Teatteriarvio: Juha Hurmeen ja Tuija Rantalaisen musiikkinäytelmässä AIV-rehu saa syntynsä. Vantaan näyttämö toimii kesäisin samassa entisessä valtion koetilanavetassa, jossa A.I. Virtanen työskenteli. Eija Niskanen kirjoittaa.
Juhannus joskus sotaa edeltävässä Hiekkaharjussa, valtion tutkimusmaatilalla. Tiedemies Artturi Ilmari Virtanen (Heikki Herva) on kehitellyt jo kahdeksan vuotta uudenlaista, talven yli säilyvää rehua lehmille yhdessä tutkimusassistenttinsa Suvin (Suvi Lahdenmäki) ja tomppelin dosentin Tompen (Tomi Siren / Veini Nupponen) avustuksella. Sivutöinään Virtanen maistattaa assistenteillaan sellupuuroa ratkaistakseen maailmaa uhkaavan ruokakriisin. Tuloksia ei oikein näy kummallakaan saralla, rehu ei ammuille maistu eikä sellupuuro assistenteille.
Paikalle kopistelee Maatalousministeriön komissaari Elina Kalma (Elina Hagelin) julistaen rahahanojen menevän kiinni ja lehmien siirtyvän Luumäen teurastamoon. Porukalla on juhannus aikaa ratkaista ongelma.
AIV-rehu syntyy, kun mittumaarin tunnelmissa apuun rynnistävät maahiset ja sopiva määrä lemmensekaannuksia ja virkamieskieroiluja on oikaistu. Komissaari peruu uhkauksensa ja lähettää sen sijaan proopuskan Nobel-komitealle. Rehu-Virtanen onkin itse asiassa maanläheinen suomalais-ugrilainen versio Shakespearen Keskiyön unesta, varustettuna sopivin heiton nykypäivään: ”Tuohan nyt on yhtä naurettava ajatus, kuin että kaurasta tehtäisiin maitoa”.
Rehu-Virtanen ei olekaan pelkkä historiikki, vaan sisältää ehkä kehotuksen ratkoa yhtäläisellä positiivisella tarmokkuudella vaikkapa ilmastokriisi. AIV-rehun kehittelyssä parodioidaan myös television kokkausohjelmia.
Lehmäkuoro toimii klassisen draaman kommentoijana. Kuva: Vantaan näyttämö
Rehu-Virtanen lukeutuu niihin viime aikojen näytelmiin, joissa eläimet ja luonto tuodaan käsittelyn alle tasa-arvoisina elementteinä ihmisten kanssa. Näinhän on tehty aina lastennäytelmissä, mutta esimerkiksi Leea Klemolan Maaseudun tulevaisuus siirsi tuotantoeläimet aikuisnäytelmiin, vakavaan pohdintaan eläinten roolista maailmassamme ja niiden kietoutumisesta ihmisten elämään. Vastaavalla käsitekentällä mennään siis nytkin. Virtasen koelehmät ovat yksilöitä, joilla on omakin mielipide tapahtumien kulusta. Samalla ne toimivat klassisen näytelmärakenteen tapahtumia kommentoivana kuorona.
Juha Hurme on aiemmissakin näytelmissään, kuten Making of Leassa, pohtinut kielen ja kielten merkitystä. Kieli on yhdessä roolissa Rehu-Virtasessakin. Lehmillä on oma kielensä, maahiset puhuvat kuin änkyttämisen kautta luotua suomea ja välillä esitetään tieteellistä jargonia. Komissaari Kalman kautta viranomaiskielen huvittavuus tulee esille. Samalla Hurme jatkaa tuotannossaan suomalaisen historian ja sivistyksen merkkihenkilöiden petrausta.
”AIV-rehu rehu rehu
sitä suotta emme kehu kehu kehu”
Näytelmä esitetään samassa navetassa missä A.I. Virtanen työskenteli. Kuva: Eija Niskanen
Tuija Rantalainen on säveltänyt mainiot laulut. Ne vaihtelevat lehmien humisemasta kirkkomusiikkityylisestä hartaasta kuorolaulusta jazzahtavaan musikaalikuplettiin ja bluesiin saakka. Sanoituksista vastaa ohjaajakaksikko, lukuun ottamatta William Shakespearen Suvin sonettia, jonka assistentti Suvi esittää Kirsti Simonsuurin suomennoksena.
Hauska on esimerkiksi laulu Pötsi, ylistys lehmän ruuansulatusjärjestelmälle, jossa verkkomaha, pötsi, satakerta ja juoksutusmaha saavat arvoisensa märehtimisen. Vantaan näyttämöltä löytyy laulutaitoa, ja laulut soivat vallan komeasti. Musiikkia on runsaasti, ja väliajan jälkeinen näytös etenee melkeinpä pelkästään musiikkikappaleiden voimin.
Lehmien toteutus on oivaltavaa. Ei tarvita näköislehmäpukuja, vaan pelkkä musta tuulipuku päälle ja Nokian kumisaappaat jalkaan, lehmämäisen hidas käyskentely ja siinä on silmiemme edessä lehmän syvin olemus. Esityspaikka navetta luonnollisesti antaa oikeat puitteet tarinalle. Tuloksena on hauska, sadunomainen ja komediallinen, musiikin siivittämä koko perheen tieteisnäytelmä.
Vantaan näyttämöllä on isketty todella paikkakuntakohtaiseen aiheeseen: näyttämö toimii kesällä navetassa, jossa A.I. Virtanen kehitti Nobel-palkitun AIV-rehunsa. Vantaan näyttämö on toiminut vuodesta 1974 ja kesäteatteria se on esittänyt 1986 lähtien. Omat tilat löytyivät Sandkullan tilalta eli Navethaliasta, jota ryhmä on aktiivisesti kunnostanut vuosien mittaan. Vuosittain Vantaan näyttämö tuottaa kolmesta kuuteen uutta teosta ja muita tapahtumia. Esimerkiksi 31.8. on luvassa Navettarock-tanssit.
Eija Niskanen
Rehu-Virtanen. Ohjaus ja musiikki Juha Hurme ja Tuija Rantalainen. Vantaan näyttämö, Oraskuja 1, Vantaa. Esityksiä 30.8. saakka. Liput www.netticket.fi, 0600 399 499.
