Jos toivot lapsesi viettävän vähemmän aikaa ruudun ääressä, tässä perheellenne pakollinen kesämeno

Unohdetaan hetkeksi ilmastonmuutos ja kajahtaneista arvoista kielivä poliittinen ilmapiiri. Keskivertolapsiperheen huoli numero yksi ei ole kumpikaan näistä, vaan todellisuudelta tilan ahmiva pelimaailma, josta lapsia joutuu repimään irti monta kertaa päivässä.

Ongelmaan tarjoaa tänä kesänä täsmälääkkeen Tampereen Komediateatterin Risto Räppääjä ja villi kone. Sinikka ja Tiina Nopolan kirjaan perustuvan esityksen jälkeen paatuneimmankin lapsipelaajan on pakko ainakin vähän pohtia, mitä tapahtuu, jos koneet pääsevät valtaaman mielen.

Ei ihan perheen pienimmille

Risto Räppääjän kesäloma tuntuu olevan pilalla, kun naapurin Nelliä ei kiinnosta enää uiminen, vaan ainoastaan typerä teini-idoli Ville Pyry. Riston täti Rauha ostaa Ristolle lohdutukseksi tietokoneen, että tämä voisi viestitellä messengerissä muiden nuorten kanssa. Kone uhkaa kuitenkin imaista Riston valtaansa ja muuttaa hänet pelkällä pitsalla eläväksi zombie-taistelijaksi.

Komediateatteri suosittelee esitystä yli 3-vuotiaille, mutta aivan pienimmille se saattaa olla vähän pelottava. Omaa 7-vuotiasta seuralaistanikin meinaa kammottaa, kun pelimaailma muuttaa Riston Rauhaa ja Nelliä mäiskiväksi zombiemaiseksi taistelijaksi.

Hienointa esityksessä on se, miten tietokoneen koukuttava pelimaailma tuodaan aivan konkreettisesti näyttämölle. Muiden roolihahmojen sekaan ilmaantuvat pelihahmot, tietokoneäänet ja värivalot konkretisoivat osuvasti sen, miten pelimaailma ja todellisuus menevät Riston – ja myöhemmin jopa naapurin herra Lindbergin – pään sisällä sekaisin.

Myös valtava tietokonelavaste, jonka tahdottomaksi osaseksi Risto sulautuu, on vaikuttava yksityiskohta.

Näyttämöllä taistelevat pelihahmot ovat esityksen parhaita visuaalisia oivalluksia.

Liian helppoa huumoria

Vaikka esitys tuo näyttämölle näppäriä visuaalisia kikkoja, joihin kirjat eivät pystyisi, etenkin ensimmäisessä näytöksessä uhkaavat unohtua Risto Räppääjä -kirjasarjan tärkeimmät ominaisuudet: näppärä sanailu ja nokkela huumori.

Yleisöä yritetään naurattaa liian yksinkertaisilla tempuilla, kuten suurieleisen karikatyyrimäisillä pitsalähetin ja tietokonemyyjien hahmoilla. Varsinkin Rauhan ja herra Lindbergin oleminen meinaa esityksen alkupuolella latistua tarpeettoman korostetuksi kohellukseksi. Myös Riston hahmosta puuttuu ensimmäisessä näytöksessä kaikki se terävä kekseliäisyys, joka on Nopolan sisarusten lapsihahmoille olennaista.

Toisessa näytöksessä halpa kohellus onneksi vähenee ja tilalle ilmaantuu räppääjämäisen nokkelia, aidosti huvittavia käänteitä. Myös Rauhan ja herra Lindbergin keskinäinen kohellus alkaa alun jälkeen kasvaa aidosti kiinnostavaksi suhteeksi. Kalle Uurto tekeekin lopulta herra Lindberginä koko esityksen parhaan roolityön.

Laulut kaipaavat lisää energiaa

Isoin pettymys esityksessä ovat laulunumerot, joista suurin osa jää kovin latteiksi. Tarttuvat kappaleet ovat niin olennainen osa Risto Räppääjä -näytelmiä ja -elokuvia, että niiden esittämisessä ei saisi arastella. Jos koko näyttelijäjoukko kootaan näyttämölle laulamaan ja tanssimaan kaikille tuttua teemakappaletta, olisi paikallaan revitellä isosti ja Räppääjän henkeen kuuluvalla riemulla.

Positiivinen poikkeus vaisujen laulujen joukossa on Antti Heinosen Risto Räppääjän ja Eero Alatalon Ville Pyryn energinen duetto Sä oot kiva, joka selvästi tempaa myös yleisön mukaansa. Nellin fanittaman kuvitteellisen nuorisoidolin hittibiisi soi sekä aikuis- että lapsikatsojan päässä vielä kotonakin.

Komediateatterin Päänäyttämöllä esitettävä Risto Räppääjä ja villi kone on oiva menoidea myös sateiseen kesäpäivään, koska katsomiskokemus ei riipu säästä.

Hyvä tarina herättää ajattelemaan

Vaikka Komediateatterin Räppääjä-tulkinnassa on enemmän ja vähemmän horjuvia elementtejä, Nopolan sisarusten tarinan sopivan kajahtaneet käänteet ja positiiviset visuaaliset yllätykset kantavat kokonaisuuden hyvin loppuun saakka.

Ja mikä vanhemman näkökulmasta tärkeintä, esityksen sanoma liian pelaamisen riskeistä näyttää menevän loistavasti perille. Heti kotimatkalla seitsemänvuotias kanssakatsoja valistaa pikkuveljelleen, että jos ei tee muuta kuin pelaa, voi muuttua zombieksi, joka ei välitä mistään muusta kuin tietokoneesta. Ajatus on selvästi lähtenyt liikkeelle.

Kaisa Järvelä