Kuva: Heikki Järvinen
TANSSI | Tanssiteatteri MD:n sivuilla kuvaillaan, että Mari Rosendahlin nykytanssiteos Aliveness kahdelle tanssijalle ”hengittää, hengästyy ja hahmottaa itseään aina uudelleen”. Nämä luonnehdinnat kehystävät katsomiskokemusta ja ohjaavat tulkitsemaan tanssiteosta, mutta sallivat myös omien mielikuvien vapauden.
ARVOSTELU
Tanssiteatteri MD: Aliveness
- Koreografia: Mari Rosendahl
- Ensi-ilta: Tampereen Hällä-näyttämö 9.11.2024.
Mari Rosendahlin uutuuskoreografiassa Aliveness tanssivat Klaara Haapanen ja Joel Alalantela. He ovat toisilleen tuttu tanssipari, mikä näkyy heidän ilmaisussaan luottamuksena ja varmuutena, vaikka tanssijat ilmentäisivät koreografiaan sisältyvää varovaisuutta ja epätietoisuutta.
Nykytanssin seuraaminen edellyttää katsojalta erityistä valppautta, sillä se ei ole tarinankerrontaa samassa mielessä kuin puheteatteri tai tuttuihin kertomuksiin perustuvat balettiklassikot.
Tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämöllä on pimeää. Kuuluu siipien iskuja ja kahinaa. Lepakoitako? Yksittäinen valopiste kohdentuu kyyristyneeseen hahmoon valaisten hänet vähä vähältä esiin. Heitä on vain kaksi, valaisija ja valaistu. Ovatko he öisessä metsässä, kumpikin kenties pakomatkalla? Naishahmo epäröi: olisiko viisaampaa jatkaa matkaa yksin, vai sittenkin turvallisempaa kaksin.
Haapasen ja Alalantelan vartalot punoutuvat ja kiertyvät yhteen, raajat kietoutuvat toisiinsa, pujottautuvat ja purkautuvat, etsien uusia tapoja tunnustella kumppania. Syntyy vaikutelma suostuttelusta ja asteittaisesta myöntymisestä. Tanssijoiden liikeradat ovat hitaita, mutta hypnoottisia.
Läpi tanssiteoksen sen lyhyet kohtaukset ovat tunnelmiltaan muuntuvia, vaikka vartaloiden toisiinsa solmiutuvat ja erkaantuvat liikkeet ovat variaatioistaan huolimatta perimmältään samoja. Kahden ihmisen raajat, neljä kättä ja jalkaa muodostavat ameebamaisen yksikön. On hämmentävää huomata, miten alun keskinäinen mukautuvaisuus vaihtuu alistamiseksi ja pakottamisesksi. Liikkeen rytmi on jotenkin rajumpi.
Näyttämön takaseinälle heijastetulla videolla vaeltaa väsynyt joukko sotilaita kiväärit ja singot olallaan. Välillä heidän lomastaan häivähtää esiin vakavia ihmiskasvoja.
Tanssivan parin muodostamat kuviot saavat miettimään toimivatko he tapahtumien tulkkeina vai kokijoina. Myös teoksen musiikilla on merkitystä, sillä samantapainen liikesarja voisi ilmentää erilaisia tunnetiloja vain musiikin sävyjä muuttamalla.
Tanssiteoksen äänimaailma (Henri Puolitaival) on kuitenkin jotenkin häiritsevä ollen uskollinen MD:n nettisivujen kertomalle: ”Duetto on ottanut vaikutteita ympäristöstään sekä kommentoi ajankohtaista maailmanpoliittista tilannetta abstraktissa ja liikkeellisessä kontekstissa”. Jonkinlaisia tyynempiä hetkiä tarjoavat Jussi-Pekka Nuton säveltämät piano-osuudet.
Itselleni Aliveness-tanssiteoksen katsojana tuli yllätyksenä, miten suoraan omiin ytimiini osui esityksen loppupuolen kohtaus, jossa jälleen kerran tanssijoiden vartalot ja raajat kietoutuivat toisiinsa, mutta eivät enää tunnustellen, vaan tunteensa tunnustaen.
Miten käsillä voikin ilmentää ihmisen yksin jäämistä niin kuin Klaara Haapanen sen tekee, sekä lohdutusta, mistä ei ole lohduksi. Se oli Joel Alalantelan tehtävä, viiltävät jäähyväiset. Tämä olisi ollut mielestäni juuri oikea hetki lopettaa esitys. Tanssiteos kuitenkin päättyy italialaiseen partisaanista kertovaan kansanlauluun, jota Aliveness-koreografia omalla tavallaan mukailee.
Ritva Alpola
Tanssiteatteri MD: Aliveness
- Koreografia Mari Rosendahl
- Tanssi Klaara Haapanen, Joel Alalantela
- Valosuunnittelu Sari Mayer
- Äänisuunnittelu Henri Puolitaival
- Piano-osuuden sävellys Jussi-Pekka Nuto
- Puvustus Mari Rosendahl
- Asujen ompelu Laura Lipiäinen
- Tuotanto Tanssiteatteri MD
Ensi-ilta Tampereen Hällä-näyttämöllällä 9.11.2024. Esityksiä 22.2.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyt on Kirsi Kunnaksen juhlavuosi – mikä hänen runoistaan kosketti sinua eniten? Jaa muisto kanssamme
KYSELY | Kulttuuritoimitus kokoaa Kirsi Kunnasta koskevia muistoja kirjailijan joulukuussa koittavan 100-vuotispäivän kunniaksi.
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä on rento ja intensiivinen kuvaus miesparin matkasta vanhemmiksi
KIRJAT | Todellisiin tapahtumiin perustuva teos imaisee lukijan yhteiselle matkalle miesten kanssa. Finlandia-ehdokkaan kirjalliset ansiot ovat ilmeiset, ja Korkea-aho taitaa tarinankerronnan.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.