Kuvat: Petteri Aartolahti
TEATTERI | Teatteri Telakalla nähty esitys on neljättä seinää rikkova komedia, jossa irvaillaan minuuskäsityksille, taiteilijamyyteille ja esikuville. Se kuvaa modernia merkityksenmuodostusta osuvasti mutta läpipureksitusti.
”Marja Skaffari -museo tarjoaa katsauksen siihen, mitä olisi ihmisyys osiin jaoteltuna ja pipetillä tiivistettynä.”
ARVOSTELU

Marja Skaffari -museo
- Ohjaus ja dramaturgia: Marja Kangas
- Näyttämöllä: Marja Skaffari
- Esitys: Teatteri Telakka 10.12.2025
Mitä tapahtuu, kun päälle viisikymppinen näyttelijä, esitystaiteilija, ohjaaja, laulaja ja äiti päästetään lavalle – ja lääkitykset ja rajat unohtuvat?
Sen meille kertoo Teatteri Telakalla esitetty indie-teatteriesitys Marja Skaffari -museo. Näyttelijä Marja Skaffarin, kirjailija Marja Kankaan ja visuaalinen suunnittelija Sisu Nojosen esitys käsittelee – yllätys yllätys, Marja Skaffaria.
Tai pikemminkin hänen osiaan. Tai käsityksiä hänestä. Tai elementtejä hänestä. Tai jotakin, mitä hän voisi olla tai yrittäisi olla tai on tahtomattaan tai yrittää olla olematta. Marja Skaffaria kaikessa rikkonaisuudessaan, eri osasissa. Marja Skaffarin epätoivoista pyrkimystä löytää Marja Skaffari. Marja Skaffaria silloin, kun psykologiassa yleistynyt käsitys minuuden lineaarisuudesta rikkoutuu: kun Marja Skaffaria ei käsitetä enää vauvasta keski-ikäiseksi varttuvaksi ihmiseksi, vaan yhtä aikaa olemassa oleviksi puoliksi.
Neljättä seinää rikotaan
Marja Skaffari -museo rikkoo neljättä seinää. Tai siltä tuntuu.
Näyttelijä esittelee itsensä yleisölle, pyytää yleisön ehdotonta hyväksyntää tai rapsutuksia, huutokauppaa paitoja, poseeraa häpeilemättä kameralle tai laulaa yleisön katseesta: Marja Skaffari vaatii katseita ja huomiota.
Marja Skaffarilta ei voi paeta. Marja Skaffari on väistämätön: tehnyt peruuttamattoman vaikutuksen jokaisen suomalaisen elämään. Asetelma tekee esityksestä yhtä aikaa intiimin tuntuisen että näytelmän merkitystä ylistävän: ulkopuolista huomiota tarvitseva tekee mitä tahansa saadakseen sitä.
”Äiti, kato mua.”
Irvailua kehollisuudelle ja tutkimukselle
Vaikka esityksen kuvaillaan käsittelevän minuutta, voi siitä erottaa myös teatteriin ja tutkimukseen liittyvää kritiikkiä.
Eräässä kohtauksessa päästään irrotettu ruumis soittaa pöydällä lepäävälle irtopäälle Istanbulista. Se kertoilee huokailllen ihanista orgasmeista, vapautumisesta ja stand upista. Oikein sellaisesta ”kehollisesta tiedosta”, joka syntyy, kun ei tarvitse enää ajatella tekemisiään tai sanomisiaan.
Kaksikymppisenä katsojana en pysty samaistumaan näytelmässä kuvattuihin menopaussioireisiin, mutta tämä sai minut irvistämään: kirjallisista marginaaleistakin kun välillä kuuluu, että erikoinen seksielämä on myyvän taiteen ydin.
Taiteilijoista puheen ollen näytelmä irvailee myös heidän tutkimiselleen: Marja Skaffarin museon perustanut intendentti näkee Skaffarin lapsuusajan yksinkertaisissakin runoissa kätkettyjä merkityksiä. Kiusallinen haarojen kutina suodattuu helpommin Skaffarin elämäntarinan kuin ikään liittyvän kokemuksen kautta. Inhimillisyys jää suuruuden jalkoihin.

Keski-ikäisen anakronistinen minuus
Kaksikymppiselle tarkkailijalle Marja Skaffari -museo tarjoaa katsauksen siihen, mitä olisi ihmisyys osiin jaoteltuna ja pipetillä tiivistettynä – Skaffarin itsensä leikkimielisesti tiivistämänä ”täytenä tykityksenä”.
Täysillä karjalainen, täysillä pieni vauva, täysillä omaa itseään itsensä ulkopuolelta tarkkaileva hahmo.
Välillä näytelmässä heittäydytään mieltä hiertävään keski-ikäisyyteen. Hahmo lipsynkkaa Ettan ja Gasellien biisejä yllään 1990-luvun cappi kuin Taylor Swift Shake It Off -videossa konsanaan – tai valittaa kipujaan ja keskiluokkaisuuttaan epävireisessä, improvisoidussa laulussa. Kappaleen voi – tietenkin – ostaa näytökseen kuuluvassa teatterikaupassa kolmella eurolla.
Voiko näytelmää edes kritisoida sen kaavamaisuudesta?
Marja Skaffari -museo on tuttu, tyypillinen ja osuva esitys epätoivoisesta pyrkimyksestä takertua yhtenäiseen elämäntarinaan. Hauskuudellaan se melkein onnistuu peittoamaan katsojalle jäävän tunteen.
Tunteen siitä, ettei oikeastaan ole kokenut mitään uutta – ja silti on kokenut sen, mikä ajassamme on tänä päivänä kaikkein oleellisinta.
Anni Kanniainen
Marja Skaffari -museo
- Näyttämöllä Marja Skaffari
- Ohjaus ja dramaturgia Marja Kangas
- Käsikirjoitus Marja Skaffari, Marja Kangas
- Visuaalinen suunnittelu Sisu Nojonen
- Yhteistyökumppanit Teatteri Telakka, Grus Grus Teatteri, Taiteen edistämiskeskus Pirkanmaa, Tampereen kaupunki
Ensi-ilta Teatteri Telakalla Tampereella 27.11.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.




