Kuva: Jukka Hämeenniemi
TEATTERI | Tampereen Teatterissa vierailevan Teatteri Takomon esityksen teemat ovat kovin tuttuja jo vuosikymmenten takaa.
”Näyttelijät kävivät elävää dialogia yleisön kanssa, ja elimme voimakkaasti mukana koko puolitoistatuntisen ajan.”
ARVOSTELU
Jumppatytöt
- Ohjaus ja esiintyminen: Katariina Havukainen, Inkeri Hyvönen, Ella Lahdenmäki
- Esitys: Tampereen Teatterin Frenckell 3.3.2025
Ensi-iltansa Teatteri Takomossa viime keväänä (13.4.2024) saanut ja kiittäviä arvioita kerännyt Jumppatytöt kiertää ahkerasti ympäri maata ja vierailee Tampereen Teatterissa uudelleen toukokuussa vielä kolmen esityksen verran. Tämä arvio on kirjoitettu maanantain 3.3.2025 esityksestä.
Kun näyttelijä Ella Lahdenmäki tapasi kollegansa Katariina Havukaisen ensimmäisen kerran, hyvin nopeasti puhe kääntyi kummankin joukkuevoimistelukokemuksiin. Siltä istumalta mukaan kutsuttiin näyttelijä Inkeri Hyvönen, entinen joukkuevoimistelija hänkin, ja näin Jumppatytöt sai alkunsa.
Teos on dokumentaarinen, erittäin omakohtainen ja rohkea. Isossa osassa ovat Ellan vanhat päiväkirjat, jotka todistavat karulla tavallaan voimistelun raadollisuutta. Ruoka- ja harjoituspäiväkirjat ovat arkea ja valmentaja kommentoi niitä ankaralla kädellä.
Loppuunmyyty katsomo oli täynnä entisiä ja nykyisiä jumppatyttöjä, ja sellaiseksi tunnustaudun itsekin. Näyttelijät kävivät elävää dialogia kanssamme, ja elimme voimakkaasti mukana koko puolitoistatuntisen ajan.
Teemat olivat itsellenikin niin kovin tuttuja vuosikymmenten takaa. Harjoittelu oli tuolloin toki kevyempää, mutta nokkimisjärjestys ja hierarkia olivat silloinkin ilmiselviä. Kokemus siitä, että on vääränlainen tai huono, jää mieleen ikuisesti ja rampauttaa helposti koko loppuelämän.
Ella Lahdenmäki (vas.), Katariina Havukainen ja Inkeri Hyvönen. Kuva: Jukka Hämeenniemi
* *
Olin itse turvallisesti se keskirivin tyttö, mutta minua suorastaan järkytti kohtaus, jossa Ella joutui varatyttönä harjoittelemaan ensin lattian sivussa, mutta siirrettiin lopulta pois näkyvistä, ettei hän häirinnyt valmentajan työskentelyä toisen voimistelijan kanssa. Todella traumaattinen kokemus kenelle tahansa, mutta erityisesti nuorelle tytölle, jonka identiteetti on hauras ja vasta rakentumassa. Valmentaja oli joukkueessa Jumalasta seuraava, kuten Katariina lakonisesti totesi.
Esityksessä käytiin läpi kaikki keskeiset joukkuevoimisteluun liittyvät teemat: kuri, suorittaminen, ruokakontrolli, mittaamiset, valmentajan mielistely sekä epäonnistumiset ja pettymykset. Mukana oli myös lajin kääntöpuoli eli ystävyyssuhteet, kisamatkat ja esiintymisen ilo, jotka pitivät sitkeästi harrastuksen parissa vuosikaudet.
Esitys oli taitavasti rakennettu. Monologien jälkeen tilanne vaihtui salamannopeasti Antton Laineen riehakkaaseen koreografiaan, jonka näyttelijät esittivät taidokkaasti.
Kuva: Jukka Hämeenniemi
* *
Teos otti voimakkaasti kantaa voimistelun rahoitukseen, siis sen puutteeseen, sekä naisurheilun asemaan ja sen olemattomaan arvostukseen yleensä. Oli hauska oivallus ja yksityiskohta nostaa Minettien kisapuku kattoon. Joukkueen mahtava menestys arvokisoissa ansaitsisi totta vieköön rutkasti palstatilaa ja ison tukun euroja.
Pienen hetken mietin, olisiko teos kaivannut dramaturgia tai ohjaajaa. Tajusin, ettei missään nimessä. Jumppatytöt ovat suorittaneet voimistelua aina ulkopuolisen, kriittisen katseen alla. Valmentaja on määritellyt heidän arvonsa ja tulevaisuutensa joukkueessa. Tämän esityksen piti olla juuri tällainen: rytmisesti epätasainen, välillä hidas, toisinaan kiivas, tunteikas, intohimoinen ja spontaani. Elämänmakuisuudessaan hauska ja tekijöidensä näköinen, täysin itse tehty.
Esitys tarjosi katsojille todella terapeuttisen ja voimaannuttavan kokemuksen. Tämä jos mikä on teatteria parhaimmillaan. Suosittelen näytelmää ihan kaikille, jotka ovat tekemisissä joukkueurheilun kanssa. Myös jumppareiden puolisot voisivat ymmärtää esityksen nähtyään meitä ulkonäkökomplekseista edelleen kärsiviä vaimoja hieman paremmin.
Usko pois, sinä entinen tai nykyinen jumppatyttö, vatsaa ei tarvitse vetää sisään jatkuvasti, olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.
Juuri nyt.
Kati Eskola
Jumppatytöt
- Teksti, ohjaus, dramaturgia ja esiintyminen:
Katariina Havukainen, Inkeri Hyvönen, Ella Lahdenmäki - Koreografia: Antton Laine ja työryhmä
- Äänisuunnittelu: Roy Boswell, Murrettumeri ja työryhmä
- Kiertueen valosuunnittelu: Heikki Paasonen
- Kiertueen skenografia: Heikki Paasonen ja työryhmä
- Kiertueen teknikot: Oscar Fagerudd ja Aleksi Karjalainen
Ensi-ilta 13.4.2024. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö 2.–3.5.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sisarusten suurin haave oli perustaa oma suomenkielinen teatteri – arviossa Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset
TEATTERI | Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan Kansallisteatterille kirjoittama näytelmä on osuva ja ajankohtainen kuvaus teatterin ja taiteen maailmasta.
Totuus ja todellisuus – arviossa Tampereen Työväen Teatterissa vieraillut Pilvien paino
TEATTERI | Teatteri Qo:n Pilvien paino kertoo kahdesta kirjailijasta, jotka jäivät toisen maailmansodan Euroopan historian vyöryjen alle.
Kotimaisia musikaalikantaesityksiä kohottava musikaalikonsertti on naisten juhla – arviossa Myrskyluodon Maijasta Momentumiin
KONSERTTI | Tampereen Työväen Teatterin vanhoista musikaalikantaesityksistä koottuun konserttiin on saatu upea ensemble teatterin näyttelijöistä.
Tampereen oopperan Viimeiset kiusaukset sai vaikuttavan ensi-illan
OOPPERA | Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset oli Tampereen Oopperan keskiviikkoisessa ensi-illassa sekä musiikillisesti että näyttämöllisesti hiottu ja vahva.