Kuva: Petra Kuha
TANSSI | Outi Markkula, Emila Lajunen ja Jaana Kurttila tuovat performanssissaan kansanperinteen ja autenttisen liikkeen praktiikan yhteen.
Markkula, Lajunen, Kurttila: Syntyä / syvyydestä. Tampereen Liikelaiturilla 24.10.2025.
Kaksi soittajaa istuu salin reunassa, silmät suljettuina. Toisella on kädessä viisikielinen viulu, toisella sello. Sellistiä vastapäätä, tilan nurkassa, riippuu väärinpäin käännetty kontrabasharpa.
On hiljaista.
Sitten jouset asetetaan kielille.
Soitto alkaa.
Silmät pysyvät edelleen suljettuina, mutta jousten soinnilliseen ääneen yhtyy jalkojen naputus – lihaksen mätkähtävä ääni tanssisalin lattiaa vasten.
Esiintyjien harjaantuneisuus näkyy, kun sointi säilyy selälläänkin soittaessa. Kuva: Petra Kuha
* *
Pirkanmaan Tanssin Keskuksen Esitys- ja harjoitustila Liikelaiturissa esitettiin 24. lokakuuta Outi Markkulan, Emilia Lajusen ja Jaana Kurttilan yhteisteos Syntyä / syvyydestä.
Kyseessä oli teoksen ainoa esitys Liikelaiturilla. Ensi-iltansa se sai 13. maaliskuuta 2025, ja sen jälkeen sitä on esitetty ITAK-näyttämöllä Itä-Suomessa ja taiteiden yössä Kuopiossa.
Teos käsittelee soiton ja liikkeen yhteyttä, alitajuntaa ja kansanperinnettä.
Psykologiaa ja kansanperinnettä
Nimenä Syntyä / syvyydestä tuo mieleen kansanperinteen loitsut lovesta nousemisesta suhteessa 1900-luvun alussa syntyneeseen syvyyspsykologian käsitteeseen.
Eikä ihme.
Esitteessä teoksen inspiraatioksi mainitaan yhtäältä rajakarjalainen laulu- ja soittoperinne, ja toisaalta jungilaisesta psykologiasta ja ekspressiivisestä taiteesta syntynyt autenttisen liikkeen praktiikka.
Kun esiintyjät jatkavat soittoaan, salin ruudulle heijastuu kuva: Mätiä. Tähtiä. Järven pohja. Solukkoa. Ruotoja.
Katsojaa kuljetetaan musiikin teitse pisteeseen, jossa ympäristö sulautuu pois.
Väärinpäin roikkuva kontrabasharpa on esiintyjien katseen kohde – ja symbolisesti hedelmällinen esine. Kuva: Petra Kuha
Heräämisiä ja kitkan ääniä
Yhtäkkiä selloa soittaneen Markkulan silmät avautuvat. Hän nousee pystyyn, kävelee sellon luo, kumartuu sen ääreen. Halaa soitinta, kuin olisi unohtanut sen juuri olleen käsissään soittimena. Kokeilee jousta päänsä ylle kuin visiiriksi.
Teoksen seuraava osa aukeaa monelle psykologiaa lukeneelle, mutta voi tuntua 12-vuotiaasta esiteinistä kiusalliselta.
Markkula ja Lajunen jatkavat soittoa. Nyt liike on transsinomaista.
Kehot nytkähtelevät, nivelet naksahtavat. Jalat hankaavat lattiaa vasten, kun Lajusen soitto vastaa Markkulan sulavaan liikkeeseen.
Kun Markkulan tunnustelevat askeleet kiihtyvät villiin tanssiin ja kielilläpuhumiseen, huomaa, ettei mistään nöyristelystä tai itsensä arvioimisesta ole kysymys.
Tanssi jatkuu silloinkin, kun inhimilliset roolit ja ryhdit katoavat liikkeen hurmokseen.
Oman mahdin soitto on historiallinen ilmiö
Syntyä / syvyydestä ei ole musiikillisesti kovinkaan kokeellinen.
Sen sijaan soitolla tuntuu olevan funktionaalinen rooli: se kuvaa tahtia, järjestystä ja järjestyksestä vapautumista.
Tässä kiteytyykin teoksen inspiraatioksi mainittu ”Oman mahdin soitto” – käsite, joka kuvaa transsitilaan vaipunutta hiljaista soittajaa.
Tällaisia soittajia kansanperinteen kerääjät, tarkemmin sanottuna mies nimeltä Armas A. O. Väisänen, kohtasi Raja-Karjalassa 1880-luvun lopulla.
Nykypäivään asti on säilynyt kertomus Väisäsen kohtaamasta miehestä, joka ei omien sanojensa mukaan ollut kummoinen tai taitava soittaja. Kun mies jäi omiin oloihinsa hetkeksi, hän tapaili säveliä, joista retkikunta innostui. Mies itse totesi ainoastaan ”soittaneensa omaa mahtiaan”.
Vapautuminen havainnollistuu Markkulan villissä liikkeessä. Kuva: Petra Kuha
Henkinen matka transformaatioon
Markkulan, Lajusen ja Kurttilan teoksella on selkeä rakenne: soitto alkaa hiljaisuudesta, kiihtyy kuljetuksesta ja viipyy tilassa, jossa oman kehon ja mielen rajat eivät ole itsestäänselviä tai normeihin sidottuja.
On kuin Markkula olisi nuori, hurmokseen vaipuva Elovena-neito, ja Lajunen puolestaan kokeneempi vierelläkulkija.
Asetelma haiskahtaisi kovettuneelta leivältä, ellei sen kautta käsiteltäisi psykologian ja perinteen ristikkäisyyttä: soittimet ja liike tuovat vanhoihin rinnakkaisilmiöihin uutta pontta – eikä hyvä soundi ole itsestäänselvyys, kun perinteiset käsitykset soittoasennoista tai -tavoista unohtuvat.
Anni Kanniainen, teksti
* *
Syntyä / syvyydestä
- Outi Markkula – liike, sello, laulu, dramaturgia
- Emilia Lajunen – liike, 5-kielinen viulu, kontrabasharpa, laulu, dramaturgia
- Jaana Kurttila – piirtoheitin, skenografia, dramaturgia (Kurttilaa vierailulla tuuraa Anne Salmi)
- Valojen tekninen toteutus alkuperäisversiossa: Anssi Pöyhönen/ITAK
- Koreografia ja musiikki: Teoksen liikkeellinen ja musiikillinen maailma on syntynyt työryhmän kesken kestollisten improvisaatioiden kautta. Yhä edelleen teoksessa se säilyy elävänä ja muuntuvana.
- Tuotanto: Itä-Suomen tanssin aluekeskus, Outi Markkula
- Tukijat: Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto, Koneen säätiö, Taiteen Edistämiskeskus
- Teoskuvat: Petra Kuha
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Virne – Smirk on nykytanssiteos, joka synnyttää sekä luottavaisia hymyjä että huolestuneita ajatuksia
TANSSI | Tamperelaisen Tanssiteatteri MD:n uutuusteos valaa toivoa ja uskoa tulevaan, jos kykenemme säilyttämään uteliaan lapsenmielen ja avoimen sydämen.
Soriversumin galaktisessa todellisuudessa mikä vain tuntuu olevan mahdollista – arviossa Sorin Sirkuksen joulushow
SIRKUS I Sorin sirkuksen ammattitaitoinen henkilökunta ja monipuoliset esiintyjät ovat loihtineet jälleen kerran upean joulusirkuksen piristämään pimeintä vuodenaikaa.
Naapuri-esityksen ihastuttavat hahmot ammentavat todellisista kerrostalojen asukeista
TANSSI & SIRKUS | Sivuun Ensemblen ja Kallo Collectiven teos yhdistää fyysistä teatteria, sirkusta, tanssia, klovneriaa ja parkouria.
Alexander Ekmanin COW Suomen kansallisbaletissa haastaa etsimään sisäistä lehmää
TANSSI | COW vyöryttää suurelle näyttämölle yli 30 tanssijaa, lehmän kokoisia lehmäfiguureja sekä kaikenlaista kummasteltavaa. Tärkeintä on kuitenkin sisäisen rauhan etsiminen.