Tommi Eronen ja Tuuli Paju. Kuvat: Mitro Härkönen

KOM-teatterin Taival alkaa kuin Stam1nan Hyvää yötä -niminen kappale, kun vieras saapuu yöllä metsänkävijälle taittamaan taivalta yhdessä vielä hetken verran. Vieras on isästään etääntynyt aikuinen tytär (Tuuli Paju) ja metsänkävijä tämän edesmennyt eläinlääkäri-isä (Tommi Eronen).

Tytär tunnustelee kauan sitten katkennutta yhteyttä. Isä ahdistuu kuin loukkuun jäänyt supikoira, väistelee vieraantuneen vanhemman elkein: eikö voida puhua samalla, kun liikutaan, isä tuskailee. Yhteisiä taajuuksia on vain kaksi: huuto tai hiljaisuus. Vuorovaikutus on kuin tulehtunut avohaava.

Näytelmän käsikirjoittanut ja ohjannut Tuomo Rämö on ottanut Stam1nan keulamies Antti Hyyrysen kuolemasta kuiskivat sanoitukset ja kontekstoinut ne ansiokkaasti osaksi isän ja tyttären haavaisesta suhteesta kertovaa näytelmää.

Jos hevimetalli tuntuu sietämättömältä melusaasteelta, kannattaa suunnata katsomaan Taival. Näytelmä on mahdollisuus kokea maistiaisia Hyyrysen puhuttelevista, rujoudessaan kauniista sanoituksista ilman rääyntää.

Hanna Raiskinmäki ja Tommi Eronen.

* *

Taival vie katsojan epäkronologisesti esitetylle matkalle läpi vuosikymmenet leikkaaviin muistoihin. Muistokohtaukset ovat napakoita, eteneviä ja ajoittain hykerryttävän hauskoja.

Näytelmän nykyhetki ilmenee isän ja tyttären kohtaamisissa metsässä ja mökillä. Nämä kohtaukset ovat unenomaisia, lähes lyyrisen tuntuisia. Näyttelijöiden mikrofonien kaiutus yhdessä ääni- ja musiikkimaailman kanssa luovat kohtauksiin tunnelman, joka on kuin tämän maailman toiselta puolen.

Stam1nan faneille näytelmä lienee bongaa paloja biiseistä -elämys, sillä Hyyrynen on säveltänyt musiikin Taival-albumia sovittaen ja varioiden. Hevimetallin raskaus loistaa poissaolollaan ja musiikki muodostaa Jani Rapon suunnitteleman äänimaailman kanssa erinomaisen kokonaisuuden.

Näytelmän tempo tuntuu tasapainoiselta vaihdellessaan sopivassa suhteessa rivakahkosti etenevistä muistokohtauksista hitaampiin unenomaisiin kohtauksiin. Kohtaussiirtymät ovat jouhevia.

Aino Kosken lavastus on Stam1nan albumille uskollinen, huone puinen ja puku puiden ovat läsnä. Väkkäräiset puunkarahkat ja vaaleat pinnat toimivat yks yhteen Tomi Suovankosken valosuunnittelun kanssa. Metsä sammalineen taipuu lavalla yllättävän moneen muotoon.

Joona Huotari-Andreoun puvustus on kaikessa absurdiudessaan hieno ja mielenkiintoinen. Roolihahmot ovat vereslihaisilla haavoilla puvuista lähtien. On helmaa, hihaa, ommelta, joiden yksityiskohtia tekee mieli jäädä tutkimaan.

Tuuli Paju ja Tommi Eronen.

* *

Taival on tragikomedia. Tommi Eronen ja Tuuli Paju ovat vastuussa tragediasta, Isla Mustanoja ja Hanna Raiskinmäki komediasta. Mustavalkoisesti tulkiten.

Lukuisia sivurooleja näyttelevät Isla Mustanoja ja Hanna Raiskinmäki tulkitsevat muistokohtauksissa myös isää ja tytärtä eri ikäisinä. Synkkyys ja syvimmät sielunhaavat ovat läsnä, kun Rämö marssittaa lavalle kaksi eri ikäistä isää ja tytärtä yhtä aikaa. Traumojen ja erilaisten elämänvaiheiden vaikutusta ihmissuhdehaavoihin ei käy kiistäminen.

Muistojen subjektiivinen luonne tulee esiin huumorilla höystettynä Erosen ja Pajun toimesta, kun katsoja pääsee todistamaan samoja tilanteita sekä isän että tyttären muistosta käsin.

Eronen näyttelee karjalan murteella haastelevaa isää luita ja ytimiä myöten. Vieraantuminen ja yhteyden kaipuu vuorottelevat Erosen hienossa tulkinnassa. Kuolemaa lähestyvän miehen hauraus tuntuu katsomoon asti.

Paju on uskottava ristiriitaista kiintymyssuhdetta kantavana aikuisena tyttärenä. Hän loistaa erityisesti toisen puoliajan tunnetta tihkuvissa kohtauksissa.

Mustanojan sivuroolit lämmittävät ja hymyilyttävät. Ruumishuoneen preparaattorin päättymätön tarina kuolemisen byrokratiasta itkettää ja naurattaa.

Raiskinmäki on loistava komedienne jokaista nyanssia myöten. Näytelmä ei ole pitkällä, kun hänen saapumisensa lavalle, milloin missäkin roolissa, nostaa automaationa suupielet korviin. Jonkinlaista maailmanlopun shamaania muistuttava mökkinaapuri ja työkuormansa alla horjuva hoitaja syöpyvät mieleen ikiajoiksi.

Hanna Raiskinmäki ja Isla Mustanoja.

* *

Rämön ratkaisu jättää isä ja tytär nimettömiksi alleviivaa universaalia teemaa: Taival voisi olla kenen tahansa meistä tarina. Rämö on istuttanut luontevaksi osaksi näytelmää kannanottonsa vanhustenhoidon aliresursoinnista, hoitotyön heikosta arvostuksesta ja kuoleman byrokratian raskaudesta läheisille.

Taival kiteyttää kauniisti ihmisten välisen yhteyden merkityksiä. Kun tulee nähdyksi ja kuulluksi, voi saada sivutuotteena mahdollisuuden armahdukseen, leikkiin, luovuuteen ja innoitukseen.

Yli neljä vuosikymmentä Helsingin Ullanlinnassa toiminut KOM-teatteri muutti vuodenvaihteessa Hakaniemen Paasikivenkadulle uusiin tiloihin. Taival on ehdottomasti viiden tähden avaus uudelle, esteettömälle tilalle. Teatterin katsomon penkitkin muistuttavat enemmän kodin lukunurkkauksen lempinojatuolia kuin pakarat puuduttavaa muovirivistöä.

Kotimatkalla tekee mieli soittaa läheiselle. Pyytää anteeksi. Armahtaa. Antaa haavojen arpeutua. Ei tarvitsisi sitten aamunkajon kohdatessa taivaltaa talvisydänmailla asti.

Niina Juutilainen

Taival

• Käsikirjoitus ja ohjaus Tuomo Rämö
• Rooleissa Tommi Eronen, Isla Mustanoja, Tuuli Paju ja Hanna Raiskinmäki
• Lavastussuunnittelu Aino Koski
• Pukusuunnittelu Joona Huotari-Andreou
• Valosuunnittelu Tomi Suovankoski
• Äänisuunnittelu Jani Rapo
• Musiikkisovitukset Antti Hyyrynen
• Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen
• Ompelija Fiona Timantti

Kantaesitys KOM-teatterissa Helsingissä 28.1.2026. Esityksiä 25.4. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua