Kuvat: Sakari Viika

Alexander Ekman: COW. Suomen kansallisbaletti, Helsinki 31.10.2025.

Olen nähnyt Alexander Ekmanilta kolme teosta. Se ei ole kovinkaan monta koreografilta, joka on työskennellyt noin 50 huomattavan tanssiryhmän kanssa ympäri maailman ja tämän lisäksi luonut teoksia eri festivaaleille ja ohjannut elokuvia. Olin täydellisen lumoissani Ekmanin ja Norjan kansallisbaletin teoksesta A Swan Lake (kantaesitys 2014, löydät juttuni vuodelta 2022 Kulttuuritoimituksesta täältä). Kesäyön unelman (kantaesitys Tukholman kuninkaallinen baletti 2015) katsoin kotona ruudulta. Suomen kansallisbaletissa oli vuorossa kolmas Ekmanin teos noin kymmenen vuoden takaa.

COW on tehty vuonna 2016 Dresdenin Semperoper Balettille. Suomen kansallisbaletti esitti teoksen ensimmäisen kerran koronavuonna 2020 ja nyt uudelleen.

”Halusin luoda teoksen, jossa ei ole mitään todellista tapahtumaa.”

COW rakentuu yhdestätoista kohtauksesta. Se vyöryttää näyttämölle yli kolmekymmentä tanssijaa, lehmän kokoisia lehmäfiguureja, veneen, suihkun, jättimäisen kankaan, pöytiä, tuoleja, vihreitä lehtiä. Näyttämön osat laskevat, nousevat ja kallistuvat. Yksi kohtauksista on pitkähkö video. COW ei kerro lineaarista tarinaa, vaan asettaa katsojan jotensakin hämmentyneenä seuraamaan kohtauksia, joilla ei suoranaisesti näytä olevan mitään tekemistä toistensa kanssa.

COW’ssa ei välillä tiedä, mihin suuntaan katsoisi tai ketä seuraisi.

”Me ihmiset ajattelemme niin paljon, meillä on liian paljon huolia. Lehmä vain yksinkertaisesti on, se elää hetkessä, eikä kanna huolta huomisesta.”

On ehkä sattumaa, että lyhyen ajan sisään olen nähnyt kaksi tanssi-iltaa, jotka eivät ota kantaa nykyhetken ihmiskunnan isoihin huoliin – tai eivät halunneet tehdä niin ajassa, jolloin ne valmistuivat. Kun meno oikeassa maailmassa vain kovenee, saattaa todellakin olla terapeuttista vain nauttia liikkeestä tai ihmetellä suurelle näyttämölle visuaalisesti rakennettuja karnevalistisia ja kauniita kuvia. Runoudessa – tai tanssissa – hetkessä eläminen on usein liitetty lintuihin, joten lehmän tuominen huolettoman olemisen symboliksi on riemastuttavan vinksahtanutta.

”Teoksen harjoituksissa tanssijat ovat pyrkineet sisäistämään roolinsa lehmänä.”

Vaikka Ekman puhuu lehmän roolista, tanssijat eivät imitoi lehmiä. Kaikkea muuta kylläkin tapahtuu, huolella toteutettua liikettä, myös perinteistä balettiliikettä, huikean energisiä joukkokohtauksia, kauniin lyyrisiä duettoja ja sooloja. Lähimmäksi lehmän raukeaa ”hosukaa te – minä katselen” olemusta nousee Tyler Robinsonin hurmaava hahmo, joka myös pohtii lehmän olemusta videokohtauksessa, jossa koko tanssijakunta pääsee konttaamaan pitkin oopperan lämpiötä.

”Yhdistän mielelläni teokseen jotakin, joka ei oikeastaan kuulu siihen, sekoitan mielelläni elektronisia ja akustisia ääniä ja rakastan epätavallista rytmiikkaa ja metriikkaa.”

– Mikael Karlsson

Ekman ja muusikko Mikael Karlsson ovat tehneet yhteistyötä useassa Ekmanin teoksessa. COW’sta löytyy A Swan Lakesta mieleeni jäänyttä vahvaa rytmisyyttä, mutta myös kohtauksia täydellisessä hiljaisuudessa. Tanssijat tuovat osansa äänimaailmaan pulisemalla, puhkumalla, huutamalla ja nauramalla. Tämä on tuttua myös muista Ekmanin teoksista. COW’n lavastus- ja valaistussuunnittelu on monitaitoisen koreografin omaa terävää näkemystä, pukusuunnittelu tanskalaisen muotisuunnittelijan Henrik Vibskovin luomaa.

Tällä kertaa teoksessa lensivät ilmaan vihreät lehdet.

”Olisi epäilemättä pahinta, jos katoja joutuisi sanomaan jonkun teokseni jälkeen, että se oli ikävystyttävä.”

Lapseni määritteli COW’n oudoksi ja hupsuksi. Yhteinen suosikkikohtauksemme oli valkoisissa hameissa tanssittu dynaaminen joukkokohtaus, jonka ilmaan viskotut lehdet toivat kylläkin mieleeni A Swan Lakessa roiskuneen veden ja Kesäyön unelman heinän. En ikävystynyt esityksessä, vaikka en tällä kertaa hurmaantunutkaan.

Yleisö ympärilläni tuntui olleen innoissaan. Itse mietin, että olisi kiinnostavaa nähdä joku Ekmanin uusimmista teoksista ja se, miten hänen teoksensa ovat mahdollisesti muuttuneet ja kehittyneet.

”Kysymys on siitä, että löytää sisäisen lehmänsä. Se on mielen sisäinen kuva, jossa on vähemmän kiihtynyttä emotionaalisuutta ja enemmän rauhaa.”

Jos asetamme lehmän rauhan symboliksi, olen sitä mieltä, että jokaisen meistä tulisi etsiä sisäistä lehmäänsä. Kaiken vauhdin keskellä jokainen tanssija teoksessa osoitti keskittyneisyyttä ja rauhaa suhteessa omaan työhönsä. Sitä minäkin lupaan yrittää etsiä.

Otetaan ihan lehmän rauhassa!

Tiesitkö?

Lehmällä on varaa rauhallisuuteensa: se on pakoeläin, jonka silmien asento mahdollistaa noin 270 asteen näkökentän. Toisin sanoen lehmän tarvitsee kääntää päätään vain hiukan voidakseen tarkkailla ympäristössään tapahtuvia epäilyttäviä liikkeitä.

Merja Koskiniemi

Lainaukset Alexander Ekman ja Mikael Karlsson / COW käsiohjelma.

Suomen kansallisbaletti: COW

• Koreografia Alexander Ekman
• Musiikki (äänite) Mikael Karlsson
• Lavastussuunnittelu Alexander Ekman
• Pukusuunnittelu Henrik Vibskov
• Valaistussuunnittelu Alexander Ekman
• Videosuunnittelu T.M. Rives

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua