Kitaravirtuoosit Varre Vartiainen (vas.) ja Jarmo Saari (oik.) rokkaavat Saska Pulkkisen Hamletiksi. Kuvat: Kari Sunnari / TTT

Lähtökohta oli likimain lamaannuttavan jännittävä.

Idea Hamletista rockmusikaalina lanseerattiin vaiheessa, jossa tiedettiin, että Tampereen Työväen Teatteri tarvitsee jotain, joka kunnolla kolahtaa.

Viime talvena satoi syliin ei-niin-mairittelevaa palautetta Juhannustansseista ja Jeppe Niilonpojasta. Ison salin katsomo oli jäänyt turhan usein puolilleen.

Tilauksessa oli siis valtakunnallista huomiota keräävä ja taiteellisesti tasokas produktio, joka myös vetäisi väkeä istuimille. Siihen tilaukseen rock-Shakespeare kuulosti lupaavalta, oivaltavalta vastatarjoukselta.

Nyt tuntuu, että tuosta tammikuun lopusta, jolloin Hamlet-hanke julkistettiin, on kulunut aikaa kauemmin kuin Kekkosen kuolemasta. Niin paljon mahtuu aikaväliin sen jälkeen.

Tuli näet virus, joka kerralla kaksinkertaisti haasteen. Nyt on vietävä tamperelainen teatterielämä yli sekä yleisö- että koronakriisin – mieluiten kohti kirkkaana loistavaa kulttuuripääkaupunkitulevaisuutta.

* *

Kunnianhimoa Hamletissa toki on aivan mielettömästi. Hersyvän pohjaidean lisäksi on kaivettu voimaa visuaalisuuteen, liikekieleen ja ääniaaltoon todella isolla lapiolla.

Mutta jääkö tästä kaikesta yleisön sisään sitä suurta tunnetta, jonka vallassa jokainen ohjaaja ja näyttelijä toivoisi katsojan poistuvan teatteritalosta esiripun laskeuduttua?

Ja onko tässä vientipotentiaalia, josta puhuttiin tammikuussa?

Rehellisesti sanoen en uskalla antaa kumpaankaan kysymykseen lopullista enkä varauksettoman myönteistä vastausta sen perusteella, mitä Hamletin toisessa ensi-illassa lauantai-iltana nähtiin.

En odottanutkaan poistuvani hyräillen jonkin juuri kuulemani sävelmän melodiakulkua. Niinhän käy silloin, kun musikaali on osunut kaupallisesti kymppiin.

Siihen TTT:n Hamlet on liian progea. Ja tämän sanon nyt puolen vuosisadan ajan progressiivista poppia diganneena maallikkohämynä.

Katsonkin aiheelliseksi nostaa esityksestä ensimmäisenä esiin sen jaloimmat sankarit eli kaksi kitaraa: Jarmo Saari ja Varre Vartiainen ovat instrumentteineen näyttämöllä koko ajan luoden samalla esityksen äänimaailmaa.

Eikä siinä kaikki. Illan huipentuessa he käyvät miekkailukohtauksen sisällä omaan guitar battleensa sellaisella energialla, että Hamletin ja Laertesin kaksintaistelu uhkaa jäädä seuraamatta tyystin.

Uuden polven laulaja-näyttelijät Inke Koskinen (vas.) ja Maria Halinen kurottavat Hamletissa kohti Petra Karjalaisen tasoa. Pentti Helin (oik.) on illan viihdyttävin.

* *

Rockmusikaali on kieltämättä genre, jossa joutuu miettimään, kuka on kokonaisuuden kannalta sen tärkein luoja. Onko se käsikirjoittaja, ohjaaja vai säveltäjä?

Tällä kertaa kirjoittaja voidaan sivuuttaa, koska kyseessä on maailmanhistorian tunnetuin tapaus alallaan. Kyse on enemmän siitä, miten Michael Baran on sovittanut ja suomentanut William Shakespearea.

Pääsäveltäjänä on puolestaan tämän hetken kotimainen huippuammattilainen Eeva Kontu ja ohjaajana talon johtaja Otso Kautto.

Mutta ehkä eniten henkeä kokonaisuuteen onkin onnistunut puhaltamaan koreografi Tero Saarinen Satu Halttusen kanssa.

Hän on esimerkiksi pannut nimiosaa vahvasti vetävän Saska Pulkkisen seisomaan päällään – tai paremminkin niskallaan – samalla kun hän hoitaa varsinaisen näyttelemisen pääasiassa jalkaterillään tai kengillään.

Saarisen ja Satu Halttusen liikeidentiteetti sekä Kimmo Viskarin visualisointi tuottavat Hamletiin toimivan kokonaisuuden, jonka päälle etenkin Pulkkisen ja Petra Karjalaisen on hyvä laulaa illan vahvimmat rokkiaariat.

Karjalainen ei ole usein enää varsinaisissa pääosissa, mutta häntä sopii silti tituleerata meidän omaksi elainepaigeksemme. Sellainen ura hänellä on TTT:ssä ollut vähintään vuoden 2004 Suruttomista alkaen. Ja jatkuu.

Kaikki muut lavalla laulavat eivät onnistu loistamaan yhtä kirkkaasti. Tosin Pentti Helin yllättää Poloniuksena persoonallisella energialla musikaalin avauspuoliskon ajan. Hamletin isän haamuna lavalla vaaniva Auvo Vihro on myös talon veteraaniaatelia ja jaksaa Helinin tavoin taipua aina uusiin hyviin suorituksiin.

Horatioksi tällä kertaa päätynyt Suvi-Sini Peltola on matkalla samaan luottoammattilaisten kategoriaan.

* *

Liikkeen ja visuaalisuuden merkitystä Hamletissa korostaa sekin, että suuren näyttämön kliseisimmät tehokeinot uskalletaan nyt jättää käyttämättä.

Juonta spoilaamatta uskaltaa siis kertoa tässä kritiikissä sen, että nyt kukaan ei leijaile vaijereissa katon rajaa. Eikä parketti pyöri hetkeäkään, saati että pyörisi puolet esitysajasta.

Sen sijaan lattia on jaettu lohkoihin, joiden nousuilla ja laskuilla saadaan aikaan tarinaa tukevaa eloa muuten melko staattiseen lavastukseen.

Lohkojen liikkeet ilmeisesti aiheuttivat myös kakkosensi-illan teknisen kämmin, kun Vartiaisen nuottiteline rämähti nurin kesken kaiken. Siitäkin selviydyttiin lähes huomaamatta.

* *

Teatterin ja draaman tutkimuksen professori Hanna Suutela kirjoittaa käsiohjelmassa, että ”rockmusikaali Hamletissa tavoitteena on ollut tekstin, runon, juonen, liikkeen ja musiikin yhteensulautuminen elämykseksi, joka heijastaa meidän aikamme esteettisiä käsityksiä ja sen kautta maailmankuvaamme”.

Hyväksykäämme se siis esityksen tarkoitukseksi, vaikka juuri nyt maailmankuvaamme pirstoo korona, jota ei osattu vielä pelätä siinä vaiheessa, kun TTT:n Hamletia alettiin suunnitella.

Pitää melkeinpä kiitoksella sivuta sitä, että esityksessä on vain yksi ohimenevä koronaviite. Ja vaikka kuninkaita sun muita vaikuttajia kuolee näyttämöllä klassisessa mittakaavassa, ei siinä liiemmin kommentoida aikamme diktaattoreita ja öyhöttäjiäkään.

Se olisi ollutkin jo liikaa. Hamlet kun panee muutenkin modernin katsojan kärsivällisyyden kokeeseen. Iltaan uppoaa lähes kolme ja puoli tuntia pidennettyine väliaikoineen.

Vielä kun erityisjärjestelyjen takia suuri osa istuimista on tyhjinä ja kiitettävän suuri osa yleisöstä käyttää kasvosuojaimia, ei aikaamme piinaava pöpö pääse oikein unohtumaan taide-elämyksen keskelläkään.

Kaikille teatteria ja muuta kulttuuria tekeville on silti sanottava nyt erityisesti yksi asia:

Kiitos, että jaksatte yrittää!

Matti Mörttinen

Rock-musikaali Hamlet

Tampereen Työväen Teatterin suuri näyttämö

• Ohjaus: Otso Kautto, ohjaajan assistentti: Mikko Bredenberg
• Alkuperäiskäsikirjoitus: William Shakespeare, suomennos ja sovitus: Michael Baran
• Säveltäjät: Eeva Kontu, Jarmo Saari, Varre Vartiainen
• Rooleissa mm.: Saska Pulkkinen, Inke Koskinen, Petra Karjalainen, Jari Ahola, Pentti Helin, Jussi-Pekka Parviainen, Suvi-Sini Peltola, Petrus Kähkönen, Karoliina Vanne ja Auvo Vihro
• Kaksoisensi-ilta 3. ja 5.9.2020. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua