Kuvat: Story House Egmont
SARJAKUVA | Vuodesta 1938 sarjakuvasivuilla seikkailleen Pikon viimeinen seikkailu päättyy meren pohjaan – vai päättyykö?
”Onko Pikon kuolema koko sarjan loppu vai jälleen joku Zorbulin juoni? ”
ARVOSTELU

Pikon ja Fantasion seikkailuja: Pikon kuolema
- Suomentanut Mirka Ulanto.
- Story House Egmont, 2025.
- 59 sivua.
Yksi pitkäikäisimpiä ranskalais-belgialaisia sarjakuvia on pikkolo-toimittaja Pikon ja lehtimies-keksijä Fantasion seikkailut, joita on vuosien saatossa ollut kehittämässä melkoinen määrä tekijöitä. Pikon hahmon loi alun perin ranskalainen Robert Velter vuonna 1938 belgialaisen Dupuis-kustantamon pyynnöstä.
Vuonna 1943 Velter myi hahmon oikeudet Dupuis’lle, jonka palkkaama Jijé kehitti hissipojan rinnalle Fantasion hahmon. Sarjan tunnetuin tekijä on silti sitä vuosina 1947–1968 pitkälti nykyiseen muotoonsa Sieninevoineen, Zorbuleineen ja Marsupilameineen rakentanut Andre Franquin. Tekijöistä riippuen yksittäiset Piko ja Fantasio -albumit ovat vuosikymmenien saatossa vaihdelleet tasoltaan laidasta laitaan niin juonen vetävyyden kuin piirrosasun puolesta.
Pitkiä neniä lukuun ottamatta mittasuhteiltaan melko ihmismäisen oloisia hahmoja piirtävä Olivier Schwartz vakuutti työjäljellään vuoden 2010 Tummanvihreä pikkolopoika -tarinassa, jonka Yann kirjoitti toisen maailmansodan pyörteisiin miehitettyyn Belgiaan. Samassa Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjassa kaksikolta julkaistiin myös Leopardinainen ja Mustien uhrien herra -albumit. Nyt Schwartz sukeltaa tarinakokonaisuuden kannalta todella käänteentekevään aiheeseen Benjamin Abitanin ja Sophie Guerriven tarinassa.
Onko Pikon kuolema (suom. Mirka Ulanto; Story House Egmont, 2025) koko sarjan loppu vai jälleen joku Zorbulin juoni? Story House Egmontin ranskalais-belgialaista sarjakuvaa julkaiseva BD-sarja lupaa kyllä julkaisuilleen jatkoa, mutta onko ikinuoren hotellipojan peli lopullisesti pelattu?

* *
Dupuis-kustantamo valmistautuu satavuotisjuhlaansa kireissä tunnelmissa. Myyntikäyrät ovat laskusuunnassa eikä yhtiön tähtiä Pikoa ja Fantasiota edes tunnuta saavan kiinni juhlien valmistelua varten. Sankareitamme eivät firman juhlat juuri kiinnosta, varsinkin kun seikkailuakin saattaisi olla tarjolla.
Yleensä kriittinen toimittajakollega Tiina on tehnyt turistirysäksi muuttuneesta vedenalaisesta kaupungista Korallionista influensserimaisen hehkutusjutun. Tiinan oli tarkoitus kirjoittaa ekologisesta kriisistä ja molukkirapujen lisääntymisestä. Vielä kun jutussa tulee vastaan myös tiedemies Zorbulin nimi, sankarien epäilykset alkavat herätä. Onko kyseessä jälleen yksi Zorbulin maailmanvalloitussuunnitelma? Onko Tiina kenties siepattu tai huumattu?
Niinpä Piko ja Fantasio rientävät kohti Korallionia kreivi Sieninevan apukeinot taskussaan, uskollinen lemmikkiorava Spip kyljessä ja toimittajastatuksen turvin kutsuttuina. Pian sankareillemme paljastuukin, ettei Korallion ole mikään vedenalainen idylli vaan omanlaisensa Matrix, jossa Zorbulin keksintöjä käytetään ihmisten manipuloimiseen. Taistellessaan niin turvamiehiä kuin mereneläviä vastaan Fantasio onnistuu rikkomaan merenalaisen lasin, mutta matkatessaan kohti pintaa kreivin ilmakuplan turvin Fantasio huomaa kauhukseen, että Pikolla keksintö ei toimi. Hukkuuko sankarimme? Onko tämä kaiken loppu? Eikö edes salaperäinen, kaksikkoa auttanut mureena voi pelastaa Pikoa?
Kustantamoa Pikon kuolema ei tunnu paljoa painavan, sillä heillä on heti uusi suunnitelma korvaamaan Pikon jättämä aukko. Jatkuvatko seikkailut kaksikolla Tiina ja Fantasio? Voiko kunnioitus lehtitalon symbolia kohtaan oikeasti olla noin ohutta?

* *
Schwartzin taiteessa ei ole taaskaan moittimista ja Abitanin ja Guerriven tarina toimii hienosti etenkin vedenalaisessa turistikaupungissa seikkaillessa. Tarinan loppu, jos se tällaiseksi jää, on sen sijaan melkoinen mahalasku, jossa Piko ikään kuin lipuu pois kuvasta vähän kuin vahingossa. Ikävöimään tuntuvat jäävän vain Spip ja Fantasio.
Toivottavasti tarinakokonaisuus ei ollut vain tässä, sillä Piko jos joku ansaitsisi kyllä komeammat jäähyväiset.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuusikymppinen luutnantti ratsastaa edelleen eturivissä – arviossa uusi Blueberry-albumi Katkera apassi
SARJAKUVA | Joann Sfarin ja Christophe Blainin dreamteam jatkaa edesmenneiden mestarien työtä.
Salagaattorit nousevat viemäreistä – arviossa John Patrick Greenin sarjakuva
SARJAKUVA | Salaiset agenttialligaattorit Omppu ja Jyry käyvät ensi kertaa kepeän absurdien rikosmysteerien kimppuun.
Avaruusmarmeladia mummolan karkkikulhosta – arviossa Dan Dare -seikkailu Purppurakuolema
SARJAKUVA | Dan Dare -seikkailu Purppurakuolema on brittiläiseen juureen leivottu värikylläinen namupala lähes 70 vuoden takaa.
Roope Ankan ensiesiintyminen valloittaa Carl Barksin Aku Ankka 19 -albumissa
SARJAKUVA | Carl Barks loi tiettyjä, kirjoittamattomia sääntöjä siitä, millaisia ankkatarinoiden tulisi olla piirrostyyliltään ja juoneltaan.







