Miten paikkakunnan koko vaikuttaa esityksen viihdyttävyyteen? Arviossa Valkeakosken kaupunginteatterin Tukkijoella

Kuva: Valkeakosken kaupunginteatteri

Tiesittekö, että Savonlinnan Oopperajuhlat järjestetään kaupungissa, jossa on 32 872 asukasta? Ja Raumalla, Suomen kolmanneksi vanhimmassa kaupungissa, asuu 39 040 asukasta.

Jaa, mitä väliä asukasmäärillä on. No, ei mitään. Luettelin niitä vain siksi, että tietäisitte, että Valkeakoskella on 20 885 asukasta. Ja kun sen ynnää ihan huvikseen Akaan kanssa, väkiluku on 37 360. Ja kyllä, tämäkään tieto ei auta teitä yhtään.

Sen sijaan teatterista kiinnostuneen pirkanmaalaisen on hyvä tiedostaa, että Pirkanmaalla lymyää valtava määrä teatteritalenttia muuallakin kuin Tampereella. Sitä velloo siellä ”maalla”, johon suurkaupunkilaisen autonnokka kääntyy melko harvoin.

Mutta uskokaa. Kun pikkukuntien teatteritalentit onnistutaan istuttamaan yhteen ja samaan esitykseen, syntyy innostunutta ja onnistunutta viihdettä, josta yleisö tykkää. Helmikuun lopulla ensi-iltansa saanut Tukkijoella on sellainen esitys.

* *

Valkeakosken kaupunginteatteri on ammattilaisjohtoinen harrastajateatteri. Se on Pirkanmaalla harvinainen yhdistelmä. Tämänkin Tukkijoella-näytelmän roolittaminen on ollut varmasti kovan työn takana, mutta kun etsintätyö on tehty pitkäjänteisesti, lopputulos on onnistunut.

Näyttelijöitä on Valkeakoskelta, Akaasta, Tampereelta ja Kangasalta. Yksi keskeisessä roolissa oleva opiskelee klassista laulua parhaillaan Tallinnassa.

Rooleihin on löydetty juuri oikeat tyypit. On luotettavia konkareita, joilta yhä löytyy tekemisen paloa, ja tuoreita kykyjä, joilla on valtava halu oppia ja osata.

Joukosta löytyy viihdyttävää lauluvoimaa, omia musiikintekijöitä, taidokkaiden koreografioiden luojaa, oivaltavaa puvustusta, lähes mestarillista valosuunnittelua ja projisointia sekä viksua lavastamista.

Löytyy myös ammattilaisohjaaja, joka tietää, miten se teatterikeitto keitetään. Tämä näkyy muun muassa onnistuneissa joukkokohtauksissa. Niissä ihan jokainen liikkuu ja näyttelee siellä, missä pitääkin tarjoten seurattavaa lavantäydeltä.

Kuva: Valkeakosken kaupunginteatteri

* *

Yhdessä arviossa on mahdotonta luetella kaikkea hyvää, mitä Tukkijoella sisältää, mutta poimitaan nyt joitakin mieleen jääneitä välähdyksiä.

Musiikki: Alkuperäisten Oskar Merikannon laulujen lisäksi Harri Salminen on tehnyt koko joukon uusia kappaleita, joista esimerkiksi Mun sydän, se on mun on sensuelli joka naisen julistuslaulu siitä, kuinka nainen päättää itse omasta kehostaan ja elämästään.

Koreografia: Jutta Wrangénin tanssikoreografiat ovat hyvä sekoitus kansantansseja ja tätä aikaa. Jokainen lavalla tanssinut on saatu liikkumaan hyvin.

Valosuunnittelu ja projisoinnit: Jouni Ahlgren ja Juho Oksa tekivät ratkaisuillaan esityksestä todella hohdokkaan.

Erityismaininnat: Kiitos Kalle Koskiselle, joka näytteli kehitysvammaisen Pölhö-Kustaan roolin vilpittömällä sydämellä. Kiitos Mikko Huovialalle, joka oli kuin hersyvä Rauli Badding Somerjoki ikuisen tukkilaisen hahmossa. Jo yksin Huovialan kehonkieli sai yleisön hiljaisesti hytkymään. Ja kiitos tukkilaisten päällysmiehelle Jarkko Salmenille uskottavasta ja tasaisesta roolityöstä. Ja kiitokset tietenkin kaikille näyttelijöille hyvistä, välillä jopa erinomaisista laulusuorituksista.

* *

Ai niin. On tylsää sanoa tähän loppuun se kuuluisa pieni ”mutta”, vaan sen uhallakin. Voi hyvin ymmärtää ne syyt, miksi Valkeakoskella valittiin laulunsekainen huvinäytelmä elvyttämään korona-ajan kurittamaa teatteria. Yleisömäärillä mitattunahan Tukkijoella on Suomen kaikkien aikojen suosituin näytelmä.

Ohjaaja Minna Kangas on sovittanut vanhaa käsikirjoitusta parhaansa mukaan. Mutta, onkohan tämän jälkeen Teuvo Pakkalan vuonna 1899 kirjoittama kudelma päästettävä ansaitsemaansa lepoon.

Seuraavaksi Valkeakosken kaupunginteatterin soisi nappaavan täräkän nykyaikaisemman näytelmän tai musikaalin, omana huippu sovituksena tietenkin. Lennätätte meidät kunnolla kanveesiin. Te pystytte siihen, te valovoimainen porukka.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua