Rauli Katajavuori käyttää pienen näyttämön joka neliösentin hyödykseen.
SIRKUS | Joensuulaisryhmän Tampereen Teatterikesässä nähty Ulkopuolella-teos herättää katsojassa vapaan tulkinnan ilon ja lapsenomaisen jännityksen.
”Ulkopuolella ei ota itseään liian vakavasti ja välttää antamasta turhia vihjeitä siitä, kuinka näkemäänsä pitäisi tulkita.”
ARVOSTELU
Sirkus Supiainen: Ulkopuolella
- Esiintyjä: Rauli Katajavuori.
- Musiikki: Jalmari.
- Esitys: Tampereen Teatterikesä, Eteläpuisto, 3.8.2021.
Sirkus Supiainen matkasi osaksi Tampereen Teatterikesää Joensuusta. Eteläpuistossa nähdyn teoksen nimi Ulkopuolella voisi viitata ulkoavaruuteen tai kangistuneiden kaavojen ulkopuolelta ajatteluun tai olla silkkaa ironiaa. Sirkusta, tanssia ja performanssia ennakkoluulottomasti yhdistelevä show nimittäin tapahtuu huomattavan suljetussa tilassa, piskuisessa kupoliteltassa, jonka pimeys ja savuisuus tuovat ensimmäisenä mieleen saunan.
Esityksen päästessä vauhtiin on kuitenkin helppo unohtaa ympäristönsä kokonaan. Teoksessa ei nähdä henkeäsalpaavaa akrobatiaa eikä kimmeltävää puvustusta, vaan niiden sijaan siinä on liikkeen ja valon hypnoottista voimaa. Rauli Katajavuori esiintyy ensisilmäykseltä vaatimattomilta vaikuttavissa puitteissa yksin ja muuttaa musiikin, lamppujen ja pallojen avulla pienen näyttämön hetkellisesti maailman keskipisteeksi. Vajaan tunnin ajan mikään ei voisi olla niin kiinnostavaa kuin varjojen ja värien vaihtuminen, esineiden kulku ilman halki ja riisuttu konemusiikki.
Ulkopuolella-teos rakentaa kauniita, yllättäviä maailmoja – jos katsoja siinä haluaa niitä nähdä.
Yhä korkeammalle ja korkeammalle lentävien pallojen seuraamisessa on läsnä lapsekas ilo puhtaimmillaan. Voi, kuinka kaunista! Kun edellinen kohtaus loppuu, seuraavaa odottaa jännittyneenä. Mukana on myös kuivaa nokkeluutta, kun jonglöörin pallo päätyykin pään päälle tai tila yhtäkkiä pimenee ja jättää katsojat pyörittelemään omia ajatuksiaan – kuin saunassa konsanaan, saman äärellä mutta yksin mielessään.
Ulkopuolella ei ota itseään liian vakavasti ja välttää antamasta turhia vihjeitä siitä, kuinka näkemäänsä pitäisi tulkita. Aivosolut saavat vapaasti kihistä assosioinnin parissa, kun metaforinen pallo heitetään katsojalle: ollaanko teltassa avaruudessa vai veden alla vai ovatko nähdyt valoilmiöt revontulia? Vai tarvitseeko niiden sittenkään esittää mitään muuta kuin itseään? Jokainen katselee esitystä omista lähtökohdistaan, omien näkemystensä läpi, ja kukin jää toisen kokemuksen ulkopuolelle.
Eli Harju, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Algoritmissa sadut lähtevät elämään omaa elämäänsä – Taidelukio Lumitin esitys Kuopion kaupunginteatterissa
ESITTÄVÄ TAIDE | H. C. Andersenin tarinoiden maailma innoitti koreografi Sannamaria Kuulan käsittelemään henkilökohtaista aihetta Taidelukio Lumitin näyttämöteoksessa Algoritmi – sarja törmäyksiä.
Liikkeellinen vaellus omaan ja toisen maailmaan – arviossa Teatteri Telakan Ombra
TEATTERI | Ari Nummisen liike on upean jatkuvaa, hypnoottista ja rauhoittavaa; Heidi Kiviharjun näyttelijäntyö intensiivisen koskettavaa.