Kuvat: Heikki Järvinen

Koreografi Petri Kekoni on omaa nimeään kantavan tanssiryhmän taiteellinen johtaja. Kekoni on vieraillut koreografioineen Tampereella Tanssiteatteri MD:ssä muutamia kertoja ennenkin. Nyt sekä Petri Kekoni että Tanssiteatteri MD juhlistavat yhdessä 25-vuotisia uriaan Kekonin tanssiteoksella Ajan lasku.

Aika-teema pohdituttaa Kekonia. Tätä nyt Hällä-näyttämöllä nähtävää Ajan lasku -tanssiteosta edelsi Malmin lentokentällä syyskuussa esitetty peräti nelituntinen Ei aikaa -esitys, jossa yleisö saattoi liikkua vapaasti esityksen ympärillä. Ajan lasku -teos kestää tunnin ja viisitoista minuuttia, ja se on mielestäni hiukan liian pitkä – myös tanssijoita ajatellen.

* *

Petri Kekoni on tunnettu omintakeisesta liikekielestään ja kyvystään käyttää tilaa. Koreografia on nytkin erittäin vaativa, mutta ehdottomasti kiinnostava. Teoksessa tanssivat MD:n omat Mari Rosendahl, Samuli Roininen, Anniina Kumpuniemi ja Suvi Eloranta sekä vierailevat tanssijat Ville Oinonen ja Minttu Pietilä.

Näyttämö on paljas ja musta, yläpuolellaan muutama vaalea akustiikkalevy. Tanssijoiden vaatetus on mustaa ja valkoista, repaleista ja toispuoleista, eikä se liity mihinkään aikaan tai paikkaan. Aivan teoksen lopulla osa tanssijoista on puettu punaisiin viittamaisiin asuihin ja kasvot peittäviin mustiin harsoihin. Selitystä tälle en esityksestä keksinyt, korkeintaan pienen mielleyhtymän Margaret Atwoodin Orjattareen. Pukusuunnittelu on Ella Kauppisen.

Teoksen äänimaailmasta vastaa Antti Nykyri. Varsinaisesta musiikista ei ole kyse, vaan ääniseoksesta, josta korva poimii monia arkisen maailman elementtejä, kuten kohinaa, kirskunaa, rahinaa, kalinaa. Äänet ovat tavallaan häiritseviä, mutta tarkoituksenmukaisia, ja niihin tottuu. Teoksen loppupuolella, sen ainoassa soolotanssiosuudessa, äänten äkillinen vaikeneminen toimii tehokeinona.

* *

Teoksen alussa kaikki liikkuvat itsekseen olematta toisiin minkäänlaisessa kontaktissa. Liikehdintä on kiireistä, jäntevää, poukkoilevaa sekä sykleittäin toistuvaa ja varioivaa. Kaikki liikkuvat samoin ja samaan rytmiin, mutta eri aikaan. Näin syntyy hauska, näyttämön täyttävä kudos.

Maallikon on vaikea käsittää, miten niin epäloogiselta vaikuttavan liikekielen voi edes omaksua. Otaksun, että tanssijoiden omillekin impulsseille on annettu tilaa. Kehot venyvät, kurkottelevat, nytkyvät ja kiepsahtelevat, tätä kaikkea toisistaan erillään, toistensa ohitse ja eri puolilla näyttämöä liikkuen. Kun tanssijat lopulta kohtaavat näyttämön keskellä, he vaipuvat hetkeksi raajojen ja vartaloitten muodostamaksi kasaksi ja eriytyvät sitten jälleen.

Ajan laskun rakenne on tietysti koreografin tarkoin harkitsema ja liikkeen pysähtymättömyydellä (mutta myös junnaamisella) ajan kulkua kuvaava. Silti kiehtovimmat ja vaativimmat koreografian osuudet seuraavat vasta myöhemmin.

Yhdessä mutta erillään tanssitun jakson jälkeen kuuden hengen ryhmä jakaantuu ensin kahtia ja sittemmin vielä pareiksi. Tanssijat muuntuvat ameebamaisiksi, hitaasti vaihtuviksi organismeiksi, joille luottamus toiseen on edellytys ja ydin. He kiipeävät ja taipuvat, pujottautuvat toistensa yli, ali ja lomitse synnyttäen kuvioita toisiinsa nojautuen. Nämä Ajan lasku -teoksen osuudet vangitsevat katsojan täysin.

* *

Tanssiteoksessa on niin paljon visuaalisesti hämmentäviä hetkiä, että sen nimeen, eli aikaan liittyvät asiat ja arvelut unohtuvat. Ennen esitystä mietitytti, miksi teoksen nimi kirjoitetaan erikseen eikä yhteen. Sitten tuumailin, että lasku-sana viittaakin laskeutumiseen, siihen, miten ihmiselon hiekka valuu tiimalasissa.

Nyt, esityksen nähtyäni ajattelen, että kyse ei ole ajan kulumisesta sinänsä, vaan siitä, miten ihminen pyristelee ajan ja vaatimusten puristuksessa. Tai että joskus maksettavaksi lankeaa lasku siitä, miten ainutkertaista elämäämme elämme.

Ehkä tätäkin ilmennetään tanssiteoksessa; tanssijoilla ei ole suvantohetkiä oikeastaan lainkaan. He ovat jatkuvassa liikkeessä jyskyttävän musiikin pakottamina, vähitellen väsyen, mutta yhä kyvykkäinä outoihin asentoihin vääntymiseen, sekä myös kauniisti muotoutuvien kuvioiden luomiseen.

25 tanssin vuotta on antanut tähän eväitä. Onnea Tanssiteatteri MD!

Ritva Alpola

Ajan lasku

• Koreografia Petri Kekoni
• Musiikki ja äänisuunnittelu Antti Nykyri
• Valosuunnittelu Elina Nopanen
• Lavastussuunnittelu Petri Kekoni, Elina Nopanen
• Pukusuunnittelu Ella Kauppinen
• Tanssijat Suvi Eloranta, Anniina Kumpuniemi, Ville Oinonen (vier.), Minttu Pietilä (vier.), Mari Rosendahl ja Samuli Roininen

Ensi-ilta Tampereen Hällä-näyttämöllä 26.11.2022. Esityksiä 4.2.2023 asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua