Kuvat: Jonas Lundqvist / Suomen kansallisooppera ja -baletti

Messa da Requiem Suomen kansallisbaletissa 20.10.2023.

Lähdin perjantaina illalla Helsingistä kohti kotia eli Tamperetta julkisilla tarkoituksenani kirjoittaa matkalla arvostelu Suomen kansallisbaletin Messa da Requiemista, jonka ensi-illassa olin juuri istunut. Suomen kansallisbaletin tuotannossa Giuseppe Verdin melodisesti ainutlaatuisen kaunis musiikki on saanut seurakseen kymmenien tanssijoiden ja laulajien liikkeen.

En kirjoittanut tuntien aikana sanaakaan. Kokemus oli täyttänyt aistini niin monella tavalla ja tasolla, että tarvitsin kotimatkan esityksen eri tasojen sulatteluun. Ennen tuotannon valmistumista antamassaan haastattelussa esityksen musiikinjohdosta vastaava kapellimestari Hannu Lintu oli sanonut, että tämä on crossoveria ja crossover harvoin onnistuu. ”Nyt meillä on siihen mahdollisuus”, hän uskoi.

Ensi-illan nähtyäni olen Linnun kanssa samaa mieltä. Messa da Requiem onnistuu välittämään suuria tunteita, hienoa tanssia ja upeaa oopperaa tavalla, joka on enemmän kuin osiensa summa. Sen teemat liikkuvat myös pelottavalla tavalla ajassamme pohtiessaan ihmisyyttä viimeisen rajan lähestyessä. Kansallisbaletin ja oopperan yhteinen tuotanto on upea. Se on runsas niukkuudessaan ja niukka runsaudessaan. Pelkistetyt harmaanmustat lavasteet kehystävät satapäisen kuoron, kolmenkymmenen tanssijan ja elävän orkesterin saumatonta, intohimoista yhteistyötä.

* *

Berliinin valtionbaletin johtaja, koreografi Christian Spuck luotsaa esityksessä Kansallisbaletin tanssijoita, neljää laulusolistia ja sadan hengen kuoroa. Lopputulos on hyvä osoitus siitä, miten taide ei jää kiinni lähtöpisteeseensä, vaan voi olla maaperä uuden taiteen luomiselle. Verdin Messa da Requiem on ensisijaisesti tullut tunnetuksi kuoro-ja orkesteriteoksena, joka pyrkii välittämään suuria universaaleja tunteita mustalla, vahvalla rekisterillä. Sitä ei pidetä tarinan varaan rakentuvana näyttämöteoksena.

Koreografi Spuck on kunnioittanut tätä lähtökohtaa ja onnistuneesti tuo uutta kulmaa Verdin vahvaan tunnelataukseen abstrakteilla kohtauksilla ja tanssijoiden vahvalla fyysisyydellä.

Spuck on nerokkaasti sanonut haastattelussa: ”En halunnut kertoa tarinaa, sillä silloin vain käyttäisimme Verdin musiikkia ja kertoisimme jostakin muusta. Abstraktion kautta olisimme lähempänä musiikkia.”

Oli mykistävää katsella, miten Kansallisoopperan kuoron ja Helsingin filharmonisen kuoron muodostama satapäinen suuri kuoro velloo mustana massana voimistaen myös liikekielellä Verdin musiikin suuria tunteita ja miten dramaattisen ilmapiirin luo sadan käsiparin kurottuminen kohti taivasta kuoron anoessa armoa ja vapahdusta tai sen syyttävien käsien heristelyä tuskan hetkellä.

Kansallisbaletin tanssijat tekevät upeaa työtä sekä isoissa ryhmäkohtauksissa että soolo- ja duettonumeroissa. Tuntuu epäreilulta nostaa vavisuttavasta esityksestä esille yhtään erillistä nimeä. Jokainen kuoron laulaja, jokainen neljästä solistista, jokainen tanssija ja muusikko loivat uskottavan ja koskettavan kokonaisuuden. Ensi-ilta oli intohmoinen ja jokainen siihen osallistunut tuntui omistautuneen teokselle.

* *

Esitys toteuttaa koreografi Spuckin ajatusta, siitä mitä voi syntyä, kun lähes 200 taiteilijaa pohtii ja ilmaisee yhdessä menetystä, kuolemaa ja sitä, keitä me ihmisinä olemme: ”On kiinnostavaa mitä tapahtuu, kun alamme jakaa ajatuksia ja tunteita siitä, keitä olemme ja minne olemme menossa, myös pelkojamme.”, hän toteaa käsiohjelmassa.

Musiikkiteoksena Messa da Requiemin kantaesitys oli toukokuussa 1874 San Marcon kirkossa Milanossa. Koreografian kantaesitys oli joulukuussa vuonna 2016 Zürichissä. Requiemin matka jatkuu edelleen. Esityksestä voi löytää monta siltaa nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Verdi sävelsi Requiemin ihailemansa kirjailijan ja ajattelijan Alessandro Manzonin (1785–1873) muistoksi. Manzonilla oli keskeinen rooli Italian yhdistymiseen johtaneessa yhteiskunnallisessa murroksessa, ja sävellyksessä voi kuulla sodan synnyttämää sekasortoa ja hätää.

* *

Requiem osuu murheellisen tarkasti sotien, vihan ja turhien kuolemien täyttämään aikaamme. Se kuljettaa meidät surun ja ahdistuksen tunteisiin välillä voimalla, välillä höyhenenkevyin kosketuksin. Esitys antaa tilaa tuntea myös niitä tunteita, jotka helposti työnnämme pois. Vaikka Verdi ei tarjoa lopussa lohtua tai vapautusta – aivan kuin ei ajassammekaan ole sitä näkyvissä – mukana on toivoa. Ehkä juuri tuskan jättäminen pinnalle avaa meitä ihmisiä tekoihin, joilla kuljemme toivon voimalla kohti parempaa. Vastaus ei ole taiteessa, vastaus on meissä. Taide näyttää tietä ja taide antaa voimaa.

”Verdin Requiem ei antanut italialaisille sankaritarinaa tai voitonnäkyä, vaan muistutuksen ihmisen osaan kuuluvasta hädästä sekä toivon välttämättömyydestä. Tämän viestin voima ei ole vähentynyt, sillä myöskään väkivalta ja sotiminen ei ota maailmasta loppuakseen”, muistuttaa myös Auli Särkiö-Pitkänen käsiohjelmassa.

Esitys kestää 1,5 tuntia eli loppuu jo klo 21.30. Tämä on hyvä uutinen Helsingin ulkopuolelta kulkeville. Illaksi ehtii vielä hyvin kotiin.

Marja Heinonen

* *

Messa da Requiem

• Musiikinjohto: Hannu Lintu
• Sopraano: Marjukka Tepponen
• Mezzosopraano: Tuija Knihtilä
• Tenori: Matteo Lippi
• Basso: Timo Olavi Riihonen
• Soolotanssijat: Eun-Ji Ha, Yuka Masumoto, Abigail Sheppard, Rebecca King, Michail Krcmár, Clark Eselgroth, Florian Modan

Ensi-ilta Suomen kansallisbaletissa 20.10.2023. Esityksiä 18.11.2023 asti. Esityskalenteriin tästä.

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua