Ruumiimme kohtaamisesta – arviossa Susanna Leinonen Companyn Raw-kolmoisesitys

Kuvat: Mirkku Merimaa

Susanna Leinonen Company: RAW – Triple Bill. Teokset: Ei kukaan, vain ystäväsi (2000), Suo tihkua vihreä tammi (2003), Pain Killer (2025). Helsingin Tanssin talo 8.–11.10.2025.

RAW – Triple Bill sisältää nimensä mukaisesti kolme eri tanssiteosta, Susanna Leinosen uran eri kausilta. Susanna Leinonen Company viettää pian 25-vuotisjuhlaansa ja lisää teoksia on luvassa. SLC on tullut tunnetuksi myös yhteisöteoksista, joihin on pestattu ei-ammattitanssija-ikäihmisiä.

Susanna Leinosen vankan klassisen baletin taustan tuntien oli mielenkiintoista nähdä näiden kolmen teoksen kautta, miten hänen koreografiansa etenevät yhä etäämmäs baletin muotokielestä, säilyttäen silti jotain sen uljaudesta.

* *

Ensimmäinen koreografia Ei kukaan, vain ystäväsi (2000) on rivakkaliikkeinen ja energinen tutkielma kolmen ihmisen ystävyydestä, siitä kilpailusta ja trion suhteen kehittymisestä. Teos alkaa täydessä hiljaisuudessa, kunnes Tapani Rinteen ambient-jazz alkaa kommentoida ja johdattaa liikettä.

Susanna Leinonen ja useimmat SLC:n tanssijat ovat saaneet klassisen baletin koulutuksen, jota SLC pyrkii tietoisesti uusintamaan ja rikkomaan. Ei kukaan, vain ystäväsi toimii baletin muotokielellä, mutta välillä aina särkee sen, hyvin hienopiirteisesti ja tarkasti.

* *

Suo tihkua vihreä tammi (2003).

Leinosen koreografioiden klassikoksi vakiintunut, neljälle tanssijalle tehty Suo tihkua vihreä tammi on puolestaan tilausteos Kansallisbaletille.

Tanssi alkaa tanssijan tarpoessa kuin suossa. Tunnelma on mystinen, elokuvamainen. Olli-Pekka Koivusen suunnittelemat valot paljastavat kuin sumun keskeltä muita tanssijoita. Mia Erlinin musiikkia kommentoiden liikkuvat tanssijat tuntuvat edellisen teoksen tavoin lähtevän baletista, mutta liikekieli katkeaa kuin rasiassa tanssivalla ballerinalla, joka rikkotuu. Puolitutuhameet ja höyhenmäinen, linnunsiipeä muistuttava lavastuselementti tuntuvat viittaavan klassisen baletin tunnetuimpiin teoksiin, niihin joutsenteemaisiin.

* *

Pain Killer (2025).

Viimeisenä esitetty Pain Killer on uunituore, tänä vuonna ensi-iltansa nähnyt teos. Ensi-illassa Susanna Leinonen kertoi teoksen olevan samaa jatkumoa kuin hänen aiempi teoksensa Nasty, jonka hän teki Trumpin tultua valituksi ensimmäiselle presidenttikaudelleen. Teos siis kommentoi ihmisen nykytilaa ja tekee sen esittämällä vaikeutemme kohdata ruumiimme.

Teos alkaa valot päällä, tanssijoiden juostessa näyttämön poikki. Tästä alkaa kiivas pyöritys, joka tuntuu käsittelevän ihmisen kipupisteitä ja niistä eroon pyrkimistä. Joskus ollaan teollisen tuntuisen ja maanisesti toistuvan liikkeen vankeja. Välillä haavoitetaan toista. Kasperi Laineen musiikki vaihtuu välillä kivun lääketieteellisen määritelmän lukemiseksi.

Yhdessä kohtaa kaksi tanssijaparia on vuorovaikutuksessa, toinen raa’an brutaalisti toista rääkäten, toinen kauniin sulavasti toiseen reagoiden. Lopun kaksintanssi on kuulaalla tavalla äärimmäisen kaunis. Sitten tanssijat poistuvat katsomon sivuja pois.

Tanssijoiden määrä lisääntyy teos teokselta, kolmesta neljään ja viimeisimmässä kuuteen. Yhteinen lanka kaikille kolmelle on ruumiillisuuden tutkiminen. Pain Killerissä, jossa on sekä mies- että naistanssijoita, tunnutaan olevan sukupuolten välissä. Klassisen baletin tyyliin ei korosteta mies- ja naistanssijoita erilaisiksi sen enempää puvustuksella kuin tanssin liikekielelläkään.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua