. Merkkejä eurooppalaisten johtajien uhkasta on jo olemassa, niin Hitlerin kuin Mussolininkin nimi tunnetaan.
Ajan kuluessa siirtyvät kanta-asiakkaiksi niin Anitta kuin alkoholitarkastajakin. Aika ja tavat muuttuvat ja maailmalta tulee uusia ilmiöitä. Dallapén perustaja, saksofonisti Börje (Juha Hostikka) tuo tuulahduksen tulevaisuudesta jazzmusiikillaan. Samalla hän yllyttää naisia mukana nauttimaan uusista tuulista. Paratiisissa käyvät ryypyllä myös kulttuuriväen edustajat, nuori kirjailijanalku Mika Waltari ja persoonallinen naisasianainen Venny Soldan.
* *
Sörkka svengaa on onnistunut ajankuva, joka muistuttaa missä 1920-luvulla mentiin maailmanhistoriassa ja miten aika vaikutti Sörkan alkuasukkaisiinkin.
Näytelmä voi toimia historiantuntina niille, joilta ajan tapahtumat ovat unohtuneet tai joille ne ovat kokonaan uusia asioita.
Musiikilla on suuri merkitys, ravintolassa kun ollaan. Ensin soitettiin tanssimusiikkia ja lopulta löydetään jazz. Myös naiset löytävät omalla tavallaan itsensä, ottavat lisää vapautta ja uskaltavat elää enemmän niin kuin haluavat. Laulu ja tanssi auttavat asiassa. Stadin slangi luo tunnelmaa ja tekee henkilöhahmoista ja tapahtumista uskottavia.

Marko Puro, Juha Hostikka, Hanna Vahtikari, Henrik Hammarberg, Elsa Saisio ja Karlo Haapiainen. Kuva: Tero Vihavainen
Reetta Ristimäki on ohjannut hyvän ja pienellä lavalla toimivan näytelmän. Jokaisella näyttelijällä on näyttämöllä hetkensä ja ne käytetään hyvin.
Laulut on säveltänyt ravintolan pianistina toimiva Marko Puro. Kappaleet ovat sanoittaneet Puro, Anneli Kanto ja Reetta Ristimäki. Näytelmän teemat ovat ajan mukaisesti reipasta menoa sekä ihmissuhteiden sekamelskaa.
Elsa Saisio osaa laulaa, tanssia ja näytellä räiskyvästi nuoren naisen epävarmaa elämää. Henrik Hammarberg on työtä vieroksuva ravintolan omistaja Osku, joka haluaa sankariksi. Hammarberg taitaa laulun, kohelluksen ja tanssin.
Karlo Haapiainen on uusi tuttavuus ja omaa loistavan äänen, lauluäänen ja liikunnan. Hanna Vahtikari on aikuinen nainen, joka löytää lakonisella kommentoinnillaan kaikesta ympärillä olevasta uutta. Hän myös toteuttaa uusia halujaan näppärästi ja huumorilla. Vahtikarilla on pitkä kokemus musiikkiteatterissa.
Juha Hostikka ja Marko Puro kommentoivat musiikin avulla ja kertovat soittojen väleissä hauskoja tarinoita ja arjen totuuksia.
Maija Kääntä
Sörkka svengaa
- Käsikirjoitus Anneli Kanto
- Ohjaus ja dramatisointi Reetta Ristimäki
- Sävellys ja musiikin johtaminen Marko Puro
- Valo- ja lavastussuunnittelu Janne Teivainen
- Äänisuunnittelu Max Marshall
- Puvustus ja maskeeraussuunnittelu Jenni Nykänen
- Koreografia Rami Meling
- Tarpeiston valmistus ja valosuunnitteluassistentti Tuittu Teivainen
- Tuotanto Greta Tuotanto ja Musiikkiteatteri Kapsäkki
- Rooleissa Karlo Haapiainen, Henrik Hammarberg, Juha Hostikka, Marko Puro, Elsa Saisio, Hanna Vahtikari
Ensi-ilta Helsingin Musiikkiteatteri Kapsäkissä 5.11.2025. Esityksiä 13.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.




