Kuva: Otto-Ville Väätäinen
TEATTERI | Pakkohan ei ole kypsässä iässä ja kunnon eläkkeellä ketään hoivattavaksi kylkeen ottaa. Helsingin Kaupunginteatterin Kurtturuusut pursuaa elämäniloa.
”Miika Murasen ohjaus kulkee ja koheltaa uimahallista luontoon.”
ARVOSTELU

Kurtturuusut
- Ohjaus ja dramatisointi: Miika Muranen
- Esitys: Helsingin kaupunginteatteri 7.2.2026
Nyt tehdään kohderyhmäteatteria katsomot uskollisesti täyttäville naisille. Ikänaisille, meille fiksuille, toimeen ryhtyville, itsekseenkin hyvin pärjääville.
Kurtturuusut on mainio nimi niin Pirjo Tuomisen romaanille kuin näytelmälle. Vieraslaji, joka pitäisi kitkeä syviä juuriaan myöten tienpientareilta, pihoista puhumattakaan. (Lue Elina Talvion romaanista kirjoittama arvio täältä.
Vanheneva nainen on eläkerasite. Selvä. Parhaimmillaan eläkevuosia kertyy kymmeniä.
Mutta naisilta sujuu hämmästyttävällä tarmolla omaishoito ja lapsenlapsenhoiva, järjestötoiminta, talkooleivonta ja yritystoiminta.
Naiset jatkavat täysillä.
Tiedän monta tapausta, joiden tunnuslause on ”Eteenpäin”, sillä menneitä on turha murehtia.
* *
Niin kirjoitti Tuominenkin romaaninsa sillä eetoksella, että uutta kohti, kun vielä pystyy.
Kurtturuusut, naisnelikko seitsemissäkymmenissä, on myös leskikvartetti.
Heille elämä on huumorin polttoaineella kulkeva merkillinen hökötys, jossa kannattaa päivät tehdä miellyttäviksi.
Itse. Ei niitä kukaan muukaan tee.
Paitsi jos Tinderistä tipahtaisi. Ukkojahan riittää, urautuneita, yksitotisia, huijareita. Vaareja ja vanhoja heiloja.

Erika (Helena Haaranen) nauttii menoista yhdessä Sirkan (Leenamari Unho) kanssa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
* *
Mutta kuten Sari Havaksen riemukkaasti tulkitsema Paula Kinos, vintaas-yrittäjä sanoo, kun ei natsaa niin ei natsaa.
Ja pakkohan ei ole kypsässä iässä ja kunnon eläkkeellä ketään hoivattavaksi kylkeen ottaa.
Kurtturuusut kilauttaa monenlaista kelloa näin vielä työelämässä olevallakin. Elämä on tässä ja nyt eikä se välttämättä ala edes eläkkeellä, jos ei se ole sitä ennen vielä alkanut.
Voi olla aika katsoa taaksepäin, mutta ennen kaikkea eteenpäin.
Pettureita riittää joka iälle. Sen saavat tuntea syvältä etärakastuva Eini (Aino Seppo), jonka palmujen alla viestittelevä hunajainen yrittäjä on ihan aito Auervaara, rakkaushuijari.
Lasse Karkjärvi tekee mainion kaksoisroolin kosijaksi vaivalla laskeutuvana naapuri-Montosena ja hunajaisena huijari-Koskisena.

Montonen (Lasse Karkjärvi) kosii. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Tai miten entinen liikunnanopettaja Sirkka (Leenamari Unho) menee vielä kypsillä päivillään parantumattoman Veli Makkosen (Santeri Kinnunen) vipuun.
Hävettäähän sellainen. Mutta miksi hävetä, jos on rohkea? Virheitä tulee. Muuten ei olisi ihminen.
* *
Kurtturuusut on raikas, nokkelasti tehty komedia oikeastaan minkä ikäisille hyvänsä. Miehiäkin viidensadan hengen katsomoon oli pujahtanut seuralaisen käsipuolessa varmaan parikymmentä.
Naiset ansaitsevat elämänmyönteisen komediansa. Ikänaiset ovat usein se ilmapuntari, jonka kautta perheiden ja sukujen hyvinvointi syntyy.
Miika Murasen ohjaus kulkee ja koheltaa uimahallista luontoon, sängyt liikkuvat ja rekit laskeutuvat.
Vaatteet vaihtuvat tiuhaan. Catwalkilla puretaan elämän kerää, mutta kompastelukin on sallittua.
Maan korvessahan täällä kulkee lapsosen tie.
Anne Välinoro
Kurtturuusut
- Perustuu Pirjo Tuomisen romaaniin
- Ohjaus ja dramatisointi Miika Muranen
- Lavastus Katariina Kirjavainen
- Pukusuunnittelu Laura Dammert
- Valo- ja videosuunnittelu Mika Haaranen
- Äänisuunnittelu Ville Leppilahti
- Naamioinnin suunnittelu Aino Hyttinen
- Dramaturgi Sanna Niemeläinen
- Rooleissa Helena Haaranen, Sari Havas (vier.), Aino Seppo, Leenamari Unho, Pekka Huotari, Lasse Karkjärvi, Santeri Kinnunen, Vappu Nalbantoglu, Mikko Vihma
Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 4.2.2026. Esityksiä 26.11. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Neljän voimakkaan naisen tarinat niputetaan taidokkaasti yhteen – arviossa Louhiteatterin Korkojen kopinaa
TEATTERI | Korkojen kopinaa nostaa esiin merkityksellisiä naisrooleja 20 vuotta täyttävän enolaisen Louhiteatterin historiasta.
Vanhemmuus ja ruuhkavuodet saavat kehollisen muodon monologissa – arviossa KokoTeatterin Homoäiti
TEATTERI | Fanni Noroila näyttelee kuin luonnonvoima Heini Junkkaalan dokumentaarisessa Homoäiti-monologissa.
Aina joku eksyy Joensuun kaupunginteatterissa koskettaa, mutta välttää sosiaalipornon seireeninlaulut
TEATTERI | Joensuun kaupunginteatterin Aina joku eksyy on kovin maltillisesti yhteiskunnallinen ja sosiologisesti ohut, mutta psykologisesti vankka.
Mimiikan mestari Marc Gassot käsittelee kipeitä aiheita fyysisen komedian keinoin – Rakkaudesta sähköön Tampereen Teatterissa
TEATTERI | Rakkaudesta sähköön on intensiivisen fyysinen esitys, joka yhdistää mimiikkaa, klovneriaa, musiikkia ja epätoivoa.




