Kaisa Ranta (Lucia di Lammermoor). Kuva: Gary Littler

Ylimaallisen kaunista musiikkia, sitä Gaetano Donizetti tarjoili aikalaisilleen bel canton taitajana.

Oopperoita hän sävelsi kymmeniä, tunnetuimpina traagisina oopperoina Sir Walter Scottin romaaniin pohjautuvan Lucia di Lammermoorin sekä vahvojen naisten tarinat Lucrezia Borgian ja Maria Stuartin.

Koomisista oopperoista esitetyimpiä taitavat olla Lemmenjuoma, Don Pascuale ja Rykmentin tytär.

Köyhistä oloista kotoisin oleva Donizetti opiskeli kymmenen vuotta Simon Mayrin hyväntekeväisyyden turvin tämän oppilaana ja sai sitkeän työn tuloksena teoksiaan pikkuhiljaa oopperalavoille.

Jyväskylän ooppera nosti valokeilaan Lucia di Lammermoorin tarinan ja sävelkieleltään kovimman vaikeusasteen melodiat.

Kaisa Ranta nimiroolissa yltää vaivatta kauppatavarana käytetyn Lucian mielen vaihteluihin. Koloratuurisopraanon toiverooli on esittäjälleen yhtä itsensä ylittämistä.

Kun Lucia ei pääse toteutumaan itse valitsemassaan rakkaudessa ja joutuu pakkoavioliittoon pelastaakseen veljensä Enricon tulevaisuuden, hänen mielensä hajoaa.

Sukujen vihat käyvät kaiken yli. Lucian lemmitty Edgardo ei kelpaa Lucian suvulle. Enrico saattaakin Edgardon petollisuutta todistavan väärennetyn kirjeen Lucian luettavaksi, jotta sisko unohtaisi aidon rakkautensa kohteen.

Surmatyöt seuraavat toistaan. Väkisin naitettu Lucia tappaa puolisonsa Arturon hääyönään, Lucia kuolee suruun ja Edgardo tämän kuultuaan riistää hengen itseltään.

Luciaa (Kaisa Ranta) huijataan väärennetyllä kirjeellä. Veli Enrico (Waltteri Torikka) haluaa pelastaa oman nahkansa. Kuva: Gary Littler

Goottiajan kauhutarinahan tämä on, Romeon ja Julian twistillä.

Kuoleman karusellia säestävät huikeat solistiset ja ensemble-kohtaukset, toisen näytöksen päättävä sekstetto vangitsevimpana, eri mielentilat yhdistävänä esimerkkinä.

Lucian oma parikymmenminuuttinen hulluuskohtaus koettelee laulajaa toden teolla. Se ei ole uskottava, jollei laulaja saa pidettyä siinä herkkää linjakkuutta ja läsnäoloa koko kerän mitalla.

Huumaava suoritus

Ranta pysyi melodian kuosissa ja eläytyi upeasti, hänen osaltaan suoritus oli huumaavan hyvä.

Waltteri Torikka Enrico-veljenä oli se kaksinaamainen viilettäjä, joka uhraa vaikka oman siskonsa, kunhan bisnekset ja poliittinen ura kulkevat.

Torikan baritoni sopii uljaasti tähän rooliin ja avautuu ongelmitta bel canton käyttöön.

Lucian rakastettu Edgardo kokee varsinaisen surmanajon tarinan aikana. Vilpittömästi rakastunut nuorukainen petetään pariinkin kertaan ja ajautuu itsetuhoon.

Aljaź Farasin on tarinan petetty. Kuva: Gary Littler

Aljaź Farasin on mielenkiintoinen tenori. Sloveniasta kotoisin oleva Farasin lauloi ennen oopperauraansa rockia.

Mikäpä siinä. Räväkkyys ja spontaani lavaote leimaa esiintymistä nytkin.

Farasin kerää huomion juuri habituksellaan, tenoriin tosin kaipasin lisää sävyjä.

Avioon juonitun Arturon roolissa Tuomas Miettola ilmentää tenorillaan hämmennyksen ja epävarmuuden ilmapiiriä taitavasti ja koko skaalalla. Miettolan ääni sinänsä toteuttaa kauniin laulun herkkua parhaimmillaan.

Petri Lindroos kirkonmies Raimondona tukee kaikkia kierouteen katsomatta ja sielunhoitajan armolla. Lindroosin muheva basso oli jostain syystä ajoittain vaikeuksissa alimmissa äänissä.

Lucian apulaisena mezzosopraano Ena Pongraz muodosti jännittävän vastaparin Kaisa Rannan ylimaalliselle helmeilylle. Kroatialaissyntyinen Pongrac on vahva, selkeäpiirteinen tulkitsija ja sopi erinomaisesti rooliinsa.

Betonikuilun brutalismia

Jyväskylän Lucia di Lammermoor on omanlaisensa, hyvin tummanpuhuva parituntinen muutenkin kuin juoneltaan. Lavastus perustuu projisointeihin ja ne pohjautuvat mustavalkovalokuviin.

On betonikuiluja, käytäviä, lähikuvaa karheasta seinästä, gotiikan kaari-ikkunoita ja holveja.

Ymmärrän ahdistuneeseen mieleen liittyvän symboliikan kuvien kertomana, mutta kokonaisuuteen niillä ei ole mitään assosiatiivista sanomaa.

Kuvasarja painaa synkkyyttä yhä synkemmäksi, ehkä jopa tunkkaiseksi.

Sama vaivaa puvustusta. En saa kiinni sen tyylilajista, jollei kyse ole rikollisjengien välienselvittelystä yökerhobiletyksen jälkeen.

Miksikäs ei.

Jotain vahvasti päivänvaloa kaihtavaa näiden sukujen toimintaan väistämättä liittyy, kun nuoret eivät saa rakastaa vapaasti.

Kuoro toimii ja eläytyy. Kuva: Gary Littler

Musiikillisesti esitys on laadukas kuoroa myöten.

Se eläytyy ja liikkuu napakasti, asettuu hyvin eläväksi kulissiksi, reagoi muutoksiin ja vahvistaa tunteita.

Alberto Hold-Garridon johtaman Jyväskylä Sinfonian sointi on pehmeä ja rytmi tarkka. Erityistä kiitosta ansaitsevat harpisti ja klarinetisti tunnelmaan johdattavissa soolo-osuuksissaan.

Katsomopaikaltani oli suora yhteys patarummunsoittajaan, jonka suurenmoista tarkkuutta ja eläytyvää, musikaalista työskentelyä oli ilo seurata.

Jyväskylän Paviljonki ei ole kuitenkaan akustisesti paikka, jossa ooppera toimii optimaalisesti. Urheiluhallimainen siilo syö laulajien parasta resonointia eikä tue juurikaan orkesterin sointia.

Anne Välinoro

Jyväskylän ooppera: Lucia di Lammermoor

• Musiikki Gaetano Donizetti
• Ohjaus Vilppu Kiljunen
• Jyväskylä Sinfoniaa johtaa Alberto Hold-Garrido
• Solisteina Kaisa Ranta (Lucia), Waltteri Torikka (Enrico), Aljaž Farasin (Edgardo), Petri Lindroos (Raimondo), Tuomas Miettola (Arturo ja Normanno) ja Ena Pongrac (Alisa)
• Oopperakuoron valmennus Rita Varonen
• Valo- ja videosuunnittelu Antti Silvennoinen
• Pukusuunnittelu Pia Lasonen
• Maskeeraussuunnittelu Eveliina Huovinen

Ensi-ilta Jyväskylän Paviljongissa 31.12.2025. Esityksiä 23.1.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua