Tomi Enbuska, Kati Outinen ja Nenna Tyni. Kuva: Antti Sepponen

Myönnän. Tämä näytelmä saa karjalabonusta.

Kahden evakon jälkeläisenä olen vieraalla maalla Hämeessä, olen vieraalla maalla aina, kuolemaani saakka.

Ei sellaista kulmaa Suomessa, jonne en mielelläni lähtisi.

Penkin pitää liikkua.

Lahteen asutettiin muuten iso joukko evakkoja.

No, Veikko Nuutinen on Lahden kaupunginteatterin kotikirjailija. Viisas valinta viisaalta Lauri Maijalalta.

Nuutinen kirjoittaa asiaa perheestä ja koristelee sen tunteella.

Mammal ollaan mummolassa. Evakkomummo ottaa tyttärenpoikansa vastaan joka kesä, kun äiti ei jaksa keksiä ainokaiselleen muuta hupia.

Mammaan hänellä ei ole juuri suhdetta.

Olkoon pojalla.

* *

Ihmissuhteet ovat kummallisia.

Ne syntyvät sitä herkemmin, mitä arvoituksellisempia ihmiset ovat toisilleen. Kummallisuus kiinnostaa.

Ja mikä se nyt lapsenlapsi on isoäidille? Sydämen koloon laitettava suuri rakkaus, lapsen hankaluudesta ja ilkeydestä huolimatta.

Kati Outisen mamma on viipottaja, piirakkapulikkaan kiinni kasvanut leipomuksilla lohduttaja ja jutuilla uuvuttaja. Outinen tekee loistotyötä.

Ja aina väliin kuuluu tarkistushuuto reviiristä: ”Poika, mis sie oot?”

Oi, niin tunnistan.

Ei sellaista kertaa, etten olisi aikuisiällä lapsuudenkodistani lähtenyt ilman leipomuksia.

Itsekin työnnän kaverien mukaan. Jos vaikka nälkä yllättää rappukäytävässä.

Muistojen iloa. Nenna Tyni, Kati Outinen ja Laura Huhtamaa menneessä. Kuva: Antti Sepponen

* *

Siis teinipoika ja mummo kohtaavat. Pojalla on jo päihteistä kokemusta ja mummo tuntuu ihan tappavan tylsältä. Mutta ei auta.

Luottovangin on lusittava.

Mamman menneisyys alkaa pikkuhiljaa raottua teini-ikäisen ja aikuiseksi kasvaneen nuoren miehen mieleen.

Miksi hänet majoitettiin edesmenneen enon kamariin? Mitä enolle tapahtui?

Eikö mummo kuole ikinä?

Kuolema nyt nuorta varsinkin askarruttaa ja parhaat keskustelut aikuistunut mies käykin mammansa kanssa rajan taakse, kun entinen mummola pitäisi tyhjentää.

* *

Minna Harjuniemen ohjaus on iso leikkikenttä, jossa Mummon mökki kootaan huone huoneelta ja puretaan kulma kulmalta.

Ja sitten kun katsotaan televisiota, se kuva täyttää koko suuren näyttämön aukon.

Kauniita ja rohkeita, Čomia da Julgietahan sieltä katsotaan. On oivallus pistää tulemaan pätkä karjalan kielellä esitettävää sarjaa.

Niinhän mamma sarjaa syvällä mielessään katsoo. Ehkä.

Mistä ne mamman päivät täyttyvät paitsi telkkarista ja kutimesta? Sanomalehdet kertovat kaverien tarinaa kuolinilmoituksissa. Niitä luetaan yhdessä lapsenlapsen kanssa.

Se vasta elämää on.

Lapsenlapsi (Nenna Tyni) mammalla (Kati Outinen). Kuva: Antti Sepponen

* *

Tomi Enbuskan aikuinen mies on niin herkkä ja herkistävä tapaus näyttämöllä ja elämänsä taitekohdassa, lapsuuden päättymisen tiukassa saumassa, että huh huh.

Sinne jonnekin hän yhä kurottaa, kun elämä on asettunut uomiinsa, mutta lämpö on kadonnut mamman mukana. Eikä ole edes omaa perhettä.

Ja kun aika kirkuu ja kulmat ovat kaikkialla liian teräviä.

Nenna Tynin teinipoika on koskettava tapaus. Murrosikäistä on vaativaa esittää. Koomiseksi voi teinin aina rakentaa, mutta siilipuolustuksen tulkinta on jo vaikeampaa.

Tyni pystyy molempiin.

* *

Mammal on kaunis, herkkä kuvaus kahdesta sukupolvesta, rakkauden kosketuksesta ja elävästä perinnöstä.

Kun mammat kuolevat, tulee väistämättä kylmä. Mutta heidän muistonsa roihuaa ja valaisee.

Anne Välinoro

Mammal

• Näytelmä Veikko Nuutinen
• Ohjaus Minna Harjuniemi
• Lavastus, pukusuunnittelu Minna Välimäki
• Valosuunnittelu Harri Peltonen
• Äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo
• Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen
• Rooleissa Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Kati Outinen, Nenna Tyni

Ensi-ilta Lahden kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 24.1.2026. Esityksiä 16.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua