Arthur Miller: Kauppamatkustajan kuolema Helsingin Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 2.12.2019.

Arthur Miller kirjoitti läpimurtonäytelmänsä Kauppamatkustajan kuoleman 1940-luvun lopulla ja se kantaesitettiin Broadwaylla vuonna 1949. Edellisellä vuosikymmenellä oli koettu suuri talouslama, joka horjutti ihmisten uskoa amerikkalaisen yhteiskunnan ihanteisiin.

Näytelmän keskiössä on pieni ihminen, kauppamatkustaja Willy Loman, joka yrittää sinnitellä taloudellisessa epävarmuudessa, maksaa laskuja ja tuoda leipää pöytään nelihenkiselle perheelle.

Klassikon aseman saavuttanutta Kauppamatkustajan kuolemaa on esitetty aika ajoin Suomessa. Kansallisteatterissa se on nähty kaksi kertaa ennen nykyversiota, jonka on ohjannut Mika Myllyaho. Willy Lomanina nähdään Hannu-Pekka Björkman.

Kansallisteatterin tulkinta näytelmästä on varsin kaksijakoinen. Se alkaa jäykästi ja hitaasti. Näyttelijöiden väliset dialogit ovat staattisia, eikä näyttämökuvassakaan paljon tapahdu.

Toinen puoliaika on aivan eri maailmasta. Näytelmä lähtee lentoon ja sen yhteiskunnallinen sanoma kirkastuu. Samalla raottuvat monet syvät ristiriidat, jotka painavat leimansa kaikkiin päähenkilöihin, Willy Lomaniin, hänen vaimoonsa ja heidän kahteen poikaansa.

* *

Näytelmä etenee kolmella tasolla. Siinä lomittuvat nykyaika, takaumat aikaan, jolloin pojat olivat vielä koululaisia ja Willy Lomanin mielessään kuvittelemat fantasiat.

Näytelmän ydintä ovat työ ja taloudellinen menestys tai pikemminkin sen puute. Oma talo vaikka velaksi hankittuna kuuluu amerikkalaiseen unelmaan. Romahdus on suuri, kun bisnekset alkavat takuta, eikä vanheneva Loman saa enää tavaroita kaupaksi entiseen malliin.

Nöyryytys huipentuu, kun uusi nuori esimies antaa Lomanille potkut. Työelämän epävarmuuden kuvauksessa Millerin näytelmän ajankohtaisuus ei ole hävinnyt minnekään. Potkuja satelee nyky-Suomessakin, kun yritykset vähentävät väkeä yt-neuvotteluissa ja usein lähtijät ovat Lomanin kaltaisia ikääntyneitä työntekijöitä.

Willy Loman on perheen auktoriteetti, mutta myös traaginen hahmo, joka ei selviä vastoinkäymisten painolastista.

Hannu-Pekka Björkman näyttelee hienosti syvästi ristiriitaista Lomania, joka on perheen auktoriteetti ja vaatii pojilta enemmän kuin mihin lapset pystyvät. Samalla hän on traaginen hahmo, joka ei selviä vastoinkäymisten painolastista. Hän pettää ja valehtelee, eikä niele ylpeyttään, vaikka periksi antaminen voisi avata tien ulos umpikujasta.

Kristiina Haltun esittämä Willy Lomanin vaimo Linda on täydellinen miehensä myötäilijä ja sokea miehen tempuille. Lindassa Miller on kirjoittanut kriittisen kuvauksen kotirouvan asemasta. Elättäjää täytyy palvoa, vaikka oma itsenäisyys katoaisi toisen varjoon.

Aku Hirviniemen ja Samuli Niittymäen pojissa kertautuvat ne ristiriidat, joita epävakaa kotikasvatus on tuonut mukanaan. Joinakin hetkinä poikia kannustetaan ja heihin uskotaan, mutta toisinaan he saavat kuulla olevansa mitättömyyksiä. Kiinnostava näkökulma on se, että poikien äiti istuttaa lapsiin syyllisyyttä siitä, että he kohtelevat toisinaan huonosti isäänsä. Vanhempien syyllisyys omista kasvatusmenetelmistään on paljon vähäisempää.

* *

Vaikka Kansallisteatterin Kauppamatkustajan kuolema alkaa lähes unettavan yksitoikkoisena, se nousee loppua kohti hyvinkin kiinnostavaksi teatterielämykseksi. Suuri ansio on toki Millerin tekstillä, joka on monisyinen ja yhteiskunnallinen ja avaa ihmiseen kätkeytyviä monia puolia, sekä hyviä että huonoja.

Kati Lukan liikkuvia irtoseiniä, videoita ja valokuvia hyödyntävä lavastus on pelkistetty, mutta toimii hyvin, samoin Samuli Laihon musiikki.

Sirpa Pääkkönen