Santtu Karvonen ja Joanna Haartti. Kuva: Mitro Härkönen
TEATTERI | Sini Pesosen ohjaama Ryhmäteatterin kantaesitys sivulliseksi itsensä tuntevasta Riksusta perustuu Tuuve Aron osittain omakohtaiseen romaaniin.
”Joanna Haartti on kekseliäs näyttelijä, jota on helppo kuunnella ja katsella.”
ARVOSTELU
Kalasatama
- Käsikirjoitus: Salla Viikka, Tuuve Aron romaanista
- Ohjaus: Sini Pesonen
- Ensi-ilta: Helsingin Ryhmäteatteri 13.2.2024
Uusien kotimaisten näytelmien kantaesityksiä on onneksi vielä kohtuullisen usein. Tässä mielessä tuottelias ja ansiokas foorumi on Helsingissä Ryhmäteatteri.
Kalasatama on tragikoominen tarina Riikasta, Riksusta, joka tietää aika nuorena olevansa outo, sivullinen tai jotain. Hän kertoo tarinansa alussa nykivästi ja sitten hauskasti, traagisesti ja suoraan.
Lapsena Riksu joutuu keskelle porukkaa, jossa ei tiedä kumpaan ryhmään kuuluu, tyttöihin vai poikiin. Siinä välissä ei näytä olevan mitään vaihtoehtoa. Kiusaaminen kuuluu tietenkin asiaan.
Asia alkaa selvitä Carola Häggkvistin esiintyessä Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1983 Münchenissä. Television ääressä Riksu rakastuu Carolaan, arvelee olevansa tuo muukalainen, josta lauletaan. Samalla hän säikähtää tietoa itsestään, siitä että rakkauden kohde on tyttö.
Joanna Haartti ja Heli Hyttinen. Kuva: Mitro Härkönen
Riksun kasvutarinassa on mukana välinpitämätön ja kuoleva isän sekä äiti, joka on hiukan elämälle vieras, mutta rakastava. Hänen maailmassaan Riksu on Riikka, tytär jolla on poikaystäviä. Poikia Riksu yrittää ymmärtää useammalla tavalla ennen rakastumistaan kauniiseen Stellaan.
Jossakin vaiheessa Riksu onnistuu tapaamaan Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa lääkäri Olavi Keinolan, joka potilaaseen tutustumatta arvelee, että vahva lääkitys korjaa ja varsinkin tasoittaa Riksun luonteen. Potilas saadaan rauhalliseksi, vakavista sivuvaikutuksista viis. Seurauksena on elämää, rakkautta ja uusia yrityksiä ihmisten kanssa väärällä lääkityksellä.
Ajan myötä ja radikaalien yhteiskunnallisten tapahtumien jälkeen eletään toisenlaisessa maailmassa. Siellä Riksu ei enää tunne kaikkia paikkakunnan lesboja. On virallisesti luvallista olla sukupuoliselta suuntautumiseltaan millainen haluaa.
Santtu Karvonen ja Markku Haussila. Kuva: Mitro Härkönen
Riksu murehtii aikuisena eniten avioeroa vaimostaan Meristä, kirjoittamisen ongelmia sekä isän kuolemaa, jonka myötä suhteeton isäsuhde jäi ilman lopullista selvitystä.
Toiveet eivät koskaan katoa, mutta tasoittuvat iän myötä. Ajan realismi on koko ajan läsnä Riksun elämässä. Tarina etenee vauhdilla ja Riksu kohtaa uusia haasteita, joiksi muuttuvat myös vapaus ja valinnat. Usein kaikki naurattaa ja muutaman kerran itku ei ole kaukana. Suru ja ilo ovat katsoessa ja kuunnellessa läsnä. Riksu ei ainoastaan puolusta olemistaan vaan myös arvioi itseään ja lopulta myös naurahtaa omalle itselleen. Hänestä tulee varmempi, mutta myös useammin itseään pohtiva aikuinen.
Riksulle lesbous on lopulta varmuus, ei helppo eikä enää niin kovin vaikeakaan.
Kalasatama perustuu Tuuve Aron romaaniin. Kuva: Mitro Härkönen
Kalasataman on käsikirjoittanut Tuuve Aron samannimisestä romaanista näytelmäksi Salla Viikka. Aron kirja pohjautuu osittain omakohtaisiin kokemuksiin.
Näytelmä on pakattu täyteen kohtauksia, joissa Riksu (Joanna Haartti) kertoo vahvaa, vaikuttavaa ja totuuden täyttämää tarinaansa. Haartti on kekseliäs näyttelijä, jota on helppo kuunnella ja katsella. Hänen äänenkäyttönsä on ollut aina erityisen selkeää.
Tekstissä on nerokkaita huomioita niin lesboudesta, heteroista, naisista kuin miehistä, elämästä ja ihmisistä yleensä. Oman osansa saavat myös Finlandia-kirjailijat, terveydenhuolloksi kutsuttu hoito, vaimot, miehet ja parisuhteet.
Näyttelijät ovat täystyöllistettyjä Sini Pesosen vahvassa ohjauksessa. Rooleja on melkein kymmenen per näyttelijä. Minna Suuronen (äiti) on hahmoista se, joka lopulta ymmärtää. Santtu Karvonen osaa muuntua moneksi. Hän on isä, tuo vastuuta välttelevä ilkimys, ja onnistuu loistavasti myös Kalasataman kitisevänä lääkärinä. Markku Haussila on kevyesti poikaystävä ja vahvasti kaveri Harri. Kauniina Stellana ja monessa muussa roolissa nähdään Heli Hyttinen, joka osaa naurattaa ja piruilee ansiokkaasti ja onnistuneesi muille.
Maija Kääntä
Kalasatama
- Käsikirjoitus Salla Viikka, pohjautuen Tuuve Aron samannimiseen romaaniin
- Ohjaus Sini Pesonen
- Lavastussuunnittelu K Rasila
- Valosuunnittelu Ville Mäkelä
- Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
- Pukusuunnittelu Henna-Riikka Taskinen
- Tarpeistosuunnittelu Ninja Pasanen
- Maskeeraussuunnittelu Ia Luhtanen
- Koreografi Maija Nurmio
- Rooleissa Joanna Haartti, Markku Haussila, Heli Hyttinen, Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Onni Vesikallio
Kantaesitys Helsingin Ryhmäteatterissa 13.2.2024. Esityksiä 27.4. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sisarusten suurin haave oli perustaa oma suomenkielinen teatteri – arviossa Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset
TEATTERI | Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan Kansallisteatterille kirjoittama näytelmä on osuva ja ajankohtainen kuvaus teatterin ja taiteen maailmasta.
Totuus ja todellisuus – arviossa Tampereen Työväen Teatterissa vieraillut Pilvien paino
TEATTERI | Teatteri Qo:n Pilvien paino kertoo kahdesta kirjailijasta, jotka jäivät toisen maailmansodan Euroopan historian vyöryjen alle.
Kotimaisia musikaalikantaesityksiä kohottava musikaalikonsertti on naisten juhla – arviossa Myrskyluodon Maijasta Momentumiin
KONSERTTI | Tampereen Työväen Teatterin vanhoista musikaalikantaesityksistä koottuun konserttiin on saatu upea ensemble teatterin näyttelijöistä.
Tampereen oopperan Viimeiset kiusaukset sai vaikuttavan ensi-illan
OOPPERA | Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset oli Tampereen Oopperan keskiviikkoisessa ensi-illassa sekä musiikillisesti että näyttämöllisesti hiottu ja vahva.