Kuva: Riina Leea Nieminen

Anna Brotkinin ja Juho Mantereen käsikirjoittama Uuteen nousuun on kaksikon ensimmäinen yhteinen näytelmä. Se on matkakertomus lama-ajan lasten ja nuorten elämästä 1990-luvun alkupuolella. Näytelmä pohjautuu löysästi kirjoittajien omiin kokemuksiin pikkukaupungin lapsina.

Kouluaikainen kaveriporukka kokoontuu vanhan koulunsa hylätyssä juhlasalissa yhden heistä kutsumana. Kaikki ympärillä näkyvä on harmaata ja likaista.

Mitä heille tapahtui laman aikana ja takia ensimmäisestä koulupäivästä lähtien? Miesopettaja oli kuin armeijan kapiainen. Hän kehui harvoin ja haukkui usein. Urheilu oli opettajan lempiaine, ja näytelmässä nähtävä hiihtokohtaus liikunnan ja huumorin täysosuma.

Osa  muistoista on vastenmielisiä tapahtumia, jotka vaikuttavat osaan lapsista ja nuorista pysyvästi. Osa tapahtumista on kuitenkin täydellisiä toivon, uskon, vauhdin ja voiman osoituksia vaikeassa arjessa.

Miro Lopperi ja Henri Lyysaari. Kuva: Riina Leea Nieminen

* *

Tv-ruudulla Esko Aho kertoo kuinka elettiin yli varojen ja mitä sitten. Samanlaisia ennustuksia kuulemme nykyään joka päivä. 1980-luvun iloinen tuhlaus toi pankeille, kiitos ahneiden johtajiensa, laman ja velat. Niiden maksamisesta vastasivat tavalliset duunarit ja heidän kauttaan myös lapset ja vanhukset.
Nuorista Inkan isä on se pankkimies, joka selviää. Sisarusten Jossun ja Jonin isä tuntee syvää huonoa omaatuntoa. Neljäs ryhmästä on poika, joka enimmäkseen ottaa ihmissuhteissa ja huomaa lopulta, ettei sekään riitä.

Vanhemmat ovat sivurooleissa lasten kasvaessa. Lapset ovat omilla tavoillaan itsenäisiä. Monia ajan suomia muoti-ilmiöitä täytyy kokeilla. Ollaan pikkukaupungissa, jossa kaikki lapset tietävät kaiken ennen vanhempiaan.

Tekniikka tuli kaikkialle, myös tietotekniikka MikroMikon muodossa kirjastoihin. Kirjastotäti vihasi ajatusta ja konetta. Sivari, joka hoiti MikroMikon käyttöä, sai orgasmin pelkästä opastuksesta. Sieltä saattoi nähdä jopa tissejä, teinille taivas. Pelit olivat vauhtia ja väriä, ja niitä saattoi pelata yötä päivää. Musiikkiin kuului video, pelkkä huudatus ei riittänyt.

2000-luvun alussa televisio alkoi tuottaa kuvaa melkein ympäri vuorokauden. Lapsille ja nuorille tarkoitetuissa tv-sarjoissa oli paljon aikuisuutta matkivaa juonellista toimintaa. Tornien kaatuminen, kännisen Jeltisinin ero presidenttiyidestä ja edelleen Ahon jorinat taloudesta näkyivät ja kuuluivat taustalla. Värit olivat tuon ajan mukaisesti joko pastellia tai vahvasti väritettyä, niin myös oleminen, eläminen ja maailma.

Olli Riipinen, Satu Tuuli Karhu ja Anna-Sofia Tuominen. Kuva: Pate Pesonius

* *

Uuteen nousuun -näytelmässä kaikki on väännetty huumorin, parodian ja draaman kautta, katsojille antoisasti näyttäen ja vahvan äänen kera. Nauru on päällimmäisenä, vaikka itkukaan ei ole aina kaukana.

Näyttelijät ovat täydellisiä rooleihinsa. Satu Tuuli Karhu, Miro Lopperi, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen ovat lahjakkaita ja tekevät kaikki roolinsa loistavasti, mikä sekin on liian latteasti sanottu. Voisi ajatella, että roolit on kirjoitettu juuri näille näyttelijöille.

Musiikista vastaa Henri Lyysaari, joka on kosketinsoitintensa kanssa tärkeässä roolissa.

Maija Kääntä

Uuteen nousuun – laman lasten elämä ja teot

• Käsikirjoitus Anna Brotkin ja Juho Mantere
• Ohjaus Juho Mantere
• Rooleissa Satu Tuuli Karhu, Miro Lopperi, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen
• Lavastus ja videosuunnittelu Ville Seppänen
• Kuvaussuunnittelu Ville Seppänen ja Jonatan Sundström
• Pukusuunnittelu Riina Leea Nieminen
• Valosuunnittelu William Iles
• Äänisuunnittelu Pekka Kiiliäinen
• Musiikin sävellys ja suunnittelu, muusikko Henri Lyysaari
• Maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen

Ensi-ilta Helsingin Q-teatterissa 15.2.2024. Esityksiä 17.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua