Tavallinen supermatti syrjäytyy ja syntyy uudelleen – arviossa Daredevil: Kiirastuli

Kuva: Kimmo Ylönen, piirros David Mazzucchelli

Marvel-maailmankaikkeuden valtameressä asuu Atlantiksen prinssi Namor. Maan ja taivaan välillä viilettää koko joukko kyvyiltään ylivertaisia viittaniekkoja. Monet ovat saaneet voimansa onnettomuuden seurauksena. Jotkut ovat jumalaksi syntyneet. Taivaankannen takana Galactus popsii planeettoja ja Tuonpuoleinen säätää sfäärien soittoa.

Tässä satumaailmassa kirjan päähenkilö Daredevil on kuin kahvihuoneessa viskattu vitsi. Sokea jätkä, joka lyö konnia kepillä. Oletettua mokkaa maistelivat käsikirjoittaja-toimittaja Stan Lee ja piirtäjä Bill Everett. Kommentteja lienee heitellyt myös supersankarisarjakuvan suurnimi Jack Kirby. Pian pyöreitä täyttävä hahmo ilmestyi ensi kerran omassa lehdessään huhtikuussa 1964.

Daredevilin arkiminä Matt Murdock teki sankariteon jo poikaiässä. Hän sukelsi sysäämään miehen pois holtittomasti heittelelehtivän kuorma-auton edestä. Tuon ajan asetukset olivat hyvin väljät ja niinpä vieri huolimattomasti kiinnitetystä lastista radioaktiivista ainetta sisältävä putkilo New Yorkin kadulle. Säteily vei pelastajalta näön. Vastavuoroisesti muut aistit terästyivät äärimmilleen. Poika oppi kaikuluotaamaan.

Daredevilin hahmossa on paljon tuttuja piirteitä. Hän on kuin rinnakkaisessa, DC-kustantamon universumissa asuva Batman ilman viittaa. Lepakkomiehen suippokorvien tilalla on pienet sarvennypykät. Molemmat kuolevaiset miehet omistautuivat rikollisuuden vastaiselle taistelulle vanhempiinsa kohdistuneen väkivallanteon jälkeen.

Toisaalta kokopunaiseen pukeutunut Daredevil on kuin pari pykälää maanläheisempi Hämähäkkimies. Seittisingolle säteily antoi hälytyskellona toimivan vaiston sekä kahdeksanjalkaisen eläimen suhteelliset voimat ja nopeuden. Daredevilin piti hankkia lihaskunto säkkiä hakkaamalla, ja taistelutaitoja opetti ihan tavallinen näkövammainen ninja-sensei.

Daredevil, ”mies ilman pelkoa”.

1980-luvun alussa sarjan käsikirjoitusvastuun otti Frank Miller. Hän kirjoitti uudelleen hahmon historiaa ja talutti sankaria synkkään suuntaan. Daredevil: Kiirastuli -kirjaan (Story House Egmont, 2024) koottu tarina, alkuperäiseltä nimeltään Born Again, ilmestyi vuonna 1986. Suomessa kirjan tarina julkaistiin Marvel-sarjakuvalehdessä vuonna 1988.

Puhekuplien lisäksi Miller antaa tekstille paljon tilaa pienissä laatikoissa, joissa kuullaan useita kertojaääniä. Kovaksi keitetyn rikoskirjallisuuden perinteestä ammentavat lauseet ovat joskus hoopoja ja toisinaan teennäisiä, mutta palvelevat yleensä tarinaa sitä syventäen.

David Mazzucchellin piirrostyö on jykevää ja tarkoituksenmukaista. Ammattimies tietää, mihin pyrkii ja antaa viivan kulkea. Ruutujen koko vaihtelee. Sivuilla on paljon kapeita pysty- ja vaakakuvia. Rajaukset ovat upeita. Värityksestä vastasivat piirtäjän lisäksi Christie ja Max Scheele.

Kirjan tarinassa päähenkilöä lyödään isolla kouralla. Nyrkkiä heiluttaa alamaailman kiistaton ylipäällikkö Kingpin. Myös tavallisen Mattin vihollinen on mies vailla supervoimia. Hänellä on vain valtava ruumis ja lähes rajattomasti valtaa. Hänenkin nähdään kiskovan taljaa salilla.

Sankari syrjäytyy.

Tarinan alussa Murdock ja kumppanin lakifirman entinen sihteeri, nykyinen entinen näyttelijä, myy sankarin salaisen henkilöllisyyden huumepiikin hinnalla. Tieto kulkee alamaailman putkipostissa Kingpinin käsiin. Sydämistynyt rikollispomo ryhtyy tuhoamaan Murdockin elämää järjestelmällisesti. Lihavuoren lonkerot ulottuvat kaikkiin yhteiskunnan kolkkiin.

Asianajajan alamäki alkaa pienistä asioista. Puhelinliittymä ja kaasu katkaistaan. Verovirasto vainoaa ja pankki sulkee tilit. Järjestelmä jyrää päälle kuin maanvyöry. Todistajilta kiristetyt väärät valat mustaavat miehen maineen raastuvassa. Murdock menettää toimilupansa ja työnsä. Lopulta Kingpin räjäyttää kohteen kodin maan tasalle. Asunnoton ja vainoharhainen Murdock äityy riehumaan kaupungilla. Iso pyörä heittää.

Myös vastustajan vintillä vetää. Rikoksen jättiläinen ihmettelee itsekin, miksi hän rynnii niin syvälle koston ryteikköön. Makealta se kuitenkin maistuu. Kelmi ottaa käyttöön yhä kyseenalaisemmat konstit ja kyseenalaistajille käy kalpaten. Kingpinillä on kenraali taskussaan. Väli-Amerikasta lennätetään kotikentälle Yhdysvaltain armeijan salainen supersotilas, jonka pyssy syöksee luoteja ja napalmia ja osaa laskea ruumiit. Sivullisilla uhreilla ei ole väliä.

Supersotilas Nuke.

Kiirastuli nostetaan usein parhaiden Marvel-tarinoiden joukkoon, vaikka kirja kilpailee selvästi eri sarjassa kuin perinteinen supersankari vastaan superkonna -fantasia. Suurimman osan monipolvista tarinaa päähenkilö tarpoo parta ajamatta, toppatakki päällä lumisilla kaduilla. Näillä synkillä sivuilla sarjakuvaväkivalta tuntuu luissa ja munaskuissa. Punainen paholaispuku puetaan vasta ratkaisun hetkillä. Marvel-maailmankaikkeuden toinen todellisuus tuodaan upeasti tarinaan, kun meno yltyy yli Daredevilin voimien ja tarvitaan yli-ihmisiä.

Alun perin seitsemässä osassa julkaistu tarina sisältää yksiin kansiin sidottuna jonkin verran toistoa. Silti sitä ei malta lukea jakso kerrallaan.

Toteutus on 1980-luvun versioon verrattuna ylivertainen. Lukija nauttii terävää painotyötä, hyvälaatuisella paperilla. Janne-Matti Keisala on latonut tekstin uudelleen ja Mail-Manin suomennosta on hienoviilattu. Jouko Ruokosenmäki on tehnyt taas taiteesta välittävää toimitustyötä.

Koviin kansiin sidottuna Daredevil: Kiirastuli olisi saanut empimättä täydet viisi tähteä.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua