Kuva: Hämeenlinnan teatteri
TEATTERI | Tulisiiven näyttämösovitus luotaa vapaudenkaipuuta JP Koskisen romaania yksinkertaistetummin ja moralisoi enemmän, mutta kokonaisuus on silti vahva.
”Neuvosto-Venäjän pahuutta korostetaan enemmän kuin kirjassa.”
ARVOSTELU

Tulisiipi
- Ohjaus: Heikki Kujanpää
- Esitys: Hämeenlinnan teatteri 6.9.2025
Voi olla, että ensimmäinen ajatus JP Koskisen Tulisiiven (Like 2019) näyttämösovituksesta ei olisi ollut musikaali, mutta Hämeenlinnan teatteri näyttää, että romaani taipuu siihen aivan erinomaisesti. Toki se on vaatinut sen, että näyttelijäkaarti on riittävän laulutaitoista – ja Hämeenlinnassa näköjään on. Esityksen osapuilleen kahden ja puolen tunnin mitta väliaikoineen ei tunnu pitkältä.
Tarinassa Yhdysvaltoihin siirtolaisiksi lähtenyt suomalaisperhe kohtaa kovia aikoja laman kurittamassa maassa ja samaan aikaan huhut kertovat, kuinka kaikki on paljon paremmin Neuvosto-Karjalassa. Perhe muuttaa sinne ja sitten käy niin kuin historiansa tuntevat tietävät käyneen. Kaarle, Charles ja sittemmin Gennadi kulkeutuu perheensä mukana, mutta ei oikeastaan halua muuta kuin lentää eli olla vapaa. Siihen häntä on itse kannustanut lentäjäsuuruus Charles Lindbergh.
Heikki Kujanpään näyttämösovitus ja ohjaus on riittävän, mutta ei liian uskollinen alkuperäisromaanille. Näyttämötulkinta on romaania helpompi ja asettaa moraaliset raja-aidat selkeämmin. Ratkaisu on turvallisuushakuinen, mutta se onneksi tehdään tyylikkäästi ja taidolla.

Kuva: Hämeenlinnan teatteri
Neuvosto-Venäjän pahuutta korostetaan enemmän kuin kirjassa. Yhdysvaltain fundamentalistisen kapitalistinen järjestelmä näyttäytyy kirjassa yhtä lailla älyttömänä tapana järjestää yhteiskunta, mutta näyttämösovituksessa tämä näkökulma puuttuu.
Tähän aikaan sovittamista lienee sekin, että päähenkilö Kaarle laitetaan näyttämöllä kärsimään ja tuntemaan tuskaa suomalaisten tappamisesta sodassa. Kirjasta tällainen puuttuu. Romaanissa vapauden tavoittelu eli lentäminen meni kaiken ohi, vaikka se sitten edellyttäisikin tappopuuhia hävittäjän puikoissa.
Kirjassa Kaarle jahtaa puhtaan määrätietoisesti vapautta ja muu on sille alisteista. Näyttämöllä hän on sovinnaisempi ja arkisempi hahmo. Kaarlen ja Lindan rakkaustarina saa myös kenties kirjaa enemmän romanttista painokkuutta ja se toki palvelee näyttämötulkinnan tarkoituksia hyvin.
Yksinkertaistava toteutus on ymmärrettävä ja näyttämösovitus onneksi onnistuu silti säilyttämään paljon sekä romaanin satumaisuudesta että sen koruttomasta tavasta kuvata raakaa todellisuutta. Katsomiskokemusta vapauttavaa hirtehistä huumoria pilkahtelee siellä täällä, mutta mitään itsetarkoituksellista vitsien vääntelyä ei nähdä.

Kuva: Hämeenlinnan teatteri
Pääosakaksikko Karlo Haapiainen Kaarlena ja Jutta Järvinen Lindana rakentavat välilleen kauniin ja herkän dynamiikan eikä kummankaan näyttämötyöskentelyssä ole moitteen sijaa. Puntti Valtonen on mutkattoman sujuva monissa rooleissaan. Jyri Ojansivu Matti Niemisen roolissa ilmentää traagisella tavalla sitä, kuinka karulla tavalla ja julmasti Neuvostoliitto Karjalaan matkanneet amerikansuomalaiset petti. Mukana olevat nuorisoteatterilaiset tuovat esitykseen vireyttä ja voimaa.
Erityisen upeaa ja tärkeää musikaalin onnistumisen kannalta on se, että musiikin soittavat muusikot elävänä. Kappaleet eivät tule nauhalta. Senni Valtosen, Esko Grundströmin ja Topi Korhosen muodostama monipuolinen orkesteri on upea. Jos kohta musikaalin kappaleista ei mikään ole välttämättä sillä tavoin hittipotentiaalinen, että jäisi päähän soimaan, ovat ne hyviä ja mikä tärkeintä: solahtavat saumatta osaksi esitystä.
Tulisiipi on upea, ansaitusti Savonia-palkittu ja Finlandia-ehdokkaaksikin nostettu romaani. Korkealle oli asetettu myös näyttämösovituksen rima. Suoraan sanoen marssin teatteriin hiukan pelokkaana, mutta turhaan. Hämeenlinnan teatterin Tulisiipi lunastaa kovat odotukset.
Pasi Huttunen
Tulisiipi
- Ohjaus ja dramatisointi Heikki Kujanpää
- Musiikin sävellys Timo Hietala
- Laulujen sanat Heikki Salo
- Koreografia Jemina Pekkonen
- Lavastussuunnittelu Juha Mäkipää
- Pukusuunnittelu Anne Laatikainen
- Äänisuunnittelu Sakari Kiiski
- Valosuunnittelu Immanuel Pax
- Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Liisa Sormunen
- Rooleissa Karlo Haapiainen, Jutta Järvinen, Puntti Valtonen, Sinikka Salminen, Lasse Sandberg, Jyri Ojansivu, Johanna Reilin, Katariina Kuisma-Syrjä, Santeri Töyry, Iina Sihvonen, Marja Löyttyjärvi, Katariina Mustalammi, Siiri Mattila ja Hilla Pöyry
- Muusikot Senni Valtonen, Esko Grundström, Topi Korhonen
Ensi-ilta Hämeenlinnan teatterissa 4.9.2025. Esityksiä 12.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




