Patriarkan lammella kohtaavat runoilija, saatana ja kirjailijaliiton puheenjohtaja eli Ville Majamaa (vas.), Esa Latva-Äijö ja Ritva Jalonen. Kuva: Maria Atosuo / Tampereen Teatteri

Kun Mihail Bulgakovin (1891–1940) romaani Ма́стер и Маргари́та eli suomeksi Saatana saapuu Moskovaan on niin allegorinen, mystinen ja kerroksellinen kuin on, se antaa näyttämösovittajalle kädet täyteen mahdollisuuksia.

Jonkun mielestä teoksen nimi on typerästi suomennettu, mutta se tyhmyys tehtiin onneksi englanniksi ensin. On kiinnostavaa, että Tampereen Teatteri ei valinnut nimeä Mestari ja Margarita. Näin ehkä siksi, että pääosassa on sittenkin Saatana.

Tampereen Teatterissa ensi-iltansa saanut uutuusnäytelmä onnistuu kertomaan Bulgakovin tarinan erinomaisen kiehtovalla tavalla. Ohjaaja Antti Mikkola ryhmineen tarjoilee vahvaa ja vakuuttavaa draamaa, jossa tyhjille kohdille ei jää tilaa.

* *

Paksun romaanin hengästyttävä läpijuoksu TT:n esitys ei tietenkään ole, vaikka hyvä rytmi pysyy yllä alusta loppuun. Bulgakovinsa lukenut voi testata omaa muistiaan tarkkailemalla, missä kohden harpotaan ja millä tavoin. Sellaisia paikkoja toki on.

Kun salanimellä Bezdomnyi (Ville Majamaa) runoja kirjoittava Ivan Nikolajevitsh Ponyrjov on menettänyt ystävänsä, Massolit-kirjailijaliiton puheenjohtajan Mihail Aleksandrovitsh Berliozin (Ritva Jalonen), hän menee uimaan Moskova-jokeen.

Harharetki kuittautuu lyhyellä toteamuksella ja lavan takaosassa paikallaan juosten. Yhtäkkiä tyyppi saapuu kirjailijaliiton taloon ikoni kaulassaan sekä kynttilä ja sytytin kädessään. Seinät kaatuvat konkreettisesti päälle.

Samoin Moskovan varieteeteatterin johtajan Stojpan eli Stepan Bogdanovitsh Lihodejevin (Arttu Ratinen) uskomaton matka Jaltaan ja takaisin supistuu melko lyhyeksi episodiksi.

Vielä enemmän jää väliin Margaritan (Pia Piltz) raivokkaasta lentomatkasta, jonka ohjelmaan kuuluu muun muassa kriitikko Latunskin flyygelin pirstominen ja koko asunnon hajottaminen. Niitä ei nähdä, vaikka kaunotar lentääkin komeasti.

Ei voi väittää näitä miksikään pahoiksi puutteiksi, mutta räväköiden tapahtumien dramatisointia odottavan on tyydyttävä silloin tällöin muutamiin repliikkeihin, joissa tapahtumat todetaan.

Teatterisavun täyttämä helvetti on yksi kauneimmista näkymistä, mitä tälle näyttämölle on tehty. Pia Piltz näyttelee Margaritaa, jonka paholainen pestaa juhliensa kuningattareksi. Kuva: Maria Atosuo / Tampereen Teatteri

* *

Kaikesta alkuperäistekstin sekopäisyydestä huolimatta näytelmän kokonaisuus pysyy loistavasti kasassa. Etenkin siirtymät paikasta toiseen hoituvat hämmästyttävällä tavalla kuin huomaamatta.

Heti ensimmäinen hyppäys moskovalaisen Patriarkan lammen puistosta Jershalaimiin keskelle Pontius Pilatuksen (Jukka Leisti) syviä henkisiä kamppailuja käy kuin sormia napsauttaen.

Loikkimiset sujuvat mainiosti kaikilla näytelmän kolmella tasolla: Saatana-Wolandin (Esa Latva-Äijö) ja hänen seurueensa mystiset puuhat, mielisairaalan hoitotoimet ja Jershalaimin synkät kohtaamiset.

Niin huikean roolisuorituksen kuin Pia Piltz tekeekin, pääosassa ei ole sen enempää Margarita kuin Mestarikaan (Antti Tiensuu). Karismallaan näyttämöä hallitsee suvereenisti itse pääpiru, taikuri ja maagikko Woland.

Paholaisen seurueen rämäpää Korovjev (Matti Hakulinen) ja seksipommimaiseksi versioitu Begemot-kissa (Elisa Piispanen) täydentävät tempuillaan Wolandin jäyhää olemusta.

Vaikka puheissa ruoditaan hyviä ja pahoja ihmisiä tekoineen, on toteutus hyvin kiltti ja siisti. ”Alastomina” juoksevat hahmot eivät ole oikeasti alasti eikä räävitöntä kielenkäyttöä kuulla.

Kiinnostavasti osaa miehiksi miellettäviä tyyppejä näyttelevät naiset, missä taustana voi olla yksinkertaisesti naisroolien vähyys. Toisaalta ratkaisu häivyttää sukupuolieroja ja antaa hahmoille tuoretta merkitystä.

* *

Siinä missä esityksen lavastus on viitteellistä ja niukkaa, on valaistuksella paikoin ratkaisevan suuri osa. Teppo Järvisen luomassa miljöössä pelkkä sänky ja sermi on sairaala, kun taas Timo ”Tiiti” Hynnisen suunnittelemat valoelementit täyttävät koko tilan.

Yksi olennainen osa lavastusta on teatterisavu, jota hiipii esiin jo lähtöpisteessä Patriarkan lammella. Määrättömiin mittoihin sitä tulvii saatanallisissa tanssiaisissa, joiden kuningattareksi Margarita on pestattu.

Savun määrästä huolimatta tai vaihtoehtoisesti juuri siksi tämä savuinen helvetti on yksi kauneimmista näkymistä, mitä tälle näyttämölle on tehty.

* *

Mihail Bulgakov kirjoitti tätä romaaniaan pitkään, vuodet 1928–1940, saamatta sitä julki eläessään. Vuosina 1966–67 se julkaistiin jatkokertomuksena Moskva-lehdessä.

Kommunistinen Neuvostoliitto katsoi sen julkaisemisen arvoiseksi osin sensuroituna kirjana vuonna 1973 ja täydellisimpänä teoksena vasta vuonna 1989, juuri ennen romahtamistaan.

Ajatuksellisesti Tampereen Teatterin näytelmässä on paljon 1930-luvun karua todellisuutta. Stalinin diktatuuria, sosialismin arkipäivää ja kaikkea sitä kauheaa, mitä totalitarismi aiheutti yksittäiselle kirjailijalle.

Nykypäivänä kaikki eivät ehkä osaa ajatella, että ihmisiä katosi noin vain, kansalaisia vakoiltiin, ilmiannettiin ja otettiin kiinni tai vietiin mielisairaalaan täysin terveinä tai eristettiin vankilasaarelle viattomina ja tapettiin säälittä.

Kysymys kuuluu, onko tuo kaikki palaamassa tai jo palannut? ”Ovatko moskovalaiset muuttuneet”, on yksi draaman ydinlauseista. Ja se on kysymys meille kaikille.

Tampereen Teatterin Saatana saapuu Moskovaan -esitys onnistuu häivyttämään 1930-luvun tunkkaisen realismin ja nostamaan sanottavansa yleiselle tasolle. Konkreettisen ajan ja paikan merkitys häviää.

Esitys ei alleviivaa liikaa mitään eikä sorru viittaamaan nykypäivän poliittiseen tilanteeseen Venäjällä tai Euroopassa – ellei katsoja itse halua tehdä sellaisia tulkintoja. Niiden tekemiseen kaikilla on luonnollisesti täysi vapaus, jos niin tahtoo.

Aila-Liisa Laurila

Saatana saapuu Moskovaan

• Kirjoittanut: Mihail Bulgakov
• Sovitus ja ohjaus: Antti Mikkola
• Päänäyttelijät: Esa Latva-Äijö, Jukka Leisti, Antti Tiensuu, Pia Piltz, Ritva Jalonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Matti Hakulinen, Eeva Hakulinen, Arttu Ratinen, Mari Turunen, Kirsimarja Järvinen, Ola Tuominen.
• Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen
• Pukusuunnittelu: Mari Pajula
• Valo- ja videosuunnittelu: Tiiti Hynninen
• Äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho
• Kampaukset ja maskit: Jonna Lindström
• Ensi-ilta: Tampereen Teatteri 18.2.2021 (kymmenelle kriitikolle).

Näytökset peruttu 1.3. asti ja todennäköisesti perutaan myös maaliskuulta. Teatteri striimaa verkkoon esitykset torstaina 11.3. klo 19 ja perjantaina 9.4. klo 19 sekä keskiviikkona 14.4. klo 13, joihin on myytävänä lippuja 14,90 euron hintaan. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua